Pohdintaa ja vinkkejä rakentamisesta

Ulkopinnoille

Intohimoni on itse keitetty punamulta hirsipinnalle, mutta sitä ei suositella hirsille. Yritän löytää jotain vastaavaa, ja päädyin Osmon talomaaliin. Sitä löytyy punamullan (2308) värisenä. Ikkunoiden ja ovien puitteet, tolpat, karmit ja muut tilpehöörit olisivat tulossa norsunluunvalkoisiksi (2204), kuistien kaiteet auringonkukan (2205) väriseksi. (Auringonkukan idean sain Lofsdalin kartanoalueelta Paraisilta. Punamulta, valkoinen ja oranssinkeltainen näyttävät uskomattoman kauniilta yhdessä.)

Seinien osalta ongelmani on, että ennen talomaalia puupinnat pitää käsitellä OsmoColor Wr -pohjusteella, enkä ole ihan mielissäni siitä. Nämä pohjusteet ovat kuulemma “hyvälaatuisia, kalvoa muodottamattomia pohjusteita”, ja jos pintaa ei halua poistaa tällaisilla biosideilla, vaihtoehtona on “Osmo Color Protektor” -vahapohjuste. Puhelimessa Osmolta kerrottiin, että käytännössä pohjusteen on todettu olevan tarpeen. Pinnalla on muuten taipumus homehtua voimakkaasti. Myös päällimmäiseen maalikerrokseen voi laittaa 15 % pohjustetta mukaan, erityisesti räystäslautojen alle ja valkoiselle maalille. Pohjuste sisältää pellavaöljyä, lakkabensiiniä ja homeenestoaineita. Silti puupinta hengittää.

Pohjuste kuulostaa ällöttävältä. Onkohan se maalin homehtuminen vaarallista… Pidän kirjavasta, elämännäköisestä pinnasta. Onkohan kyse kosmeettisesta vai rakenteellisesta haitasta?

Luin Panu Kailan erinomaista kirjaa Talotohtori, ja hän totesi, että etelänpuoleiselle (hirsi)seinälle hyvä öljymaali on ainoa oikea vaihtoehto. Punamulta ei ehkäise eteläauringon korvennusta, joka syö puuta todella rajusti, mutta öljymaali suojaa. Nyt olen tyytyväinen!

Osmon talomaalista 1 litra riittää 16 neliömetrin kaksinkertaiseen käsittelyyn, jos pinta on höylätty. Sahattua pintaa menisi 5–10 neliömetriä. Kun talo pitää maalata aikanaan uudelleen, vanha pinta vain harjataan puhtaaksi.

Kuistiemme lattioihin on tulossa Osmon suojaava kuultoväri (1 litra / 12 neliömetriä, kaksinkertainen käsittely). Siinäkin on homeenestoaineita ja muuta inhaa mukana. Samaa kuultoväriä olen haluamassa meidän ulko-oviin, jos siis tilaamme ne puuvalmiina eli ilman Hongan perussuojaa tai maaleja. Tällä käsittelyllä puun syyt näkyvät värin läpi.

Talon maalaamisen osalta Panu Kaila tuomitsee puupinnan pohjustuksen ennen maalaamista. Hiukankin vääränlainen pohjustus voi kyllästää puun niin voimakkaasti, että mikään maali ei tartu siihen enää. Ekohörhö-maali-verkkokauppoja selailtuani en ihmettele tätä varoitusta. Hyvinkin persoonallisia tököttejä myydään mitättömällä informaatiolla. Erityisesti sinällään ansiokas vernissa voi tuottaa monta yllätystä myöhemmin. Kailan mukaan puupintaa ei välttämättä tarvitse edes pohjamaalata sinkkivalkois-öljymaalilla, jota on alettu epäillä päälimaalin hylkimisestä. Jos sinkkivalkoista käytetään, sitä ei saa laittaa runsaasti, ja heti 2–3 päivän kuluttua on alettava maalata päälikerroksia. Sen jälkeen tai ilman mitään pohjamaalausta tulee välimaalaus, joka maalataan öljymaalilla, jota on ohennettu 15–30 % verran vernissalla. Sen on saatava kuivua viikon verran ennen päällimmäistä kerrosta.

