Blogi

taloista, huoneista, kodeista,

rakentamisesta

Maria Kesti

d

…vielä vasta suunnitellaan…

f

30. 10. 2010

Huomenna sitten pitäisi allekirjoittaa Hongan-sopimus. Olemme täällä hiukset pystyssä. Allekirjoituksen jälkeen on menoa sitten. Silloin täytyy oikeasti hakea pankista laina. Puolison kanssa totesimme, että niin se sitten vain on. Nyt sitten mennään, syteen tai saveen (kun meidän tontista on kyse, saveen).

Tässä on joitakin yksityiskohtia Hongan-tarjouksesta. Hongan lopullinen hinta on 116 250 euroa. Alkuperäisestä hinnasta on siinä vähennetty
– hyvitys pohjapiirustuksesta (1500 euroa)
– markkinointietu (2000 euroa) Joku Hongan asiakas voi tulla katsomaan rakennusprojektia, ja ennen muuttamistamme taloon talossa pidetään julkinen esittelykierros.
– talvitoimitusetu (4 850 euroa) (toimitus ennen 30. 4. 2011).
– Lisäksi harkkosokkeli tai pilariperustustarvikkeet sisältyvät kauppaan (max korkeus 5 harkkokerrosta) (ei sisällä raudoitusta eikä täyttöbetonia).

Kyseessä on Oma Malli, Räätälöity toimitussopimus, massiivihirsi, 204 x 260 mm, yläpohjan eristevara on 500 mm, ja se on puukuitueristettä asennettuna, vesikaton materiaali on palahuopakate, perustuksena tuuletettu harkkosokkeliperustus (perustus ei sisälly toimitukseen), ikkunat 3-kertaiset MSE-ikkunat, suojakäsitellyt, tuuletusikkuna hyttysverkoin varustettuna. Toimitus tulee rahtivapaasti rekka-autotien päähän tontille, ja Jarmo vakuutti sähköpostissa, että hirret tuodaan kyllä varmasti perille saakka.

Käytännössä: Hongalta tulee meille hirret ja muut ulkomateriaalijutut (yläkerran ulkopaneelit ja eristys siis), katosta ihan kaikki huopakattoa ja räystäitä myöten, kuistit, parvekkeet, ikkunat, ovet. Sisältä tulee hiukan listoja, mutta ei lattioita eikä seinäpaneeleita. Perustukset, pohjatyöt ym. eivät kuulu juttuun, lukuunottamatta tarjouksen ekstraharkkoja, ei myöskään mikään lvi- tai sähköjuttu, eivät keittiökalusteet eivätkä sellaiset. (Osa niistä olisi voinut tulla Hongalta, mutta en ottanut heiltä.)

Pelkäsin, käykö ohraisesti, jos hirret tulevat liian aikaisin. Jarmon mukaan hirret ovat tontilla hyvin suojatut, eli ne kestävät kyllä jonkin verran odottamista, mutta jos odotusaika on hyvin pitkä, vesi kondensoituu muovin sisällä. Voi käydä myös niin, että pitkään muovissa odottaneet hirret voivat näyttää hyviltä vielä asennettaessa, mutta pinta homehtuu sitten. Toisaalta kyseessä on lähinnä vain kosmeettinen haitta.

Hirsiä voi tarpeen mukaan säilyttää valmiina myös tehtaan pihassa, kunhan varoitusaikaa on pari viikkoa.

Kevytsoraharkot ovat valuharkkoja. Lisäksi voi tilata Maxitilta samaan toimitukseen lisää harkkoja, jotka maksamme itse.

k

28. 10. 2010

Juttelin rakennusmestarin kanssa, ja hän etsii parhaillaan kairaajaa, joka ottaisi selvää, miten lähellä kallio on saven alla. Jos se on lähellä, savi kaavitaan pois ja täytetään soralla ynnä muulla. Jos kallio on kaukana, talon paikkaa siirretään tai talo paalutetaan.

Paalutus tuo parikymmentä tonnia lisäkuluja.

Mitä ikinä tehdään, talo on kuitenkin turvallista rakentaa nykyiselle paikalleen. Paalutus kyllä pitää sen aloillaan.

Vaihtoehtona on myös rakentaa talo nuotiokalliollemme, mutta sitä en haluaisi millään. Silloin yksi kauneimmista tonttimme kohdista tuhoutuisi ja talo nököttäisi suurin piirtein vuoren päällä yksinään.

Koekairaaminen voi maksaa pari tonnia – nyt – aargh.

Paalutettaessa kellari-ryömintätila-perustus on ongelmallinen, sillä talon pohjan täytyy olla yhtä korkea koko osuudelta ja talon alla oleva maaosuus ei välttämättä oikein sovellu kellariin.

Sunnuntaina pitäisi allekirjoittaa Hongan toimitussopimus.

Voi olla, että emme voi allekirjoittaa sitä nyt vielä – tai siihen pitäisi lisätä jokin sellainen ehto, että jos koekairauksissa osoittautuu, että maapohja on meidän maksukyvyllemme aivan kohtuuton tai taloprojektia täytyy siirtää siihen saakka, että sopivasta talonpaikasta saadaan varmuus, kauppa voidaan purkaa.

d

26. 10. 2010

Jaha. Tontilla on kaivinkone kuokkimassa talonpaikkaa, ja saimme yllätyksen: koko talonpaikkarinne on harmaansinistä savea. Lisäksi talon alla juoksee maanalainen joki.

No, nyt sitten pidetään miettimistauko.

Puoliso huhki paikalla eilen yömyöhään kaatamassa lisäpuita. Onkohan kaavoitetulla alueella yhtäkään hyvää paikkaa talolle? Entä jos taloa ei saa tontillemme lainkaan? Pitääkö se laittaa kalliolle? Saammeko uudelle paikalle poikkeusluvan? Pitäisikö yrittää laittaa talo siihen savipedille, poistettaisiin vain savi ja tuotaisiin soraa? Miten paljon lisäkustannuksia tästä kaikesta tulee? Hmm.

Tässä oli muutama päivää ihanaa taukoa talojutuista, ja olen pohtinut pari päivää innoissani vain joululahjoja ja ommellut lapsille vaatteita. Siksi en ole nyt heittäytymässä talo-pettymyksestä lattialle.

Hmm.

d

19. 10. 2010

Sain kaupungin rakennustarkastajalta ihanaa sähköpostia. Näin hän kirjoitti:

”Hei! Tämä asenne on tänä päivänä erittäin tavallinen! Suunnittelijat lähtevät automaattisesti siitä linjasta että talossa on oltava joku ilmastointijärjestelmä! Suomen rakentamismääräys kokoelma D2 3.7.4 säätelee miten painovoimaista järjestelmä muodostetaan!

Ei ole millään lailla kysymys ”sormien läpi katsomisesta” !

Järjestelmä on sääntöjen mukainen ja mielestäni mukaan paras ja edullisin! Suunnittelijalle jää tehtäväksi laatia sellaisia suunnitelmia missä tämä asia on huomioitu ja missä rakenteiden läpäisyarvoja on hyväksyttyjen rajojen sisäpuolella!”

Laitoin sähköpostin edelleen mahdolliselle lvi-suunnittelijallemme Henry Lindénille, ja hän vastasi näin:

”Juuri näin, eli talotehtaan on tehtävä kompensaatiolaskelma, jossa osoitetaan että tämän päivän energiansäästötavoitteet saavutetaan. D2 antaa erittäin kovat reunaehdot painovoimaisen ilmastoinnin toteuttamiselle, mutta ei sitä kyllä kiellä… Täysin D2:n mukainen toteutus on käytännössä kyllä mahdoton toteuttaa, mutta soveltaen aidan ylitystä johonkin matalaan kohtaan sadaan se varmaan rakennusvalvonnasta läpi. Lämmön talteenotto on akilleen kantapää!

Katsotaan nyt ensin ne talotehtaan kompensaatiolaskelmat.”

Sitten soitti Jarmo Luukkonen Hongalta. Jotta saisimme talomme perustusharkot kaupan päälle, meidän pitäisi tehdä Hongan kanssa sopimus lokakuun aikana. Sopimusta voi vielä täydentää myöhemmin, joten ihan kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse olla päätettynä. Hän antaa tarjouksen myös siitä, että Honka rakentaa talon, ja eräästä toisesta urakoitsijasta, joka on tehnyt Hongan taloja.

Kompastuskiviä: hän on ensi viikon pois. Sovimme, että minä pistän huomenna meidän suunnitelmat Hongan-toimituksesta hänelle, ja hän lähettää tarjouksen meille perjantaina. Puolison kanssa funtsimme tarjousta viikon verran, juttelemme rakennusmestarin kanssa siitä, ja tapaamme Jarmon sunnuntaina 31. 10.

Kompastuskivia 2: Kun sopimus on allekirjoitettu, meidän pitää maksaa toimituksesta käsiraha 20 %, 2-3 viikon kuluessa sopimuksesta. (Loput toimituksesta maksetaan vasta toimituksen jälkeen.) Ongelma on se, että meidän pitää mennä pankkiin pyytämään se laina – kääks. Huh. Apua. Pitäisikö talosta sitä ennen teettää kustannusarvio ja missä? Täytyy kysyä pankista.

