Toimineita luomu-eko-kokeiluja

Kokeilijana Maria Kesti

Pesupähkinät

Kodeille, jotka käyttävät ekologisia ja herkkäihoisten pyykinpesuaineita, pesupähkinät ovat ihana löytö. Ne toimivat yhtä hyvin kuin pesujauheet, mutta pyykkiin ei pinty pulverinhajua, kone ei sakkaudu ja pähkinät tulevat tavallisia aineita halvemmaksi. Lapsi voi annostella pesupähkinät koneeseen, eikä arjessa ole kemiallisia jauheita kaatuilemassa.

Pesupähkinöiden pesuteho ei kuitenkaan vakuuta, jos perheessä on totuttu pyykkäämään rajuimmilla pesuaineilla ja nauttimaan teknokemiallisista hajuista.

Pesupähkinät laitetaan kangaspussissa pyykin joukkoon ja kompostoidaan käytön jälkeen. Pesupähkinöitä voi tilata internetistä ja ostaa ekokaupoista. Paksunyöriset kangaspussit aukeavat koneessa, mutta ohutnyöriset pysyvät tiukasti kiinni. Tahrat kannattaa kostuttaa tuoreina ja käsitellä sappisaippualla. Jos vaatteisiin juuttuu hajuja, niitä liotetaan ennen pesua vuorokauden verran etikassa tai pestään 60 asteessa. Jos pyykki joutuu seisomaan märkänä, se alkaa lemuta nopeasti pahalle, mutta haju häviää vaatteiden kuivuessa.

Vaalea pyykki tarvitsee pesupähkinöiden lisäksi valkaisuainetta. Ruokakaupassa ei myydä kohtuuhintaisia ja ekologisia valkaisuaineita, mutta internetistä niitä löytyy.

Suomessa voi viljellä suopayrttiä, jonka kuivatuissa juurissa on samaa saponiinia kuin pesupähkinöissä. Yrtin vihreät osat ovat myrkyllisiä, joten en istuta sitä vielä tämän lapsiperheen salaattien joukkoon.

Paikat, josta aiemmin tilasin pesupähkinöitä, lopettavat jostain syystä aina toimintansa. Etsiä kannattaa taho, josta saa sekä pesupähkinät että valkaisuaineen. Kokeilen nyt Hyvinvoinnin tavarataloa, jossa pesupähkinöiden kilohinta on 17,80 euroa, toimituskulut 4,90 euroa.

Ruskovillan villavaatteet

Ruskovillan villa ei kutita, se lämmittää, sitoo kosteutta ällistyttäviä määriä ja puhdistaa itse itsensä. Opin tuntemaan ne tekstiilit meidän pienten vaippa-villahousujen myötä.

Vaatteista suosittelen lämpimimmin villa-bodypaitoja pulauttelijavauvoille. Meillä pienet ovat pulautelleet itsensä vähän väliä läpimäräksi ja pyykkikoneen täyteen, mutta villavaatteet lämmittävät kosteinakin, eikä niitä tarvitse pestä, ellei niihin tule tahroja. Hikoileville miehille taas Ruskovillan pitkät kalsarit ovat tarpeen: vaate ei tunnu märältä, ja meillä päivittäin pidettyä villahousuja pestiin vain kerran vuodessa ja silloinkin vain periaatteen vuoksi. Arkituuletukseksi riittää, että vaatteita ei pakata kaappiin vaan niitä säilytetään narulla roikkumassa.

Ruskovillan ongelma on, että tuotteet näyttävät vessapaperinvärisiltä sairaalan alusvaatteilta tai supersport-hitech-teknologialta. Toinen ongelma koskee mitoitusta: sekä lasten että aikuisten vaatteet ovat kokonumeroa liian pieniä.

Villavaatteet ovat helppohoitoisempia kuin muut tekstiilit, mutta niiden hoito-ohjeet täytyy tuntea. Meillä on eksynyt muutama Ruskovillan vaate tavalliseen pyykkikoneelliseen mukaan ja mennyt pilalle. Näiden vaatteiden kierrättäminen muille epäonnistuukin yleensä. (Villavaatteet puhdistetaan siis tuulettamalla ja tarpeen mukaan pesemällä Marseille-saippualla haaleassa vedessä.) Hyönteiset ja tarranauhat pilaavat villaa helposti.

Sappisaippua

Sappisaippua päihittää muut tahranpoistoaineet. Se vaikuttaa parhaiten, jos sitä hierotaan märkänä tuoreelle tahralle ja sen annetaan vaikuttaa yön yli. En ole saanut selville, miksi juuri sappisaippua on ekologinen valinta, mutta sen paketti on luomuhörhöpaketin näköinen ja sitä on myyty tähän asti vain ekoputiikeissa… (Nyt sitä saa tavallisesta ruokakaupasta.) Se sopii myös käsittelemättömälle villalle ja silkille eli herkille materiaaleille. Sappisaippua on naurettavan halpa: viimeksi ostaessani palanen maksoi 70 senttiä, ja se kestää monta vuotta.