Osmon ohjeiden mukaan heidän talomaalinsa voi maalata jo 12 tunnin kuluttua ensimmäisestä kierroksesta, eikä sitä ensimmäistä kierrosta ohenneta. Osmolta kerrottiinkin, että Osmon talomaali ei ole ihan samanlainen kuin tavallinen öljymaali ja se imeytyy puuhun paremmin. SIksi ensimmäistä kerrosta ei tarvitse ohentaa.

Kailan mukaan puun on saatava kuivua ennen maalaamista vuoden verran, koska märkä puu saa öjymaalin kurpuilemaan irti seinästä. Märän päälle maalaaminen on yleisin maalausvirhe. Talo on myös maalattava poutasäällä, eikä sitä ennen ole saanut olla pitkiä sadejaksoja. (Näistä Osmo saisi varoittaa käyttöohjeissaan tarkemmin. Minä olisin luullut, että “kuiva” pinta tarkoittaa sitä, että puu on kuivunut ainakin …vuorokauden verran… Unohdin kysyä tätä. Täytyy kysyä siis jälleen…) Öjymaalia on myös maalattava ohuesti, koska paksuna se rypistyy ja valuu.

Varjoisilla ja kosteilla seinillä öljymaali voi homehtua, mutta Kailan mukaan homehtuminen talttuu nopeasti, eikä siitä ole haittaa. Keltainen talo homehtuu herkästi, valkoinen joskus, sininen ja vihreä eivät koskaan. Kaila ei suosittele minkäänlaisia homemyrkkyjä talon seiniin.

Kailan kirja on täynnä kammottavia esimerkkejä siitä, miten lateksimaaleilla ja varmuuden vuoksi laitetuilla myrkyillä ja liikaeristämisellä on tuhottu arvokkaita rakennuksia.

Kaila ei hyväksy puun kuultokäsittelyä ulkona, vaan puu halkeilee hänestä silloin auringossa yhtä paljon kuin käsittelemätönkin. Hän suosittelee öljymaalia. Olen mietteliäs. Täytyy kysyä kuulto-asiaa Osmolta; olin ajatellut ulko-oveemme ja kuistimme lattiaan kuultavaa tuotetta. Halkeilua voi estää myös vernissaamalla pinta, mutta silloin mikään muu maali tai käsittely ei myöhemmin enää ole mahdollinen. Osmon mukaan heidän kuultoöljynsä kuitenkin toimii hyvin ja asiaa on tutkittu.

Kaila rakastaa käsittelemätöntä puuta, ja puun luonnollinen harmaus on se, josta itsekin nautin. Tontillamme on kuitenkin tullut nähtyä, että hiukankin maakosketuksessa oleva puu palautuu parissa vuodessa osaksi luonnon kiertokulkua, eikä meillä ole jaksamista uusia kaikkea koko ajan. Kailalta on kuitenkin hyvä kuulla, että kaiken maailman homepilkut ja siniset läiskät ja jäkälät puupinnalla eivät ole vaaraksi vaan kauneutta.

Luin verkosta sekä Kailan että muiden perinnetekniikan mestareiden kommentit siitä, että vanhoissa öljymaaleissa on erittäin myrkyllisiä aineita mukana estämässä homehtumista. Nykymaaleissa näitä myrkkyjä ei ole, minkä vuoksi erillinen homeensuojaus on tarpeen. Uskotaan siis. Talomaalin alle tulee siis Osmon suosittelema pohjuste.

Verkossa muuten joku kehui äärettömästi Osmon talomaalia. Koska siinä itsessään ei ole myrkkyä, sitä voi käyttää sisälläkin.

Osmon talomaalin käyttöohjeissa sanotaan, että ulkolaudat olisi hyvä maalata kertaalleen molemmilta puolin. Kysyin, miten kannattaa toimia, kun ulkopintana on hirsi – ja samaa hirttä on sitten sisäpuolellakin, eikä sitä kyllä molemmilta puolilta maalata talomaalilla. Osmolta kerrottiin, että sisäseinään kannattaa laittaa Osmon muita, sisäkäyttöön tarkoitettuja puuvahoja, jolloin molemmilla puolilla on sillä tavoin samanlainen vahakäsittely.