Hyviä puolia: Sopimus Hongan kanssa olisi hyvä saada aikaiseksi pian, ei niinkään niiden harkkojen vuoksi, vaan siksi, että silloin saisimme Hongalta kaikki mahdolliset paperit, alustavat perustussuunnitelmat ja muut, jolloin Macce (rakennusmestari) pääsisi aloittamaan perustusten suunnittelun. Silloin voisimme myös alkaa pyytää tarjouksia pohjatöiden ja perustusten tekijöiltä, ja heidän etsimisessään voi olla jo hiukan kiire.

Kompastuskiviä 3: Tuleeko tämä kaikki meille liian pian? Toisaalta juuri nyt olisi lomaa miettiä näitä asioita. Ehkä hiukan pelottaa silti. Vielä emme ole ottaneet ratkaisevia askeleita. Jos allekirjoitamme sen sopimuksen, silloin ei enää voi perääntyä tai hidastella.

No, kai aina voi. Täytyy muistaa se.

h

18. 10. 2010

Puolisolla on viikon loma, joten taloprojektia saadaan taas eteenpäin.

Olen soitellut LVI-suunnittelijaehdokkaille, ja löysin yhden, joka oli minun ihmiseni. Kaikki muut olivat ei-minun-tyyppejäni. Mikähän siinä on, että joidenkin kanssa on vain samalla aaltopituudella silloinkin, kun ollaan eri mieltä, joidenkin kanssa ei?

Minun tyyppini eivät näköjään koskaan ole insinöörihtäviä nuoria miehiä. Minun tyyppini puhuvat usein ruotsinvoittoisesti suomea… Iällä ei ole merkitystä, mutta puhetavalla on. Tärkeintä on taju siitä, millainen on talo, joka ei ole samanlainen kuin nykyään-aina-kaikkialla-rakennettavat-omakotitalot.

Painovoimaisen ilmanvaihdon kanssa saamme kamppailla silti. Nykysäädösten mukaan sitä ei vain voi laittaa. Lähetin asiasta sähköpostia kaupunkimme rakennustarkastajalle… On aikamoinen tuuri, että hän suosii luonnonmukaisia, perinteisiä rakennustapoja. Hän on alustavasti antanut meille luvan painovoimaiseen ilmanvaihtoon, mutta jos hän sitten lopulta kieltääkin sen, luotan häneen enkä kiroile mielessäni, että näitä tyypillisiä säädös-laskelma-muovi-akrylaatti-koneellistamisen hyypiöitä taas…

d

9. 10. 2010

Taloratkaisut loksahtelevat taas omassa mielessä tohinalla. Päätimme, että jos tuntuu tulevan liian kiire, aloitetaankin työt tontilla vasta vuoden päästä syksyllä. Puolisolla on niin sitova työ, että jokaikisen tapaamisen tai edes meidän pariskunnan keskinäisen talo-keskusteluhetken järjestäminen on kivenjärkäleen vääntämistä. Todennäköisesti työt alkavat kyllä keväällä, mutta koko projekti leviää käsiin, jos alamme toteuttaa sitä nyt paineen alla. (Suomeksi: me itse leviämme silloin käsiin.)

Suunnittelen nyt taloa huone huoneelta Honkaa varten, jotta he voivat antaa tarjouksen. Samalla otan taas selvää vaihtoehdoista – minkälaisia lattialautoja ja minkä hintaisia oikein markkinoilla onkaan, mitä raakoja, halpoja, karkeita pintamateriaaleja, joita pidetään lähinnä roskamateriaalina ja joita rakastan, on löydettävissä ja niin edelleen.

Taloprojektin roolitusta pitäisi tehdä, eli etsiä LVI-suunnittelijat ja muut, ja niitä alan taas vähitellen pistää käyntiin ensi viikolla, kun tapaamme rakennusmestarin.

Autotallin toinen versio tuli, ja siihen ei luultavasti tule enää paljoa muutoksia. Kommentteja molemmista autotalliversioista on omalla sivullaan.

d

5. 10. 2010

Talon suhteen on aina välillä hyvä ja maltillinen olo, mutta nyt tuli taas muutamia takaiskuja, joita täytyy miettiä.

Olin halunnut sitä tuppilautaa meille vaikka miten paljon, mutta se on siis hyvin kallista. Olin luullut, että se olisi ollut edullista, koska se on periaatteessa hukkalautaa.

Lisäksi sen laittaminen seinään maksaa, koska sitä ei voi läntätä tehdastahdilla.

Huomasin yhtäkkiä, että alakertamme huonekorkeus on 2,8 metriä. Se on oudon paljon. Voi ei, jos pistän arkkitehdin piirtämään jälleen kerran kuvat uudestaan…

Arkkitehti lähetti myös ensimmäiset piirustukset autotalli-navetasta, mutta hän oli tehnyt ne ensimmäisten toiveideni mukaan, ei uusimpien. Minun täytyy siis siitäkin pyytää puolia pois. Harmittaa, kun tuntuu, että kaikki, mitä ehdotan tai kysyn, kuullaan aina puoleksi, ja tämä piirre koskee kaikkia taloalalla työskenteleviä. Mitenköhän asiat pitäisi ilmaista niin, että ne tulisivat kuulluiksi kokonaan? Minun pitäisi vähentää asiani kolmasosaan, mutta en jaksa sitten taas odottaa ikuisuuksia, että tulee vastauksia, jos tulee, ja kysyä sitten vasta seuraavaa asiaa. Ongelma on, että minulle on hyvin tärkeää, millaiset yksityiskohdat ja mittasuhteet taloon tulevat, eikä yksikään niistä ole vakioratkaisu, joten minun pitää vaivata ihmisiä ihan koko ajan.

Taloprojekti on harmittavan raskas ja hidassoutuinen prosessi. Jotenkin haluaisin itse funtsia täällä pitkiä aikoja itsekseni, ja sitten kun lähden kysymään ja esittämään toiveita, haluaisin rattaiden pyörivän liukkaasti ja ongelmitta…

No jaa, eipä tässä kai mitään isoja mutkia matkassa ole. Jotenkin vain nyt haluaisin keskittyä hahmottelemaan, mitä yksityiskohtia kotiimme tulee, enkä jaksaisi yhtään sitä, että seiniä ja viivästyksiä ja uusintakierroksia tulee vastaan.

d

30. 9. 2010

Böö. Olen pahalla tuulella taloprojektiin-liittymättömistä-syistä, mutta kirjoitan silti ylös ne, mitä saimme selville käytyämme juttelemassa Hongalla Jarmon kanssa.

Böö. Lähinnä minua risoo se, miten me pariskuntana selviämme tästä projektista. Aaargh, kun on kaksi eri tavalla luovaa ihmistä yhdessä, tuloksena on valtavasti kauneutta, ihania hetkiä ja kaikkein eniten päähän ottamista. Kummallakin meistä on oma tapa hakea, löytää, antaa asioiden työstyä, ja minulta palaa käämit joka kerta, kun puoliso ei soita ja ota yhteyttä sinne, minne pitäisi silloin, kun pitäisi. En jaksaisi millään kunnioittaa sitä, että toistenkin täytyy löytää oma hommiensa vetoketju, kun itse olen jo löytänyt omani – vaikka sitten vaadin muita aina odottamaan omia pohtimis- ja etsimiskierroksiani. Arghhsdfmsdlfkjsd.f. No niin, se Hongan-tapaaminen.

Haluamani ikkunat: Hongan ikkunat, sellaisina kuin he olisivat tarjoamassa niitä vakioina, maksavat 250 – 400 euroa kappaleelta (pienin tämän hintahaarukan koko on 9×8, isoin 10×14), ja maksu menee koon mukaan. Meidän koko on 9×12. Jos ikkunat avautuvat haluamallani tavalla pariovina, niihin tulee 40 % lisää hintaa. Johtopäätös: haluamani ikkunat maksavat Hongan ikkunoina 350 euroa x 1,4 = 490 euroa per ikkuna. Halvin tarjous muualta (Kuhmon ikkunoilta) on ollut 430 euroa per ikkuna. Voisi siis harkita, että ikkunat otettaisiinkin muualta kuin Hongalta. Jarmo ei vielä tiennyt, onko mahdollista tai minkä hintaista on se, että ikkunat käsiteltäisiinkin Osmon tuotteilla jo ikkunatehtaalla. Toinen johtopäätös: Yritän ottaa selvää, missä muissa firmoissa on mahdollista ja minkä hintaisen mahdollista on laittaa ikkunoihin Osmo-käsittely tai vaihtoehtoisesti aito perinteinen öljymaali. Rakennusapteekki ei ole vielä vastannut. Täytyy soittaa ja kysyä.

Paperihommista: Selkeytyi oikein kunnolla, mikä paperijutuista kuuluu Hongalle ja mikä ei.

Toimitussisällöistä: Meidän taloon räätälöidään kukin osa-alue kerrallaan, mitä Honka toimittaa meille, eli meidän ei sovi mihinkään ihan valmiiseen pakettiin. Tässä tulee nyt sitten erilaisia tilpehööritietoja. Laajemmin toimitussisältöjä on käsitelty Talo on tehty papereista -sivulla. Honka ei toimita tiiliä meidän taloon, ja pesutiloihin Honka voi toimittaa Siporexia, joka on erittäin kevyt harkko. Se on helppo laittaa ja pinnoittaa, mutta siihen kiinnittäminen on hankalaa, ja ilmeisesti se kaikuu myös rasittavasti. Jarmo suositteli, että meille tulee sen verran paljon tiiliä, että tiilitoimittajan kanssa kannattaa sopia myös kostean tilan seinäosuuksista, ja tulos on todennäköisesti halvempi kuin Hongan toimittamana. Silloin kostean tilan seinät ovat tiiltä.