Sappisaippuan ongelma on, että käytössä se muuttuu vähän turhan ekologisen näköiseksi, ja jos sitä säilyttää lavuaarinreunalla, kyläilijät pesevät kätensä sillä.

d

Kalaöljyä nivelkipuihin, kurjaan mieleen ja hormonityperyyksiin

Verkon keskustelupalstalla kehuttiin, että kalaöljy tehoaa nivelkipuihin paremmin

kuin kipulääkkeet. Raskaudet vaurioittivat lantiotani ja olen kävellyt monta vuotta kivunparahduksia pidätellen, ja lisäksi liukastuin niin, että lantioni repesi ja jäin moneksi kuukaudeksi vuodepotilaaksi. Kipu oli infernaalinen, ja minusta tuntui samalta kuin olisin elänyt monta kuukautta synnytyksen ponnistusvaiheessa. Lääkäri määräsi minulle hevoskuurin kihtilääkkeitä, joita syödessäni tulin flegmaattiseksi ja kivutkin pysyivät vain melkein poissa. Kuuri päättyi, sain itseni mutta myös huumaavat kivut takaisin, luin verkosta kalaöljystä ja ajoin saman tien apteekkiin ostamaan. Nyt voisin tanssia ja tehdä spagaatteja. Monen vuoden hirveä kipuni on poissa. Lisäksi mieli on virkeä ja iloinen ja jaksan mitä vain. Vain, jos olen rasittanut lantiotani paljon, kalaöljyn läpi alkaa tuntua pientä kolotusta.

Kalaöljyn tärkein osa-aine on omega-3-rasvahappo, ja olen laskelmien mukaan saanut sitä meidän tavallisesta ruuasta tarpeeksi, mutta näköjään en kuitenkaan. En yleensä syö vitamiineja purkeista.

Lääketieteellisistä julkaisuista luin, että runsas omega-3-rasvahappojen syöminen vaikuttaa merkittävästi masennukseen, niin että lievä masennus poistuu kokonaan, keskivaikeasta tulee lievä ja vaikeasta keskivaikea. Rasvahapoilla saadaan myös PMS-oireilua ja vaihdevuosiailahtelua vähenemään. Lisäksi runsas rasvahappojen syöminen vaikuttaa älykkyyteen, mutta en tiedä, onko kyse vain siitä, että rasvahapot saavat mielen muuten vain niin kirkkaaksi, että silloin on helpompi ajatella jotain mutkikasta… Yllättäen lastenkotien henkilökunta on kertonut keskustelupalstoilla siitä, että kalaöljy näyttäisi vähentävän ad/hd-lasten ylivilkkautta, ja lisäksi kalaöljyn syömisen kerrotaan auttaneen myös atooppiseen ihottumaan ja jalkasilsaan.

f

Lisäaineeton ruokavalio

Jättämällä ruuasta pois lisäaineelliset tökötit pääsimme eroon vatsa- ja iho-oirekierteistä. Olin joutunut olemaan opinnoista kolme neljäsosaa tunneista pois vatsakipujen vuoksi ja ajoittain kasvoni olivat otsasta leukaan märkivän atooppisen ihottuman peitossa, joten kyse ei ole pienestä jutusta.

Länsimainen lääketiede on tutkinut jonkin verran lisäaineita, ja tutkimusten mukaan lisäaineet eivät ole merkittävän vaarallisia ainakaan lyhyellä aikavälillä. Osan lisäaineista on tosin todettu lisäävän lasten ylivilkkautta ja aiheuttavan astmaoireita. Länsimainen lääketiede tutkii ansiokkaasti, mikä on todella vaarallista ja mikä ei, mutta ihmisen hyvinvointia, elämänlaatua ja tasapainoa se lääketiede ei osaa oman kokemukseni mukaan parantaa muilla kuin kemikaaleilla.

Itselleni lisäaineettomuus on tärkeää siksi, että silloin kehoni osaa itse sanoa, mitä tarvitsee. Lisäaineitahan käytetään, koska ne ovat halvempia kuin oikeat ruoka-aineet, ne säilyttävät sellaisia ruokia, jotka muuten menisivät pilalle ja ne saavat vanhan ja sisällöltään aneemisen ruuan maistumaan tuoreelta ja hyvältä. Tällöin kehoni tulee huijatuksi: syötyäni lisäaineruokia minun ei tee enää mieli mitään terveellistä, koska kehoni luulee saaneensa jo kaiken tarvitsemansa.

Emme ole fanaattisia lisäainekiellon kanssa, vaan kylässä ja pari kertaa vuodessa kotonakin syömme samoja kuin muutkin. Siirryimme lisäaineettomuuteen vähä vähältä. Tässä on joitakin askelmia, jotka voi ottaa yksi kerrallaan käyttöön:

1. Luovutaan margariinista ja aletaan käyttää rypsiöljyä ja oikeaa voita.

2. Luovutaan liemikuutioista ja ne korvataan lorauksella soijakastiketta ja yrteillä (sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, oreganoa, basilikaa, tinjamia). Kaupoissa myydään luomukuutioita, mutta olen toistaiseksi suhtautunut niihin varauksellisesti.