Alkydiöljymaalia muuten myydään ihan sumeilematta öljymaalina, mutta perinnelähteiden mukaan se ei vastaa öljymaalia. Perinteinen öljymaali vanhenee muodostamalla hienon hienon verkoston, josta väripigmentti liituaa pois. Alkydimaali muodostaa kalvostoja, jotka irtoavat hilseillen, joskin pienempinä liuskoina kuin varsinaiset lateksit. Kun öljymaalin uudelleenmaalaus on mahdollista teräsharjauksen jälkeen, saattaa lateksin ja alkydimaalilla maalatun seinäpinnan uudelleenmaalaus vaatia jopa kemiallisen puhdistuksen tai koko vuorilaudoituksen uusimisen. Nykytieto on osoittanut, että lateksimaalillakin maalattu pinta kyllä hengittää vesihöyryä ja ilmaa, mutta niiden maalien suurin ongelma on, että jos sattuu vesivahinko eli valuvaa vettä pääsee maalin väärälle puolelle, sitä lateksimaali ei päästä pois.

Eräältä verkkosivulta luin, että keittomaali säilyttää puun noin 40 vuotta, minkä jälkeen puu pitää vaihtaa, kun taas öljymaalilla maalattu puu ja uudelleenmaalaus 20-30 vuoden välein pitää puun alkuperäisessä kunnossaan ikuisesti. Öljymaalia tulee siis.

Osmon talomaalia on vaikeasti saatavissa. Laitoin tarjouspyyntöjä, ja talomaalia on myynnissä Turussa ainakin Starkilla, Piispanristin Rautiassa, Aninkaisten tapetissa ja värissä sekä Paraisilla Praktiassa. Kaikilla kyse on tilaustuotteesta. Lähes kaikilla toimitusaika on kolme viikkoa. Starkissa maalin hinta on isoissa määrissä 52 euroa per litra, pohjusteen 34 euroa. (Muiden valmistajien maaleja saa tietenkin paljon halvemmalla per litra, mutta Osmo on riittoisampaa eikä per neliö tule yleensä kalliimmaksi kuin muut maalit). Tilattaessa on ilmoitettava, haluaako maalin sekaan homeenestoaineen; se on ilmainen mutta sitä ei tule, ellei pyydä. Menekiksi Starkki ilmoittaa maalissa 12-16 neliötä per litra kahteen kertaan, pohjusteessa 4-5 neliötä per litra. Muissa liikkeissä ei sanottu homeenestoaineesta mitään. Rautialla maalin hinta on 35 euroa per litra, pohjuste 25 euroa. Praktiassa maalin hinta on 32 euroa per litra, pohjuste 22 euroa per litra. ATV:ssa maalin on hinta 25-27 euroa per litra, pohjuste 18-19 euroa. OLIPA isot hintaerot. Aaa – ATV:lla hinnat ovat ilman alv:ta. Höh, sellaistakinko pitää tarkkailla. Onkohan alv nykyään 23 %? Silloin Aninkaisten tapetin ja värin hinnat ovat talomaali 30 euroa ja pohjuste 24 euroa. Aninkaisten tapetti ja väri on Länsikeskuksen liepeillä.

Praktiassa oli hämmästyttävän halvat hinnat – liike on tässä ihan lähellä. Paraisilla harrastetaan paljon perinnerakentamista, joten Osmolla on luultavasti täällä menekkiä. Ja niin – meillä on tili kyseisessä paikassa, muissa ei, joten voi olla, että sitä saisi halvemmalla muistakin liikkeistä, jos niihin olisi keskitetty jo aiemmin ostoksia.

Tuo homeenestoaine oli uusi juttu. Eikö riittäisi, että pohjusteessa on homeenestoainetta? Täytyy kysyä.

Pitkän ajan kuluttua tuli tarjouksia muiltakin yrityksiltä. Sarokkaalla ja Puukeskuksella maali ja pohjuste ovat Rautian hinnoissa.

Juttelin Osmo Colorista Jouni Tähtisen kanssa, ja hän kertoi, että hirsitalovalmistajilla on yleensä omat ohjeet talon pintakäsittelystä, ja niitä on hyvä noudattaa. Osa painottaa sitä, että hirret pitää käsitellä mahdollisimman pian, jotta ne eivät likaantuisi eikä niihin pesiytyisi sientä; osa haluaa odottaa ainakin vuoden, että hirret painuvat, koska painuessa paljastuu rakoja. Osmo suosittelee, että pohjuste laitetaan hirsiin mahdollisimman pian, ja parin päivän kuluttua jo ensimmäinen maalikerroskin. Toisen maalikerroksen kanssa voi kuitenkin odottaa esimerkiksi vuoden, ja silloin saa sitten paikattua paljastuneita kohtia. Pohjusteen ja ensimmäisen maalikerroksen välissä ei kannata odottaa pitkiä aikoja, sillä pohjusteen suoja-aineet haihtuvat pois. Maalikerrosten välillä ei kannata myöskään odottaa monta vuotta, vaan silloin pohjamaalikerrokseenkin pitäisi laittaa pohjustetta mukaan.