Valtava yllätys oli, että kun talon seinät ovat paksua hirttä, siihen ei liitetä ohuempia hirsiä väliseiniksi, vaan jos väliseiniksi haluaa hirttä, sen on oltava yhtä paksua kuin ulkoseinissä. Siitä olin todella ällistynyt. Täytyy miettiä alakertaa hitusen eri tavalla kuin ennen. (Suhtaudun yleensä nihkeästi siihen, että seinämateriaali on jotain muuta kuin miltä näyttää, eli hirsipaneelia, joka huijaa olevansa hirttä.) Syy tähän on kuulemma tekninen. Seiniin voi laittaa erilaisia lautoja ja paneeleja, ja Hongalla on tarjota tietynlaisia hirsipaneeleita ja jonkin verran muita. Heidän ohkaisin vaihtoehtonsa on 13×120 mm, ja se on hinnaltaan puolet höylähirsipaneelista (25 x 273 mm). Tuppilauta on hiukan kalliimpi kuin höylähirsipaneeli (voi kakka). Jarmo selvittää vielä paneelien hintoja. Sellaista tiivistä ponttilautaa, josta tulisi melko sileä seinä, Hongalla ei ole toimittaa. Johtopäätös: meidän eräällä sukulaisella on myös saha, ja hän on joskus aiemmin kysäissyt meiltä kiinnostusta leveisiin lankkuihin sun muihin juttuihin. Nyt olisi sitten aika ottaa yhteyttä ja kysyä lisää… Osa seinäpaneeleista siis tulisi varmaan Hongalta, osa ei. Ilmeisesti sisäosien suhteen ei muutenkaan ole ongelmallista, vaikka Hongalta ei tule kaikki.

Lattialautoina Hongalla on ympärivuotiseen asuntoon tarjota kahta eri laatua, kapeampaa ja levempää, joista kumpikin on erikoiskuivattua. Leveästä tulee 17 % lisäkustannuksia, noin 1500 euroa koko talosta. Kapealla hinta koko talosta on 8 400 euroa, eli sen hinta on noin 52,5 euroa per neliö. Leveä olisi sitten 61,5 euroa per neliö. Eri huoneissa voi olla eri lautaa. Johtopäätös: voisimme kysäistä myös saha-sukulaiseltamme, mitä hänellä maksaisi lattialauta.

Sisäovista VOP on painava, ja se maksaa 350 euroa kappale, PVO on kevyt, ja se maksaa 250 euroa kappale. Jäin hieman miettimään, onko PVO hiukan liiankin heppoinen sitten. Missähän pääsisi kokeilemaan? Ulkonäön puolesta olen pitänyt PVO:sta kovasti. Saunanovea on saatavana vain kokolasisena, ja hieman mietin sitä. Lasi voi olla pronssi tai harmaa, ja sen saa myös 9-kokoisena, mikä meille on kaupungin säädösten mukaan pakko tulla.

Portaat voivat tulla Hongan portaina, ja silloin niihin tulevat kaiteetkin. Portaat kuitenkin tulevat vasta jälkikäteen, koska ne tilataan vasta kun tarkat porrasaukon mitat ovat valmiina. Hongan porrastoimittaja on Lappli. Meille ei ehkä tule portaita Hongalta, koska ne rakennetaan paikan päällä, mutta Jarmo lupasi kysyä asiasta vielä lisää.

Muurareista Jarmo sanoi, että heitä voi olla vaikea löytää.

Katosta Honka toimittaa kaiken, eli myös bitumit. Heidän tuotteensa on Icopalin, ja vakiona tulee hiilenharmaa eli lähes musta katto. Lisämaksusta (645 euroa) saa muitakin värejä.

Ulkokuistien ja parvekkeiden laudoista on vaihtoehtona lämpökäsitelty ja painekyllästetty. Meidän kaikkien niiden jutut maksavat painekyllästettyinä yhteensä 300 euroa, lämpökäsiteltynä 420 euroa.

Paperijutuista: Selvisi taas asioita, mutta hiukan olen vielä pää pyöränä. Joka tapauksessa Honka ei ole hankkeen pääsuunnittelija, vaikka se onkin rakennuksen pääsuunnittelija ja toimittaja. Honka vastaa siis vain omasta osuudestaan. Honka ei myöskään suunnittele sähköjä eikä LVI:tä, mutta Jarmo suositteli useita tahoja. Honka toimittaa kuitenkin talosta kuvat, myös sähköisessä muodossa, joita toimistot kaipaavat. Hongalta tulee a) lupaan tarvittavat piirustukset PAITSI asemapiirustusta. Asemapiirustuksen voi tilata esimerkiksi Leena Gröndahlilta, ja sen hinta on yleensä ollut 250 euroa. Lupapiirustuksiin kuuluvat Hongalta pohjakuvat, leikkauskuvat, julkisivukuvat, perustusten mittapiirustukset ylhäältä. Jos tarvitaan perustussuunnitelma, sitä ei tule Hongalta, eikä myöskään muuta leikkauskuvaa perustuksista kuin ohjeellinen. b) Lisäksi Hongalta tulee detaljikuvat sellaisista jutuista, jotka poikkeavat vakiorakentamisesta, sekä c) pystytysohje Hongan jutuista. Sitten Hongalta tulee d) kompensaatiolaskelma ja energiatodistus, joilla osoitetaan, että energiajuttujen vaatimukset täytetään.

Mitä tapahtuu nyt: Kun pohjapiirustus on valmis ja minä olen käynyt huone huoneelta talon läpi, mitä meille tulisi ja keneltä, Honka lähettää meille tarjouksen.

Minun puuhalistani: Käyn huone huoneelta läpi, mitä meidän seiniimme ja lattioihimme ja kattoihimme oikein tuleekaan. Hankin tarvittavaa lisätietoa esimerkiksi sukulais-saha-ihmiseltämme ja muutamilta muilta tahoilta. Otan yhteyttä rakennusmestariin, ja alamme etsiä LVI- ja sähkösuunnittelijaa. Selvitämme maapohjan-laittofirmaa ja perustusten firmaa.

Jarmon puuhalista: Sen selvittäminen, onko mahdollista ja minkä hintaisen mahdollista, että ikkunoiden puitteet käsiteltäisiin ikkunatehtaalla Osmon tuotteilla. Sen selvittäminen, mitä Hongan sisäverhouspaneelit (erityisesti ohuin, paksuin ja tuppilauta) maksavat, ja pdf:n lähettäminen minulle sisäverhouspaneeleista saatavilla olevista vaihtoehdoista. Infon lähettäminen meille Hongan portaista, joissa mahdollisesti on komero alla, ja portaiden kaiteista. Palmgrenin kanssa juttelu siitä, miten tehdään energia- sun muiden laskelmien kanssa, kun painovoimaisen ilmanvaihdon talosta ei voi esittää poistoilman-talteenotto-laskelmia ja hirsitalossa muutenkin voi olla vaikea saada laskelmia vaatimusten mukaisiksi.

Olen paremmalla tuulella. Pääsen taas tekemään sitä, mikä on minusta kaikkein hauskinta: pohtimaan taloa sentti sentiltä ja meittimään, mitä tulee pinnoiksi, nyt valistuneempana kuin ennen.

Juttelimme muuten Jarmon kanssa vain toimitussisällöistä. Siitä emme puhuneet mitään, kuka rakentaa mitäkin.

d

21. 9. 2010

Eräs ystävämme kertoi, että rakennuksilla olisi hyvä olla vielä rakennusvalvojakin, näiden edellisten mestareiden lisäksi. Hän poimii työmiehet, vastaavan mestarin, ja hän on työn- ja tiiminjohtaja ja valvoo työmailla. Hänen ottamisensa mukaan maksaa noin 10 000 euroa, mutta hän on se, joka pitää huolen, että asiat toimivat.

Hmm. Rakennusten protokolla menee yli hilseen. Hmm. Täytyy kysäistä rakennusmestarilta jossain vaiheessa.

Sama ystävä myös kehotti ottamaan lainan eri osissa. Heillä asuntolainasta yksi on kymmenen vuoden kiinteän koron laina, yksi viiden vuoden korkokatolla ja yksi laina 12 kuukauden euriborilla. Silloin korot eivät pääse ryntäämään käsistä.

Meillä ASP helpottaa aika paljon. Sen kanssa ei voi veksailla, kun se on niin huippuedullinen laina. Loppulainasta en tiedä. Kerran vuodessa kumminkin sen korkojutut voi sopia uudelleen.

d

20. 9. 2010

Löysimme rakennusmestarimme! Tiesin heti, että hän se on. Olikin jo vähitellen kauhuntunteita, että apua, miten tämän projektin kanssa oikein käy…

Ainoa ehto, mikä minulla on rakennusmestarille, on, että minun täytyy kokea hänen ymmärtävän, mitä sanon, ja minun ymmärtävän, mitä hän sanoo. Tietenkin hänen täytyy olla myös muulla tavalla osaava… Lisäksi minun täytyy tuntea, että puhuessani ekologisista ja vanhanaikaisista ratkaisuista rakennusmestari hiffaa heti, mitä ajan takaa. En jaksa kamppailla jokaisesta valinnasta, niin kuin joutuisin jatkuvasti puolustelemaan, väittelemään ja huomauttamaan, jos päähenkilöt projektissa eivät ole tajunneet, millainen on talon sydän ja sielu.