3. Luovutaan eineksistä eli valmiista muovipakkausruuista. Ei siis enää nakkeja, makkaraa, valmislihapullia, kalapuikkoja. Jauhelihasta voi tehdä itse uunissa omia kepakoita (perustaikina: 400 g jauhelihaa, 1 dl vettä, 3/4 dl kaurahiutaleita, kananmuna, sipulia, suolaa/soijakastiketta, paprikajauhetta, cayennepippuria). Niitä voi pakastaa kiireisiä päiviä varten. Kalafileistä saa ihanaa ja nopeasti valmistuvaa paistettavaa, kun maustaa ne rypsiöljyllä, sipulilla, valkosipulilla, pippurilla ja oreganolla.

4. Luovutaan valmisjauhe-tököteistä ja tehdään perunamuussit, lätyt, pizzapohjat, kastikkeet oikeista raaka-aineista. Niiden tekeminen ei vie kauan sitten, kun hommat sujuvat rutiinilla.

5. Herkut pistetään erikoissyyniin. Kun herkkuja kaivataan, ne voi leipoa ja tehdä itse, ja jos ei jaksa, syödään hedelmiä, marjoja ja kuivattuja hedelmiä. Makeanhimo on yleensä merkki C-vitamiinintarpeesta. Popcorn on naposteltavana erittäin terveellinen, ja kaupasta löytyy paljon sipsejä, joissa ei ole lisäaineita (eikä niiden hinta eroa muista). Lisäaineettomilla, paikan päällä tehdyillä ja luomukarkeilla on ekohinta, mutta maku on yleensä mahtava.

6. Kaupan marja- ja hedelmäjogurtit ja maustetut viilit ovat lisäainepommeja, joissa on lisäksi sokeria mielettömiä määriä. Maustamattomat jogurtit ovat valitettavan kalliita, mutta ehkä ne halpenevat, kun niitä ostetaan enemmän. Osa niistä on vähän turhan tujun makuisia, joten A-jogurteilla kannattaa aloittaa. Mukaan sekoitetaan marjoja tai hedelmiä ja sokeria. Syynää maustamattoman jogurtin tuoteseloste: jotkin merkit (kuten Pirkka) ovat sekoittaneet mukaan lisäaineita.

7. Lisäainepommeja ovat myös kaupan mehut. Ikävä kyllä en ole löytänyt niistä hyvänmakuista lisäaineetonta versiota. Meillä juodaan itse tehtyä mehua. Jos syksyllä jäi mehut tekemättä, voi tehdä talviversion: kiehautetaan runsaassa vedessä hiukan marjoja tai hedelmiä ja sokeria, annetaan hautua pitkään ja sitten siivilöidään ja jäähdytetään juotavaksi. Myös yrttiteetä voi keittää kylmäksi juomaksi.

8. Makeina välipaloina toimivat vispipuuro, ruismarjapuuro, mannapuuro, ohrauunipuuro, riisipuuro, ohravelli ja kiisseli. Niitä on helppo tehdä kerralla iso annos. Niiden valmistaminen vaatii pienen ajan, hautuminen ja jäähtyminen enemmän. Muroja voi syödä. Osassa muroista ei ole lisäaineita, osassa on paljon.

9. Leikkeleiden sijaan leivän voi peittää juustolla, raejuustolla, vihanneksilla, katkaravuilla, tähteeksi jääneellä kalalla, paistetulla kananmunalla ja itse tehdyllä paistilla.

10. Valmiiksi marinoituja tuotteita ei käytetä. Itse tehty marinadi possulle ja naudalle: soijakastiketta, rypsiöljyä, oreganoa, basilikaa, tinjamia, suolaa, cayennepippuria. Marinadi kanalle ja kalalle: rypsiöljyä, omenaviinietikkaa, curryjauhetta, suolaa, tinjamia, mustapippuria.

11. Joissakin tuotteista voi huutaa kyljessä, että ne ovat säilöntäaineettomia, mutta tuoteluettelossa onkin sitten iso lista makeutus- ja väriaineita… Xylitol-purkkaa ja pastilleja käsketään syömään päivät pitkät, mutta niissä on mukana outoja tököttejä ja piristäviä aineita, joita ei saisi antaa lapsille. Markkinoilla on myös pelkkää ksylitolia sisältäviä tuotteita, mutta niitä täytyy vähän etsiskellä. Kermoista vain kuohukerma on hyvä. Muut kerma- ja kasvirasvavalmisteet ovat lisäainepohjaisia. Kaupan kääretorttujen, jäätelöiden ja hillojen kerrotaan olevan lisäainepommeja.

12. Leivistä eniten lisäaineita sisältävät höhhöt leivät ja paahtoleivät, joita täytyy syödä monta nälän tyydyttämiseksi. Mitä tiiviimpi ja raskaampi leipä, sitä turvallisempi se yleensä on. Kotona voi kokeilla jättää leipomuksista leivinjauheen pois. Silloin täytyy vatkata hieman pidempään kuin normaalisti.