Talomaalia voi käyttää sisällä, mutta siinä on pellavaöljyä, jonka haju on todella voimakas. (Puuvahoissa ja öljyvahoissa taas on auringonkukka-, soija- ja karviaisöljyjä.) Sisätiloissa suuria pintoja ei kannata maalata sillä.

Kun meidän talolla sitten maalattiin, eipä tuo talomaali haissut sen enempää kuin puuvahatkaan. Toisin sanoen puuvahoissakin on noin vuorokauden verran aika voimakas tuoksu, enkä välttämättä nukkuisi seuraavaa yötä sellaisessa talossa, jossa on maalattu isoja määriä.

Väreistä punamulta oli erinomainen punamulta, mutta norsunluu oli käytännössä vaaleankeltainen. Se näyttää oikein hauskalta, mutta jos haluaa valkoista tai luonnonvalkoista, jokin toinen väri kannattaa valita. Norsunluuta oli aika väsyttävää maalata; sen sävy on niin lähellä puun omaa väriä, että hiukankin huonoissa valaistusolosuhteissa tai tukalassa asennossa maalatessa saa jälkikäteen äimistellä, miten sitä tulikaan – tai ei tullutkaan – maalatuksi.

Omasta mielestäni Osmon talomaalia on huomattavasti miellyttävämpi levittää kuin esimerkiksi Tikkurilan Lin-pellavaöljymaalia. Talomaali on ikään kuin notkeampaa. Osmon talomaali myös kuivuu huomattavan nopeasti verrattuna Liniin.

Öljymaalin ongelmaksi on kerrottu, että hyviä maalausolosuhteita on Suomessa sille oikeastaan vain toukokuu ja kesäkuu. Loppukesällä yökosteutta on liikaa. Lisäksi iän myötä pinta karhenee, jolloin siihen kertyy likaa.

Meidän rakentajat maalasivat taloa talomaalilla lokakuuhun saakka… saa nähdä, miten käy… Nyt yritän itse hoitaa loput maalaukset touko- ja kesäkuun aikana, ja julmetun kiire on. Ensin oli öisin aina liian kylmä, sitten kun tuli sopivia säitä, en ehtinyt, kun taas ehdin, satoi, ja kun sain alkuun, tuli yhtäkkiä ihan hirveästi siitepölyä ja taas piti keskeyttää…

Ikkunoille ja oville

Olin ajatellut, että talomme maalattaisiin ulkoa Osmon talomaalilla. Ikkunoiden ja ovien puitteet, tolpat, karmit ja muut tilpehöörit olisivat tulossa norsunluunvalkoisiksi (2204).

Kuvittelin valintani olevan sillä selvä, mutta ongelmia tuli eteen. Ensinnäkin Osmo suositteli, että ikkunoiden puitteisiin laitettaisiinkin Osmo Color ikkunamaalia, jota saa vain valkoisena. En ehkä haluaisi niin valkoista, mutta toisaalta vuorilaudathan voi käsitellä norsunluulla, joten ratkaisu on tässä kohdin helppo. Toinen ongelma onkin, että Hongan ovet ja ikkunat eivät ole puhdasta puuta, vaan niissä on perussuojakäsittely. Sen päälle ei välttämättä uskalla levittää Osmoa, koska ainakaan Osmolla ei ollut kokemusta siitä, miten käy. Hongan ikkunat ja ovet saa kuitenkin tilattua myös perussuojaamattomina, puuvalmiina. Kolmanneksi Hongan ikkunat ja ovet voi tilata maalattuinakin, ja värivalikoimana on valkoinen, harmaa ja ruskea sekä samat kuultavina, mutta maali tuote on akrylaattimaali, ja sitä en missään tapauksessa halua. Neljänneksi Osmolta vinkattiin puhelimessa, että ikkunoiden maalaaminen on työlästä ja aikaavievää, joten sitä on rassaavaa tehdä itse ja se tulee teetettynä todella kalliiksi, joten järkevää olisi hankkia ainakin ikkunat Hongan valmiiksi käsitteleminä. Auts. Viidenneksi ikkunanpuitteet ovat aina varsin riskialttiita pintoja, ja nämä ikkunanpuitteet ovat vielä kokonaan puusta, joten jos niiden valmistaja tietää akrylaattitökötin toimineen, kai siihen voisi luottaa… ainakin valmistaja silloin takaa ongelmatapausten korjaamisen.