Tässä rakennusmestarissa yhdistyi teoreettinen tieto, kiinnostus pienimpiinkin käytännön ratkaisuihin, kyky selittää vaikeat asiat yksinkertaisesti ja järkeenkäyvästi, tiukka ankaruus, leppoisa rentous ja tietty suomenruotsalainen vapaudentuntu, silmä vanhanaikaisille ja erilaisille ratkaisuille.

Laskelmat hän yleensä teettää ulkopuolisilla. Niiden tekeminen on tylsää ja niissä ajan tasalla pysyminen hänelle erittäin kallista… Rakennusmestarimme voi olla meille myös vastaava työmaajohtaja, koska Honka hoitaa paperitöistä niin paljon, että sama ihminen ehtii tehdä molemmat.

Uutta tietoa: Painovoimainen ilmanvaihto uudessa talossa voi olla ongelmallinen, koska uudet talot ovat niin tiiviitä. Kannattaa tehdä niin, että muovia ei tule kattoihin eikä lattioihin, tervapaperia vain. Hyvä olisi, että Honka laittaa mahdollisimman paljon ulkokuoren valmiiksi ja hoitaisi ne osuudet. Sisäpuoliosille tarvitaan varmaan toinen urakoitsija, ja sokkeli ja perustukset tulevat omalta tai omilta urakoitsijoiltaan. Hongalta kannattaa kysyä kuitenkin näistäkin tarjous. Rakennuslupavaiheessa ei tarvitse olla ihan kaikki detaljit mietittyinä, vaan esimerkiksi pohjan lopullinen anturapäätös tehdään vasta silloin, kun kuoppa on jo tehty. Kun kattoa rakennetaan, ”sateelta suojaan ”-pystytys ei tarkoita lopullista kattoa vaan sitä, että yllä on alushuopa. Lopullinen huopa tulee vasta sen päälle. Bitumia pitää laittaa lämpimällä säällä, eli sitä ei voi laittaa esimerkiksi myöhään syksyllä, mutta alushuopa voi olla kattona talven yli. Rakennusmestarin kanssa tehdään sopimus, kun pohjapiirustus on valmis

Uutta tietoa maan pohjatöista ja sokkeleista: Kun talon alla olevaa pohjaa tutkitaan, maan kairaaminen on naurettavan kallista ja antaa epävarmaa tietoa. Kannattaa tuoda kaivinkone paikalle ja kaivaa pohja samantien ja päättää samalla, mitkä ovat lopulliset ratkaisut. Todella uusi tieto oli, että taloa ei voi laittaa niin, että puolet siitä olisi esimerkiksi kallion ja puolet soran päällä, vaan alla on oltava jompaakumpaa. Joten jos talon alla tulee jossain välissä kallio vastaan, täytyy funtsia, mitä tehdään. Ainakin kallion ja anturan väliin on laitettava jonkin verran soraa. Sorapedillä maan on oltava suora talon alla, eli se ei voikaan viettää sillä tavoin kuin luulin tuulettuvan alapohjamme viettävän talon alla. Jos haluamme kellarit puolen talon alle, kannattaa laittaa puoleen väliin tukimuuri, joka muutenkin siellä melkein on, kun talolla on tiilinen sydänmuuri ja takat. Perustuksia tehtäessä a) ensin kaivetaan, b) katsotaan, mitä tulee vastaan, c) päätetään, millainen pohja on, tuleeko kellaria sun muuta, d) täytetään soraa, e) laitetaan anturat, keskipalki savupiippua varten ynnä muuta sellaista, f) sitten kevytsoraharkkoa tai muuta sokkeliksi.

Muita rakennusmestarin huomioita: Olohuoneemme näyttää hiukan pieneltä. Tajusin samalla, että olohuoneen ja työhuoneen välistä seinää voisi siirtää pohjoiseen päin. Silloin takankin eteen mahtuisi paremmin ja komeroa saisi portaiden alle!

Rakennusmestarin huomioita autotallista: Se kannattaa tehdä niin, että tilataan valmiit kattotuolit, joita saa edullisesti. Niitä tehdään mansardikattoihin sarjatuotantona, ja niissä jää keskelle aina korkeutta niin, että sinne saa yläkerran. Katon voi jättää silleen, ja yläkerran voi tehdä sitten myöhemmin sisältä. Kylmän autotallin hinta on sementtilattiaisena 800-1200 euroa neliöltä eli 40 000 – 50 000 tonnia, mutta meille tulee soralattia, joten hinta ei ole näin kova.

Rakennusmestari sai meidät ymmärtämään rakentamisen protokollasta tämän: Suunnitteluun ja valvontaan eli rakennuttamiseen tarvitaan a) paikallinen pääsuunnittelija, joka on siis rakennusmestari ja vastaava työnjohtaja ja sen sellaista. Paikallinen pääsuunnittelija vahtii projektia, tekee tarvittavat paperit, tarkistaa, että asiat sujuvat niin kuin on sovittu. Sen lisäksi tarvitaan b) LVI-vastaava, joka suunnittelee ja piirtää lämpö-, vesi- ja ilmastointijutut. Lisäksi tarvitaan c) sähkövastaava, joka suunnittelija saisi mielellään olla sama kuin sähköjen urakoitsijakin. Näistä kaikista tarvitaan kaupungille omat paperit ja lomakkeet. Sitten on oltava d) rakennuttaja eli me itse. Ja vielä on e) talopaketin toimittaja eli Honka. Ihan erikseen on sitten varsinaiset rakentajat, urakoitsijat, ja heillä on jokaisella työnjohtajansa, jotka ovat sitten paikan päällä katsomassa varsinaista rakennustyötä.

Uudet pohjapiirustukset myös tulivat. Ne ovat nyt neljännet. (Kolmansia en laittanut tänne verkkoon, kun muutoksia oli niin vähän ja joukossa oli sellaisia muutoksia, joita en halunnut.) Nyt tuli myös jo vaikka mitä leikkauskuvia sun muita, ja arkkitehti suhtautui tosi nihkeästi siihen, että työhuoneen ja olohuoneen seinää siirrettäisiin, koska niin paljon laskelmia ja piirustuksia on tehty edellisten pohjalta. Nihkeys harmittaa, koska parempi on siirrellä nyt paperilla seiniä kuin sitten oikeasti, ja sen muutoksen todella haluan… Talon ulkomuotoa myös pähkäilen edelleen. En ole vieläkään ihan varma, onko kaikki kunnossa. Sama kuva näyttää tietokoneen ruudulla hienolta, mutta kun tulostan sen, mittasuhteissa on jotain mäihää… Alan yhä paremmin tajuta, miksi teiden varsilla on niin paljon epäsuhteisia taloja ja rumia ratkaisuja. Paperilla on mahdotonta nähdä juuri mittasuhteiden vaikutusta toisiinsa.

Kommentteja kolmannesta ja neljännestä pohjapiirustuksesta löytyvät taas omalta sivultaan.

Taloprojektin psykologisesta puolesta olen oppinut nyt nämä:

a) Minua ottaa todella helposti pannuun, jos rakennuskumppanini eivät tajua, mitä tarkoitan, tai ovat nihkeitä ehdottamilleni jutuille, tai ehdottavat jotain, jota en halua. Hetkeksi aikaa tulee aina olo, että apua, ei tästä tule mitään, tämä on toivotonta. Päähäni tulee kaaos, enkä osaa eritellä, mistä on kyse.

b) Minua ottaa myös todella pannuun, jos jollain tavoin koen talossa olevan jotain mäihää, ja koen, että minua painostetaan hyväksymään nyt ehdotuksella oleva versio.

c) Kohtaamamme ammattilaiset ovat hyviä ammattilaisia, mutta heillä on vastakkaisia tietoja ja vastakkaisia näkemyksiä, ja lisäksi kukin haluaisi tehdä työnsä siten kuin itselle on totutuinta ja luonnikkainta ja helpointa.

(En minäkään tykkää tehdä sellaisia töitä, joissa en saa toteuttaa juuri itseäni.)

d) Minun on oltava häkellyttävän paljon yksityiskohtia myöten koko ajan hereillä siitä, mitä talollemme tapahtuu, koska muutoksia tulee pitkin matkaa, eivätkä kaikki ole mieleisiäni tai aiempien päätösteni mukaisia. Minun on sinnikkäästi ja valppaasti vaadittava sitä, mitä haluan, koska automaattisesti sitä ei välttämättä tule. Samalla huomaan, että voin ottaa ihan rennosti: vaikka minulle oltaisiin miten nihkeitä, tämä talo on meidän ja voin vaatia juuri sitä, mistä olen varma. Kun

muutoksia tulee, minun kannattaa vetäytyä pariksi päiväksi, ja sitten päätös ja perustelut kypsyvät mieleeni. Minun on tosin varauduttava perustelemaan ratkaisujani enemmän kuin oletin…

e) Välillä yhtäkkiä rasitun koko taloprojektiin, neuvotteluissa yllättäen tunnen väsymyksen ja haluan pois. Se on hyvä merkki. Silloin mieleni kaipaa hiljaista työstämistä, vetäytymistä syrjään, keskittymistä johonkin ihan muuhun, ja seurauksena on parhaimmat oivallukset. Myös pannuun ottamisen hetkiä ei tarvitse pelätä. Tarvitsen vain taukoa, ja epämääräisen ahdistuksen syy kirkastuu minulle aika pian, ja mielessäni loksahtaa, mitä muutoksia tarvitaan.

d

14. 9. 2010

Tapasimme tänään yhden rakennusmestari-ehdokkaan ja juttelimme puhelimessa toisen kanssa. Kolmannelle ei sopinut tämä projekti aikataulullisesti, ja neljäs tuntui oikein mukavalta, mutta hän tuntui hieman liian käytännön mieheltä.

Tapaaminen mahdollisen rakennusmestarin kanssa meni hyvin, mutta emme silti vakuuttuneet, että hän olisi juuri meidän miehemme. Hän oli ehkä hiukan liikaa insinööri, osaava kylläkin, mutta kuitenkin. Ehkä meitä kaihersi se, että keskustelun aikana tuli jonkin verran paniikinomainen olo: apua, tässä rakennusprojektissa on ihan liikaa juttuja, joita emme tajua… Tapaamme nyt sitten vielä yhden, ja katsotaan sitten.

Nyt on ollut oikein levollinen olo talon suhteen. Tärkeää oli ainakin tajuta, että tämän rakennusmestarin ainakin päätämme nyt ihan rauhassa, haeskelemme hissuksiin niin kauan, että jokin loksahtaa paikoilleen.

Insinööri-rakennusmestariehdokkaalta saimme kuulla, että nykytalot pitää saada materiaalien perusteella laskettua nyky-lämmönpitämisvaatimuksia vastaaviksi, eikä niitä testata oikeista taloista vaan laskelmat tehdään piirustuksista. (Toisin sanoen oikeat nykypaperikipsilevymuovitalot vuotavat kuin seulat, mutta paperilla ne ovat energiatehokkaita.) Hirsitalojen kohdalla ongelma on, että lämpöeristeitä on niin vähän, että laskelmia on vaikea saada täsmäämään, ja meillä kun tulee painovoimainen ilmanvaihtokin, ei voi ottaa lämpöä talteen poistoilmasta. Hyvä on, että meillä on varsin vähän ikkunapinta-alaa, koska ne tuottavat yleensä ongelmia nykytaloissa näiden laskelmien osalta.

Hän ehdotti, että pesutiloihin voisi laittaa erikseen koneellisen ilmanvaihdon. Hän kehotti kysymään, toimittaako Honka talosta energiatodistuksen.

Hän myös kertoi, että talomme seutu on petollista maastoa. Hiekkakerrosten alta saattaa löytyä savea.

Sitten molemmat rakennusmestarit selittivät, mitä he tekisivät työnään meidän talon suhteen ja mitä taas voisi tehdä Honka, eikä kumpikaan meistä ole tajunnut näistä jutuista mitään. Kai meille sitten jossain vaiheessa kerrotaan, mikä kuuluu minnekin… En myöskään tajunnut yhtään, mitä vastaava työmaajohtaja sitten tekee. Ainakin aikataulun pitäminen on näiden harteilla.

Olennaisia osa-alueita talon rakentamisessa on talotoimittaja (jonka kannattaa Honkana hoitaa kaikki hirsijutut ja runkorakenteen), loppu-urakoitsija (joka tekee sitten sisätyöt sun muut). Ja sitten on vissiin ne pohjatöiden tekijät ja katon. Ja sähköt ja LVI:t. Ja jotain. Rakennusmestari suosittelee mielellään urakoitsijoita. Urakoitsija kannattaa pyrkiä löytämään ennen joulua.

Hyvä on saada pintakäsittelyt ja kaikki yksityiskohdat pohjapiirustus-vaiheessa päätetyksi, koska niihin on tosi vaikea puuttua sitten myöhemmin.

d

13. 9. 2010

Hmm. Harmillista. Nyt on tullut esiin monia yksityiskohtia, joita en saa haluamakseni tai joista täytyy jollain tavoin ottaa aikalisä.

On hassua, miten paljon talon rakentaminen on psykologinen prosessi, jossa joutuu kasvokkain oman peilikuvansa kanssa. Kaiken sen hahmottaminen, mitä kaipaa ja haluaa ja toivoo ja mikä on sen kaiken suhde siihen, mikä on mahdollista, mitä muut ihmiset esittävät ehdottomana, vaatii luovuutta, jatkuvaa uudella tavalla näkemistä, ja luovuuteen liittyy aina ärsyttävä kaaos.

Hmm.

Ensinnäkin nyt harmittaa se, että puolison työt alkoivat, joten sekä kaikki käytännön järjestelyt että talon pohtimiset ja päätökset venyvät ja vanuvat tai vaativat erikoisjärjestelyjä tai ovat minun vastuullani.

Toiseksi pohjapiirustuksen osalta tuli itselleni takapakki: se on edelleen fantastinen pohjapiirustus, hämmentävän paljon sellainen kuin toivoimme, mutta monista jutuista piti tinkiä, ja nyt se tinkiminen ottaa yhtäkkiä pannuun. Ehkä eniten minua harmittaa takan ja portaiden alla olevan komeron kohtalo. Takan eteen ei mahdu sellaista lököilevää patjapaikkaa kuin olin toivonut. Portaiden alle ei mahdu komero koko pituudeltaan, ja juuri se vinokattoinen hauska komero oli yksi tärkeimmistä toiveistani. Takan ja portaiden kohtalo on tämä, koska talon kokonaisulkonäkö kärsii muutoin. Itse asiassa talon pitkien sivujen kattokolmiot ovat edelleen mielestäni hiukan liian leveitä.

Kolmanneksi ammattilaiset tekevät pohjapiirustukselle kaikenlaista sellaista, mitä heidän kuuluukin tehdä: kokeilevat vähän erilaista, jotta näen eri vaihtoehtoja, ehdottavat sellaista, mikä on heidän mielestään järkevää ja toimivaa. Minä hyppään joka kerta kattoon. Jokaisesta pienestä muutoksesta olen ihan varma, että nyt on kadotettu kokonaan se, mitä ajoin takaa, vaikka minunhan ei tarvitse sanoa kuin että eeei. Ongelma on se, että oikeasti haluaisin vanhan talon, enkä pidä mistään uusien omakotitalojen jutuista. En pidä uusien talojen pohjapiirustuksen mitoituksesta, en ovien sijoittelusta, en pintamateriaaleista, en maaleista, en ikkunoiden mittasuhteista, en yhtään mistään. Inhoan avaruutta, väljyyttä, valkeita pintoja, kaakeleita, kipsilevyjä, kiviverhouksia, keittiön ja olohuoneen yhdistämistä, tehdasvalmisteisia kaappeja, mdf-levyä, lämpölaseja… Enkä haluaisi sanoa eeei kenellekään niin monta kertaa, ja tiedän, että joudun sanomaan eei eeei eeei eeei eeei eeei koko rakennusprojektin ajan. On muutenkin vaikeaa pitää kirkkaana mielessä sitä, mikä voisi olla vanhan talon malli uutena talona.

Neljänneksi nyt on tullut paljon ongelmia ikkunoiden kanssa. Ihastuin alun perin Hongan ikkunoihin, ikkunat olivat yksi tärkeä syy valita Honka, mutta nyt kävi ilmi, että ne, mitä vaihtoehtoja aiemmin oli Hongan ikkunoiksi, eivät enää ole mahdollisia. En saa aitopuitteisia ikkunoita, eli sitä, että ikkunaruudut olisivat puitteissaan. Vain irtoristikot ovat nyt mahdollisia. Ikkunoita ei voi saada edes sellaisina, että ne avautuisivat keskeltä kuin pariovet, vaan ikkuna avautuu kokonaisuudessaan. Ääääh. Ikkunat tulevat yksityiskohta yksityiskohdalta yhä enemmän tavallisen omakotitalon ikkunan näköisiksi, sellaisiksi kammottaviksi näennäisvanhanaikaisiksi, jotka eivät ole mitään muuta kuin muovista kitsiä.

Viidenneksi minä ja puolisoni olemme yhtäkkiä kypsyneitä kaikkii kotihommiin, ja kaikki vaatimukset (siis ihan muutkin kuin taloprojektiin liittyvät) tulevat koko ajan rajoillemme. Minusta tuntuu, että vaikka taloprojekti ei vielä vie hirveästi aikaamme ja jaksamista, meitä ahdistaa se tieto, että pian se vie – ja kyseessä on monen vuoden projekti. Samaan aikaan minun pitäisi paahtaa töitä, jotta saisimme rahaa taloprojektiin, samalla taloa kuitenkin kannattaisi tehdä ja järjestää mahdollisimman paljon itse, jotta säästäisimme, samaan aikaan tarvitsisin väljyyttä ja aikaa nähdäkseni, miten kannattaa toimia ja mitä haluan, samaan aikaan haluaisin antaa aikaa ja jaksamista lapsille ja läheisille, samaan aikaan pitäisi sitten vielä tehdä kotitöitäkin – . Jaksammeko oikeasti tämän projektin?