En siis tiedä, mitä tehdä. Hongan puitteet ja karmit on joka tapauksessa käsitelty (ellei erikseen toisin tilaa) Gevewood stain 3530 -aineella, joka on vesiohenteinen kylläste. Se suojaa kuulemma puuta homehtumiselta, lahoamiselta ja sinistymiseltä, ja se ei muodosta kalvoa puun pintaan vaan imeytyy puuhun. Se ei näy värinä eikä kuultona vaan puun ulkonäkö vastaa käsittelemätöntä puuta. Erityisesti rankoissa olosuhteissa aineen on todettu jatkavan puun käyttöikää merkittävästi. Käsittelyn jälkeen tuotteet on aina maalattava tai lakattava pigmentoiduilla tuotteilla, ja ikkunat ja ovet voidaan maalata jo tehtaalla. Yhtiö toimittaa tällöin tehtaalle maaleja, jotka ovat vesiohenteisia puolihimmeitä akrylaatteja.

Itse peruskäsittely ei kuulosta pahalta, mutta pelkään, miten käy, jos Osmoa levittää sen päälle. En myöskään halua mitään homeensuojauksia ainakaan sisäoviin, talon sisäilmaa pilaamaan ihan turhaan. Varma olen siis siitä, että talon ovet (myös ulko-ovet) tilataan puuvalmiina, ilman peruskäsittelyä, mutta ikkunoiden suhteen olen epävarma. En missään tapauksessa haluaisi akrylaattia, mutta mutta… minkä hinnan olen valmis maksamaan ekologisuudestani? Ikkunanpuitteidenhan pinta-ala on niin pieni, että talon hengittävyys ei vaarannu siitä akrylaatista. Toisaalta ikkunoita katsotaan ja kosketetaan paljon, ja muovimaalin kyllä huomaa muoviksi.

Kuistiemme lattioihin on tulossa Osmon suojaava kuultoväri (1 litra / 12 neliömetriä, kaksinkertainen käsittely). Samaa kuultoväriä olen haluamassa meidän ulko-oviin, jos siis tilaamme ne puuvalmiina eli ilman Hongan perussuojaa tai maaleja. Tällä käsittelyllä puun syyt näkyvät värin läpi.

Airiston messualueen Hongan mökissä etelän armottomalle auringolle alttiit ovet olivat kärsineet jo muutaman vuoden jälkeen. Ne oli maalattu.

Ikkunoista täytyy myös miettiä sitä, että ne täytyy jossain vaiheessa maalata ja kunnostaa uudelleen, kun ikä alkaa painaa taloa. Akrylaatti on inha kunnostettava; Osmoa voisi vain maalata suoraan päälle. Ja toisaalta taas jos ikkunoiden kanssa tulee ongelmia alussa, voimme syyttää vain itseämme, jos emme ole noudattaneet ikkunanvalmistajan valintoja… Ääh. Ja toisaalta taas juuri ikkunoista vesi voi päästä sisään, ja akrylaatti ei päästäkään sitä enää ulos, ja tuloksena on paljon ongelmia. Verkossa on kiehuttu kiukusta, kun uudet ikkunat alkavat lahota ja maali hilseillä jo vuoden, parin päästä asennuksesta. Toisaalta verkosta luin ikkunapokien maalaamisesta, ja uskon oikeasti, että se työ ei nopeaa ja halpaa ole… Jossain taas sanottiin, että ikkunapokiin pitäisi aina laittaa öljymaali, koska vesiohenteinen maali ei kestä jatkuvaa hankausta.

Asiasta on aika vähän tietoa verkossa, mutta vähitellen alkaa hahmottua, että maksaa pitää joka tapauksessa jossain vaiheessa. Akrylaatti on alkuun nopea ja helppo, mutta ne pitää maalata uudestaan parin vuoden päästä, ja silloin maali on irrotettava pokista kokonaan, pokat ikkunoista ja niin edelleen. Työ on silloin todella vaikeaa ja kallista. Öljymaalia ja Osmon ikkunamaalia voi sen sijaan maalata suoraan vanhan päälle, kunhan pinnan vain harjaa.