Kuudenneksi pelkään itseäni. Olen kauhea ja mahdoton tyyppi, omasta mielestäni kaikki tulevat aina rajoilleni, samalla kun jollain tapaa sivukulmasta näen, että se olen minä itse, joka tunkee toisten rajoille ja joka vaatii mahdottomia. En haluaisi olla kenellekään vaikea tapaus. Samaan aikaan minussa palaa sammumaton tuli sen suhteen, mitä tahdon, ja jatkuva yritys loiskia vettä sen päälle, jotta en korventaisi ketään ihmistä.

Tämä kaikki on tyypillistä esimerkkiä ryhmäprosessin vaiheista: ensin ihastutaan, kun tavataan uusi ryhmä (minun kohdallani taloprojektin alkaminen), kaikki on ihmeellistä ja hienoa, sitten tulee totaalitakapakki, kaikki on päin mäntyä eikä selvästi omaa itseä kukaan kuuntele, ja sen konfliktin jälkeen vasta muotoutuu esiin se, minkälaisesta hommasta oikeasti on kyse. Aargh, en haluaisi tätä konfliktivaihetta, enkä tiedä, miten nämä asiat ratkotaan. Tai oikeastaan tiedän. Tarvitsen aina aikaa, jotta sisälläni saostuisi esiin se, mitä haluan näillä uusilla ehdoilla, mutta koko ajan tulee jotain uutta ja rajoittavaa, enkä voi joka ikisen pikkuasian tullen ottaa parin viikon funtsimistaukoa.

Äääh. Ääh. Äääh.

Hmph.

No jaa. Kai tässä täytyy ottaa nyt papin vaimon asenne. ( = Jos ei Herra taloa rakenna, turhaan rakentajat näkevät vaivaa.) Jumalalla on aina ollut erinomainen maku, ja hän on aina vyöryttänyt meille yllin kyllin kaikkea niin kaunista ja ihanaa, että emme olisi koskaan osanneet etsiä tai pyytää sitä itse.

Mutta kun – .

Niin.

Hmph. Mhphmph. Mhupmgh.

Väkisin vääntämällä ja pakottamalla en ole koskaan saanut aikaiseksi mitään hyvää.

d

6. 9. 2010

Olen taas ihan täpinöissäni. Lähdin ottamaan selvää siitä vedenpuhdistamosta, joka meille tulee väistämättä, koska muita myös virtsan puhdistamiseen soveltuvia harmaan veden jätevedenkäsittelyjuttuja ei ole. On ihan hullua, että kun meille tulee tällainen erikoisratkaisu, pääsemme vähintään kymppitonnin halvemmalla kuin tavallisissa ratkaisuissa. Ekologiset valinnat ovat yleensä ilmaisia tai puoli-ilmaisia…

Voi olla, että vielä tulee jotain odottamattomia mutkia matkaan, mutta alustavasti asennamme Eko-Matic Willan ihan talon viereen, maan pinnalle. Sen koko on noin 60 x 120 cm, ja se on tyylikkään näköinen metallinen pönttö. Siihen johdetaan harmaat jätevedet, ja siitä tulee ulos putki, josta puhdistettu vesi valuu. Valumavettä varten pitää kaivaa pieni avo-oja. Mitään ei siis imeytetä maahan, mitään säiliöitä ei tarvitse kaivaakaan maahan, mitään maaperäjuttuja ei suuremmin tarvitse tutkia, ei tarvitse olla puihin suojaetäisyyksiä. Laite maksaa kaksi tonnia, ja lisäksi siihen täytyy ostaa eristyskuoret ja hiukan lämmityskaapelia.

Ekologisuutta – ja monen mielestä hankaluutta – on se, että sen purut täytyy vaihtaa 3-4 kertaa vuodessa. Kuulemma käytetyt purut haisevat perunakellarilta, eli mistään ällöttävästä hommasta ei ole kyse. Ylös nostettava purupussi on melko painava.

Jos laitteen ulkonäkö häiritsee, naamioin sen marjapensailla. Ojasta ajattelin tehdä jonkin hauskan puron.

d

4. 9. 2010

Toinen versio talon pohjasta tuli. Se on täydellinen. Tietenkin hiomista on vielä ja joistakin yksityiskohdista täytyy kysyä tuhatta ja yhtä asiaa, mutta perusstuktuuri on nyt tässä. Kirjoitin kommentteja toisesta pohjapiirustusversiosta omalle sivulleen.

Ympäriltä olemme saaneet tiukan käskyn, että pohjapiirustusta ei saa hyväksyä ennen kuin rakennusmestari (ja ehkä myös vastaava työmaajohtaja) ovat katsoneet sitä, joten nyt pitäisi pistää vipinää kinttuihin heidän etsimisekseen.

Saimme vain yhtäkkiä päähämme, että puoliso ehkä lähtee jossain vaiheessa vuodeksi töihin ulkomaille. Todennäköisesti rakennamme talon ensin, asumme siinä vaikkapa vuoden, ja vasta sitten hän lähtee. Minä ja lapset jäämme siksi aikaa pitämään kotia. Voi kuitenkin olla, että suunnitelmamme tulevat muuttumaan nyt radikaalisti, eikä rakennusmestaria viitsisi hälyttää ennen kuin olemme oikeasti varmoja, että nyt pistetään talo pystyyn ja heti… Todennäköisesti pistämme sen. Täytyy vain istuskella tovi ja tuntea se varmaksi.

d

31. 8. 2010

Tänään kävi kaupungilta joku jätevesistä vastaava tsekkaamassa tonttimme. Hiukan jäin raapimaan päätäni, mitä sillä tapaamisella haettiin; ei hän oikeastaan sanonut mitään olennaista tontista. Lypsimme sitten häneltä yhtä sun toista tietoa.

Aiemmin olimme saaneet tietää, että saamme hankkia meille kompostoivan vessan ja imeyttää virtsan harmaiden vesien kanssa maastoon. Meillä ei ole pohjavesialue, joten siitä asiasta ei tarvitse murehtia.

Hän suositteli sellaista kompostoivaa vessaa, jossa jätteet kerätään talon alle säiliöön. Silloin kompostimömmöä ei tarvitse kuljetella asuintilojen läpi. (Valintani Biolanin Naturum ei ole sellainen, mutta tutkiskelemme myös muita vaihtoehtoja.)

Pikkuvihreässä Turussa voi käydä katselemassa malleja. Aiemmin Biolanin Naturumissa oli ongelmia virtsaputken sakkautumisesta.

Meille oli suuri yllätys se, miten suuri tilantarve on sillä jätevesien imeyttämöllä. Niiden laitteiden lähellä ei saisi olla isoja puita viitta metriä lähempänä, mikä tarkoittaa aikamoista lovea meidän metsäiseen pihaamme. Lisäksi imeyttämö ei voi olla tien tai autotallin alla eikä myöskään savimaassa, joten vaihtoehdot ovat rajalliset. Saostuskaivon kannattaa olla tien lähellä, koska jossain vaiheessa se sakkautuu kuitenkin, ja tarvitaan jokin kone hakemaan sen sakan. Lisäksi tarjolla on monenlaisia erilaisia systeemejä, joten niistä pitäisi lähteä ottamaan selvää.

Juomaveden ja maalämmön kaivot sijoitetaan todennäköisesti rinteeseen ja lähelle kalliota, kauas jätevesien imeyttämöstä.

Kun rakennuslupaa haetaan, mukaan tarvitaan asemapiirros, johon on piirretty paikka imeyttämölle. Lisäksi mukaan tarvitaan sen poikkileikkaus sekä täytetty jätevesikaavake.

d

30. 8. 2010

Taas yksi pelonpaikka on ohitettu. Kävimme pankissa juttelemassa alustavasti. Olin häkeltynyt aiemmin siitä, että ASP-lainaa ei saakaan kuin vain 100 000 euroon asti, ja pelkäsin, miten valtavaksi loppulaina sitten tuleekaan.

Pankissa teimme laskelmia niin, että talo maksaisi arviolta 300 000 euroa. Silloin ASP-lainaa otetaan 100 000 euroa ja muuta lainaa 160 000 euroa. Laskimme, että jos ASP-lainaa otetaan maksimipitkänä eli 25-vuotisena ja muuta lainaa 30 vuoden velkana ja jos korko pysyy samana kuin nyt (eli alhaisena, noin kahden prosentin suuruisena), lyhennämme lainaa suurin piirtein nykyisen vuokramme verran kuussa eli tonnin verran.

Se tieto helpotti todella! Olin verkon lainalaskureilla päätynyt aiemmin ihan kauheisiin summiin.

ASP-lainan korolla on automaattinen korkokatto, mutta jos se kohoaa maksimiinsa 3, 5 prosenttiin ja muun lainan korko kuuteen prosenttiin, lainaa lyhennetään noin 1500 euroa kuussa. Nykyisillä tuloillamme se ei onnistu, mutta minä olenkin kotona nyt pienen kanssa. Korot tuskin lähtevät kauheaa vauhtia äkkiä nousuun, joten kun nousu tulee, olen luultavasti visusti uraputkessa.

Laskeskelimme myöhemmin, miten paljon kuukausierä olisi, jos laina olisi isompi, ja silloin kuukausierät olisivat aivan liian isoja nykytuloillemme. Täytyy siis pitää talo 300 000 euron talona tai minun pitää hypätä töihin nyt.