Ehkä ratkaisu on siis Osmon ikkunamaali. Sitä voisi kysyä, pystyttäisiinkö jo tehtaalla käsittelemään ikkunat Osmon pohjusteella ja ikkunamaalilla. Tästä menisi tietenkin lisämaksu, joka ei varmaankaan ole pieni, mutta kätevämmin homman luultavasti hoituisi siellä kuin täällä meillä.

Osmon ikkunamaalin riittävyys on sellainen, että litra riittää 10–16 neliömetrin kaksinkertaiseen käsittelyyn. Pokat pitää pohjustaa samalla pohjusteella kuin talomaalikin. Ikkunamaalia ei voi ruiskuttaa, ja ensimmäisen kerroksen pitää kuivua 12 tuntia vähintään 20 asteessa ennen seuraavan kerroksen levittämistä. 12 tunnin kuluttua (20-asteisessa tilassa) pinta on kuiva.

Löysin verkosta Museoviraston pdf-oppaan ikkunoiden korjaamisesta. Vilkaistaanpa sitä.

Ulko-ovista jäin pohtimaan sitä, käykö se kuultoväri sittenkään niille. Yleisesti ikkunat ja ovet käsitellään usein samoilla aineilla, koska ne kuluvat niin paljon.

Hongalta kerrottiin, että heidän ikkunatoimittajansa Skaala ei käsittele Osmon tuotteilla, koska ne ovat vahoja eikä niitä voi levittää tavallisilla maalausmenetelmillä. Skaalan mukaan suojakäsittely kuitenkin mahdollistaa Osmon tuotteen käytön jälkeenpäin (mihin en usko). Ikkunat voidaan myös toimittaa ilman suojakäsittelyä, mutta vaarana on, että asennuksessa jää sormenjälkiä puuhun, eikä niitä saa pois kuin hiomalla.

En usko, että Osmoa voi käyttää Skaalan perussuojauksen jälkeen, mutta jotain perinteistä öljymaalia kylläkin. Mitä niitä perinteisiä öljymaaleja oikein olikaan? Ainakin Uulalla on pellavaöljymaali. Voi olla, että Skaala suostuisi maalaamaan jollain niistä. Rakennusapteekki ja monet muutkin tahot myyvät Lin-pellavaöljymaalia sekä Allbäckin pellavaöljymaalia. Lisäksi löytyi myös Virtasen Neljän öljyn laatumaali.

Tikkurilalla on Lin-pellavaöljymaalia. Tikkurilan maalineuvonnan mukaan se on hieman työläs. Yleensä käytetään Teho-öljymaalia ja Teho-ikkunamaalia. Ne ovat alkydiöljymaaleja, ja niitä en huoli.

Kyselin muilta ikkunatoimittajilta öljymaalattuja ikkunoita, ja Kuhmon ikkunoilta kerrottiin, että asetusten mukaan nykyään ei enää saa käyttää öljymaaleja ikkunoista, vaan täytyy olla vesioheinteisiä, ympäristöystävällisiä (!) maaleja. Voi kääks! Ei voi olla totta. Täytyy kysyä asiaa kaupungiltamme. Miten ihmeessä lateksimaali voi olla ympäristöystävällinen valinta? Pellavaöljymaali on työläämpi ja vaatii ohenteisiin ja pesuun tujuja aineita, mutta se on pitkäikäisempi, luonnonöljypohjainen, sillä maalatut materiaalit voi käyttää uudestaan, se vanhenee kauniisti eli ei vaadi mittavia remontointitöitä… Aaargh.

Kuhmon ikkunoihin tulee Teknoksen värejä, pohjamaali on Aquariner 2900-03, pintamaali Aquatop 2600-02, ja väri on valkoinen (MCS02024).

Kaupunkimme mukaan saamme mainiosti laittaa ikkunoihin öljymaalin. Asetus koskee todennäköisesti vain ikkunatehtailijoita. Nyt täytyy ottaa yhteyttä sellaisiin valmistajiin, jotka suostuvat käyttämään öljymaalia, mikä voikin olla iso työ… Rakennusapteekki on ainoa, joka on melko varma tapaus. Olisikohan muita? Sivullani Talo näkee ja katsoo on lista tällaisista firmoista. Niitä löytyi yllättävän monta – ja viime kädessä ikkunoita ei kuitenkaan saanut öljymaalattuina. Rakennusapteekki oli ainoa, ja sen ikkunat olivat tolkuttoman kalliita ja pohjassa oli akrylaattia sielläkin hiukan mukana.

Teknoksen Aqua-juttuja on kyllä kehuttu verkossa. Niistä ei haihdu mitään huoneilmaan (toisin kuin öljymaalista väitetään), ja ne voi huoltomaalata öljymaalilla. Hmm.

Päädyimme siihen, että ikkunat tulevat Hongalta perussuojattuina, ovet ei. Ikkunat täytyy maalata öljymaaleilla talonrakennusvaiheessa, mikä on aika häijy urakka meidän talonrakentajille.

Kyselin suosituksia eri maaliliikkeistä ja rautakaupoista ja päädyin lopulta Tikkurilan Lin-pellavaöljymaaliin. Sen etu on, että se kannattaa maalata puitteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, eli sen voi maalata ennen kuin ikkunat asennetaan taloon. Uula taas suositteli, että puitteisiin laitetaan ensin homeenestoainetta ja ikkunat maalattaisiin vasta vuoden kuluttua.

Valitettavasti Lin on kyllä puolikiiltävä. Hmm. Väreinä on saatavilla vanhan ajan värit. Värivalikoima on viehättävä; onpa mukavaa, että puitteisiin ei tule kylmänvalkoista… Ongelma vain on, että en tiedä, miltä vuorilautojen Osmon norsunluu (joka on aika voimakkaan kellertävänvalkoista) näyttää sitten näiden värien rinnalla. Lin-väreistä 304X näyttää samanlaiselta. Jos se ei näytäkään hyvältä, kokeilla kannattaa samantapaista väriä 309X tai hiukan tummempaa väriä 303X.

Tikkurilan vanhan ajan värikarttaa ei ole rautakaupoissa esillä, mutta sen saa tilaamalla verkosta. Värikartassa näyttäisi siltä, että väriehdotelmani näyttävät kaikki hyviltä. Ongelma on, että 304X on hiukan vaaleampi kuin Osmon norsunluu – ja 303X on hiukan tummempi. Muuten ottaisin ilman muuta tummemman, mutta se lähenee harmillisen paljon Osmon auringonkukan väriä, jota on tulossa meille kaiteisiin. Olen muutenkin kärvistellyt sen auringonkukan värin kanssa ja miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt ottaa astetta tummempi ja oranssimpi, okra, jotta väri erottuisi omakseen… Tai sekoittaa väriksi okraa ja auringonkukkaa, mikä taas olisi aika tyhmää, koska purkkeja tarvitaan niin monta ja käyttökohteita on hyvin vähän… 309X taas muistuttaa Osmon norsunluuta myös todella paljon, mutta se on jotenkin harmahtavampi tai beigempi kuin edelliset värit. Taidan kyllä valita sen 303X:n …Ja vertailtuani värejä ulkona päädyin sittenkin väriin 304X, sillä 303X näyttää ulkona aivan keltaiselta.

Lin-pellavaöljymaalin kanssa puupinta pitää käsitellä ensin Lin-pohjusteella. Sen päälle tulee pohjamaalaus, jota voi ohentaa pohjusteella. Sitten tulee valmiiksi-maalaus, aikaisintaan 4 vuorokauden kuluttua. Jos väliä tulee enemmän kuin pari viikkoa, pohjamaalausta pitää karhentaa hiekkapaperilla hiukan. Noin neljän vuorokauden kuluttua viimeisimmästä maalauksesta ikkunaa voidaan käsitellä, ja lopullisen kovuutensa maali saavuttaa kuukauden kuluessa. Maalata ei saa sateen uhatessa.

Tässä on Linin hintoja eri paikoissa:

Paraisten Praktia (minulla on siellä tili): Maali 18,3 euroa / litra. Pohjuste 6,9 euroa / litra.

Liniä myydään näköjään ihan Prismoissakin, 15,65 euroa per litra. Haa, hintaeroa siis on. Toisaalta asia riippuu purkin koosta; eri Prismoissa myydään erikokoisia purkkeja, ja hintaa on pienissä moninkertaisesti enemmän per litra. Kodin Terrassakin sitä myydään. Eikä meille maalia tule niin paljoa, että tässä isoja summia säästettäisiin, jos alan vertailla hintoja.