Kaupungilta vastattiin, että teknisen tilan läpi saa olla läpikulku ja pintamateriaalit mitä vain, koska meille ei tule siihen tilaan paloteknisiä laitteita.

d

28. 8. 2010

Ensimmäinen ehdotus pohjapiirustuksesta ja julkisivusta tuli eilen! Ensin katsoin pohjakuvaa ihastuneena: vau, se on lähes juuri sellainen, kuin olimme halunneet – sitten tuli vastareaktio – voi ei, tuo-ja-tuo on ihan ihan väärä – sitten huomasi, että kerrosalaa on yhteensä 200 neliötä ja tuli ihan paniikki, taloa pitää saada pienemmäksi – sitten yritin olla ajattelematta koko asiaa, mutta aivot raksuttivat koko yön ja aamulla oli talo pienempi päässäni, luovuin monista toiveista ja sain sen alustavasti suherrettua 161 neliön kokoiseksi ja olin siihen itse asiassa aika tyytyväinen – sitten saimme kuulla, että kustannusarviot lasketaan huoneistoalasta, ei kerroslasta, ja huoneistoala on pienempi kuin kerrosala, joten taloamme ei ehkä tarvitsekaan pienentää, ainakaan niin paljon…

Nyt olen hieman kiikun kaakun siitä, mitä tunnen. Joka tapauksessa ehdotus on hieno, hyvin tehty, kekseliäs ja toimiva, ja alan yhä paremmin kotiutua sen uusiin muutoksiin. Teknistä tilaa, suihkuhuonetta ja yläkerran vessaa pitää vielä hioa aika paljon, vaikka taloa ei pienennettäisikään. Samoin ulkonäössä on hiukan viilaamista (kattorakenteet haluaisin hiukan erilaisina, mikä vaikuttaa myös koko yläkerran pohjapiirustukseen, ja voi olla, että jättäisin sittenkin pari ikkunaa pois). Pohjapiirustusehdotuksesta sain myös vihdoinkin peilin, mihin peilata ajatuksiani. En ollut huomannutkaan, että jotkin mitoitukseni olivat olleet niin ylellisiä – enkä olisi niitä muunlaisiksi uskaltanut laittakaan, kun en tiennyt seinien ja putkien sun muiden vaatimuksia. Saimme myös sattumalta paljon erinomaisia kommentteja viikonloppuna monilta rakentamisen konkareilta.

Muiden kommentteja pohjapiirustuksestamme, omia huomioitani aiemmista suunnitelmistani ja huomioita muiden kodeista: Vessani ja pesutilani ovat todella isot, ja niitä voisi pienentää. Myös makuuhuoneissa on nipistämisen varaa. Pohjapiirustusehdotukseen on piirretty todella pieni tekninen tila, jonne eivät maalämpöpumput ja paisuntasäiliöt sun muut mahdu. Kävin katsomassa muiden teknisiä tiloja, taloissa, joissa oli meidän tavoin maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys, ja ihastuin laitteiden ronskiin ja koneromanttiseen ulkonäköön. Minusta olisi hauskaa, että kulku saunakuistilta pesutiloihin menisi suoraan teknisen tilan läpi. Voi kuitenkin olla, että kaupunkimme rakennusmääräykset eivät salli sellaista. Portaat kannattaa rakentaa sellaisina, että niiden alla oleva komero ei ulotu ylimpiin saakka, jotta olohuoneessa olisi näköyhteyttä sohvalta takalle ja takan ääreen saisi haluamani patjan mahtumaan. Jokainen porras nousee noin 180 mm, joten sen mukaan voi laskea niiden korkeuden tietyltä kohtaa. Paikalle rakennetut portaat ovat yhtä kalliit kuin valmiit (eivät siis kalliimmat!).

Seuraavat etapit: Pitää saada tietää, mikä on talomme huoneistoala, ennen kuin alan pienentää taloa kustannussyistä. Hienoa on, että nyt huomasin, mistä voin ensimmäiseksi tinkiä, ja löysin samalla monta aiempaa parempaa ratkaisua. Pitää ottaa myös selvää teknisen tilan säädöksistä. Muutamia juttuja voin päättää talosta jo nyt, vaikka en tiedä, pienennetäänkö sitä.

Kommentteja 1. pohjapiirustuksesta kokosin omalle sivulleen.

g

26. 8. 2010

Pää on ihan sekaisin! Kaikki on mennyt valtavan hienosti.

Hongan suunnittelija Mika Kuusisaari oli meihin yhteydessä, ja koin olevani hänen kanssaan heti samalla aaltopituudella. Hän kuvaili talomme tyyliä maalaiskartanoksi. Tämän viikon lopulla hän kertoi tulevan ehkä jo jotain alustavaa piirustusta häneltä päin.

Tänään kaupunkimme rakennustarkastaja kävi tontillamme. Olimme kuulleet hänestä paljon varoituksia ja kauhukertomuksia, mutta olin niistä tarinoista arvannut, että hänpä taitaakin olla juuri minun ihmisiäni… Hän ihastui talonpaikkaamme ja piti suunnitelmiamme erinomaisina, ja häneltä sai monta hyvää vastausta kysymyksiin.

Iso taakka putosi harteilta. Saamme talomme juuri sinne, minne halusimme! Tietenkin saattaa käytännössä tulla vielä pientä paikan nyhtämistä vähän sinne ja tänne, mutta viis siitä. Nyt voimme alkaa lyödä mielessämme lukkoon asioita.

Häneltä saimme kysyttäessä myös kolme ehdotusta rakennusmestariksi.

Juttelin lisäksi serkkuni kanssa, jolla on varsin traumaattinen taloprojekti nyt valmis. Hän antoi tällaiset vinkit: Isoimmat ongelmat taloprojektissa on silloin, kun yllättäen pitääkin muuttaa suunnitelmia, piha on täynnä valtavia koneita ja kymmeniä miehiä, joku sanoo, että tehdäänkös sittenkin näin-ja-näin, paniikissa siihen suostuu, ja sitten kolmen päivän päästä hoksaa, että ratkaisu oli väärä ja vaarallinen. Rakennusmestarin pitää olla sellainen hahmo, jossa on jytyä ja jolla on pokkaa seisauttaa koko prosessi ja vaatia paras ratkaisu ja puuttua virheisiin heti. Rakennusmestarin pitää olla joku muu kuin talopaketin oma, ja lisäksi yhtä tärkeää on hankkia talopakettifirman ulkopuolelta työmaavastaava, vastaava työmestari. Rakennusmestari on pääpaperimies, työmaavastaava on se, joka seisoo siellä talonpaikalla koneitten ja rakentajien keskellä ja ottaa vastaan ne kaoottisimmat hetket, joissa tulee eniten tehtyä virheitä. Lisäksi on suositeltu, että yksi ja sama urakoitsija tekisi kaikki ne työt, jotka jäävät maan alle, koska muuten on liian monta lusikkaa sopassa. Ongelma vain on, että sellaista urakoitsijaa on vaikea löytää. Serkkumme suositteli meille Siivonen-firmaa (Bobbe). Kaikesta pitää aina hankkia kolme tarjousta, vaikka olisi alustavasti tehnyt jo päätöksen.

No niin. Seuraava etappi: etsitään rakennusmestari ja vastaava työmaamestari. Otamme myös jäteasioista yhteyttä kaupunkimme niistä vastaavaan henkilöön, koska meille tulee kompostoiva vessa ja maalämpö, ja niistä olisi rakennustarkastajan mukaan hyvä kuulla infoa ja rajoituksia. Rakennustarkastaja sanoi myös, että taloyhtiömme mittaa ja merkitsee tulevan talonpaikkamme tarkkaan sekä maastoon että asemapiirrokseen, korkeuserojen mukaankin. Jos taloyhtiöllä ei ole osaamista siihen, kaupungilta saa saman työn kohtuuhinnalla.

d

13. 8. 2010

Ensimmäinen virallinen pykälä on ohitettu! Kävimme Hongalla juttelemassa. Allekirjoitimme sopimuksen, että Honka suunnittelee meille talon. Huomenna Jorma Luukkonen käy tontillamme pohtimassa ja kuvaamassa paikkaa.

Mieli on hyvä. Taloprojekti on aivan liian iso meidän hallittavaksemme, ja nyt sitten mennään, syteen tai saveen. Ehkä eniten meissä vain kummittelee muisto häistämme: niistäkin minulla oli ollut lapsesta saakka valtavia unelmia, ja niiden vuoksi meihin sattui, satutimme muita ja menetimme koko ystäväpiirimme. Tämä talo on toinen minun vanha, lapsuuden haaveeni. Kunpa emme satuttaisi nyt ketään!

Huonoja uutisia: Yläkertaa ei voi rakentaa pinta-alaltaan yhtä isoksi kuin alakertaa, jos aikoo tehdä talosta 1 1/2-kerroksisen. Pitkiltä sivuilta on otettava kummaltakin 75 cm pois. Yläkerran pohjapiirustus menee siis uusiksi. Yläkerta myös rakennetaan kevytrakenteisena. Tähän suhtauduin itselleni hämmästyttävän rennosti. Hirttäkin voisi käyttää, mutta se on yläkerrassa hyvin kallista. En huomannut kysyä, miksi. Talojen keskihinta on 2000 euroa per neliö. Halvempia ehdotuksia saa kaikkialta, mutta lopulliset kustannukset päätyvät kuitenkin suurin piirtein tähän summaan. Hinta ei sisällä sähköliittymän ja porakaivon hintaa. Talomme tulee siis olemaan suurin piirtein 300 000 – 360 000 euron talo.

Uutta tietoa: Ryömintätila tuulettuvan alapohjan alla on oltava vähintään 75 cm. Hongan suunnittelusopimus maksaa 1500 euroa (se hyvitetään mahdollisessa kauppasopimuksessa). Hirsitalossa pesutilojen elämistä ei kannata murehtia, koska ne rakennetaan eri pohjan päälle kuin muu talo. Hongan ikkunat ovat Skaalan ikkunoita. Realistinen minimiaikataulu tästä suunnitteluvaiheesta siihen, että muutamme sisään, on puolitoista vuotta.

Seuraavaksi: Pikkuhiljaa paperit lähtevät talon suunnittelijalle (hän on Oulussa), ja sitten ruvetaan tosihommiin!

d

1. 6. 2010

Kävimme vihdoin viimein merkitsemässä, mihin voisi tulla autotallin paikka. Alkukesän hurjistuneet hyttyset ympäröivät meitä rämpiessämme metsässä ja juostessamme pienimmän perässä. Ilma oli lämmin, aurinkoinen ja paahteinen. Metsämaa ja männyt tuoksuivat.

Paikasta tuli tosi hyvä. Pelkäsin, että talon saunakuistilta on varsin ankea näkymä pelkkään autotalliin, mutta talli jää juuri sopivan verran sivuun niin, että metsän tuntee vilvoitellessa.

Nyt vihdoin ja viimein voisimme ottaa yhteyttä Honkaan ja muuallekin.

Ihan heti, kun löytyy sopiva aika. Seuraavat puolison vapaapäivät ovat juhannusviikolla.

d

5. 3. 2010

Luin muutaman L. M. Montgomeryn kirjan. Häkellyin siitä, miten löysin niistä itseni. Hänen kirjansahan olivat lapsena ja nuorena raamattujani, uskontoni, kaikki, mitä halusin elämältä.

Niissä kirjoissa talot eivät ole vain asuinpaikkoja vaan inhimillisiä, lähes jumalallisia olentoja. Niillä on persoona ja luonne, ne kietovat suojelevat kätesi ympärillesi, niissä on suvun tuhansia tärkeitä esineitä, joista jokainen kuiskii tarinaa.

Olen pitkään hävennyt sitä, miten tärkeinä pidän elottomia asioita, kartanoita, esineitä, huonekaluja, suvun vanhoja astioita. Ne ovat olleet minulle elämän tarkoitus ja päämäärä, ja olen yrittänyt päästä eroon tästä ajatuksesta, keskittyä eläviin olentoihin, perheeseen, ihmisiin.

L. M. Montgomery ei ole oikeassa, mutta oli ihanaa löytää hänet taas. Vaikka ihmiset ja arki on tärkeämpää kuin asunnot, talot ovat silti jotain enemmän kuin pelkkää materiaa, järkeviä valintoja, seiniä, lautoja. Ne ovat käsien ja elämän jälkiä, rakentajistaan ja ensimmäisistä asujistaan irronneita, taideteoksia.

Runoilijoista Helena Anhava sopii niille, jotka rakastavat vanhoja taloja.

d

16. 2. 2010

En ole oikeastaan vieläkään saanut valmiiksi talosuunnitelmaa. En varmaan teekään sitä kokonaan valmiiksi. Olen etsinyt ja päättänyt hullunkurisen pieniä yksityiskohtia ja tarvitsin sitä prosessia hahmottaakseni, miltä tuleva talo tuntuu ja näyttää, mutta enää en tarvitse niin tarkkoja suunnitelmia. Kokonaisuus on joka tapauksessa nyt kasassa.

Mitenköhän paljon pohjapiirustus tulee muuttumaan suunnittelijoiden käsissä?

Mitähän ne seuraavat askeleet nyt sitten ovat?

d

30. 11. 2009

Alan yhä paremmin ymmärtää, miksi jotkut rakennuttavat oman kotinsa huolimattomasti ja miten sattuu ja valitsevat aina ne yksityiskohdat, joita muillakin on.

Olen tullut kovasti viisaammaksi rakentamisesta kaiken tämän verkko-äheltämisen jälkeen, mutta samalla jokainen haluamani yksityiskohta on tuonut eteen sata uutta pulmaa. Yhtäkään alkuperäisestä kuvitelmastani ei voi toteuttaa sellaisenaan, ja kaikki esitteet ovat täynnä sellaisia yksityiskohtia, joiden eroa toisistaan en hahmota heti. Osmon puuvahoja voi esimerkiksi käyttää mdf-pinnalle eli keittiön kaapin oviin – mutta ei sellaiselle valmis-keittiönkaapin ovelle, joka on puukuitulevyä ja polyesterimaalia. Monet Uulan maalit käyvät peltiuunien pinnalle mutta eivät lieden huuvan pinnalle, kun huuva saattaakin tulla kuumemmaksi kuin peltiuuni. (Häh? Huuviahan tehdään lastulevystäkin?)

Tulen yhä nöyremmäksi sille, että rakentajilla varmaan on aina kohtuullisen hyvät perusteet tehdä kulloisetkin valintansa ja tehdä työnsä siten, miten muualla on tehty… ei näitä oikeasti voi kaikkea tietää etukäteen.

g

19. 11. 2009

Selaan nettiä päivätolkulla, näen yöllä untakin painovoimaisesta ilmanvaihdosta, enkä ole vielä edes raapaissut tiedonhaussa pintaa. Olenko seuraavat pari vuotta talo-orja, jonkinlainen sormusaaveen ja Ahabin yhdistelmä, jolle kaikki muu kuin talo muuttuu varjoksi?

Kotikaupungiltani kuulin, että voin hankkia kompostoivan vessan ja painovoimaisen ilmanvaihdon, mikä on todella hieno uutinen, mutta KAIKKIEN sisäovien on oltava 90 senttiä leveitä. APUA. Koko pohjapiirustus pitää miettiä uudelleen, jokainen puolitoistametrinen koppero pitää leventää kaksimetriseksi ja niin edelleen. Pitääkö oikeasti vaatekomeroidenkin ovien olla niin isoja?

Luin läpi rakentamisen linkkivinkkejäni, ja ne kuulostivat tältä: haluan haluan haluan tahdon tahdon tahdon en huoli hyi olkoon tahdon.

En ole ihan varma, haluanko kuulostaa siltä.

k

15. 11. 2009

Hongan Airiston loma-asuntomökki oli hieno. Nautin hirren vahvuudesta ja luonnon läsnäolosta, kunnon puusta ja jykevästä rakennuksesta. Talo oli miellyttävämpi oikeasti kuin millaiselta se on näyttänyt kuvissa. Huvilassa oli tosin hirsimökkien korniuksia, jotka eivät sopineet yltiömoderniin kokonaisuuteen, ja monet sisustusratkaisut näyttivät pikaisesti päätetyiltä.

Henkilökunta tuntui ihan mukavalta. Erityisesti tarkkailin ovia. Ne tuntuivat kädessä aidolta. Ovenkahvoista en pitänyt.

Ennen Hongan mökin pihapiiriä alueella oli olkiruokokattoinen ruokailusuoja. Se oli hieno. Jos joskus rakennamme rantaan saunan, ruokoa voisi harkita.

14. 11. 2009

Huomenna menemme katsomaan Hongan Airiston-mökkiä sisältäpäin! Jännittää. Olen ottanut nyt muutaman kerran yhteyttä Honkaan, ja pidän paljosta. Yritän tosin miettiä pohjapiirustuksen ja kiuasmerkkejä myöten yksityiskohdat valmiiksi, koska päätän niin tolkuttoman hitaasti ja monivaiheisesti, että keneltäkään ammattilaiselta ei voi edellyttää niin pitkää odottamista…

Todennäköisesti kaikki valintani tulevat vielä muuttumaan, mutta ei sillä ole väliä. Täytyy ensin saada jokin tuntuma, mistä lähteä seikkailemaan!

8. 11. 2009

Olen pohtinut silmät sekaisin huoneita. Valitsen sävyjä, öisin käyn tuhansia kertoja Osmon sivuilla miettimässä. Etsin hanoja, takkoja, tiiliä, pesualtaita… Yksityiskohdat muuttavat kokonaisuutta, yritän katsoa kauempaa, eksyn taas lähelle, mietin taas kauempaa, suljen silmäni ja yritän olla jossain kaukana, kaukana, nähdä tunnelman, värimaailman, hengen.

Talosta on tulossa kaunis, mutta pelkään sen kitsiytyvän huone huoneelta. Uusi materiaali ei vain ole niin syvällinen kuin vanha.

En ole laskenut huoneisiin tilaa hirsiseinille, putkille, millekään sellaiselle. Alakerran vessasta on ainakin tulossa liian ahdas. Pelottaa ottaa yhteys Honkaan.

Entä jos pohjapiirustustamme ei voi toteuttaa missään muodossa.

Entä jos se on meille liian kallis.

Entä jos haaveilleni nauretaan.