Hakulan puussa Linin hinta on 21,7 euroa per litra. Pohjuste on 6,5 euroa litralta. Sävytys tuo hintaa 1 euro per litra maaliin. (Muistaakseni Praktiasta en muistanut kysyä sävyn hintaa.)

Ja nyt taas tuli ongelmia. Sarokkaalta kommentoitiin, että Lin on öljymaaliksi hiukan kallis. Heillä on suosittu Gevekon Lappi-öljymaaleja. Sitä ei kuitenkaan suositella tasopinnoille, kuten kaiteisiin, joten ei todennäköisesti sitten ikkunoihinkaan… Lin taas nimenomaan sopii ikkunoihin. Hmm. Minkä muun hintaisia muut öljymaalit sitten olisivat?

Nyt minun pitäisi laskea määrä, jonka tarvisen. Öö. Miten lasketaan ikkunoiden puitteista neliöt? Öh? Hakulan puusta arvioitiin, että 3 litran tönikkä riittäisi, mutta varmuuden vuoksi kannattaa ottaa kaksi sellaista purkkia. Seuraava koko olisi 9 litran purkki. Pohjustetta saa vain 10 litran purkissa.

Hmph, Linin määrä on meidän talossa niin pieni, että luultavasti olen tuhlannut enemmän rahaa soitellessani eri paikkoihin ja vertaillessani hintoja kuin voitan nyt valitsemalla halvimman… Tyhmää on Lin-pohjusteen valtava määrä. Voikohan sitä käyttää muun kuin Lin-pellavaöljymaalin alle? Inhoan sitä, että ylijäämäpurkkeja lojuu nurkissa. Tuotetietojen mukaan se on tarkoitettu vain Linin alle. Entä voiko Lin-maalin alle laittaa jotain muuta? No ei voi. Höh.

Kun sitten tuli aika maalata… no hoh hoijaa. Nyt kyllä ottaa päähän, että en ottanut ikkunoita ilman suojakäsittelyä ja maalannut sitten Osmon ikkunamaalilla. En tiedä, miten ikkunavalmistaja sai minut pelästymään sormenjäljistä – kun nehän maalautuvat peittoon… ja sitä paitsi jäi noihin mustia sormenjälkiä, vaikka niissä oli suojakäsittely. Osmon olisin halnnut siksi, että se kuivuu vuorokaudessa, Lin neljässä vuorokaudessa; Linin kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää pitää ikkunoita auki 8 vuorokautta, ja kun parhaillaan laitetaan lattialankkuja, ilman kosteuden ja lämpötilan pitäisi olla mahdollisimman tasainen. Ja niin, minä nyt sitten maalaan niitä. Luulin, että ikkunat maalattaisiin ennen asentamista taloon, mutta maalaajamme päättivät toisin, ja kun ikkunat asennettiin, niihin laitettiin vain pohjuste, ja sitten oli jo liian kylmää ja talvi tulossa eikä niitä voitu maalata. Ja nyt sitten rahat loppuivat ja minä maalaan niitä, aargh, että ikkunoiden maalaaminen on kypsää touhua! Myös pohjuste piti laittaa uudelleen, koska se haihtuu puolessa vuodessa, ja itse asiassa Uulan maalikin olisi käynyt hyvin, koska tähän tuli kuitenkin niin pitkä väli…

Juuri tällä hetkellä olen kuluttanut kolme pitkää työpäivää pelkkään ikkunoiden teippaamiseen ja vielä on puolet ikkunoista jäljellä… Säätiedotuksia seuraan intensiivisesti; mistä löytyy tovi, jossa ikkunat saisivat kuivua neljä vuorokautta ja sitten ei olisi sateita eikä muita töitä niin, että ehtisi maalata ne ennen kuin kaksi viikkoa menee umpeen?

Sementtilattialle

Kävi ilmi, että meille tuleekin koko talon alle kellari ja sinne valettu sementtilattia. Se kannattaa varmaan maalata, sekä siksi, että saa jonkin hauskan värin, että siksi, että sitä olisi helpompi pitää puhtaana. Siellä kävellään kengillä.

Yleensä tällaiset lattiat maalataan harmaaksi, mikä on vähän ankeaa ja virallista. Toisaalta en keksinyt muutakaan väriä, joka olisi jotenkin vanhanaikainen, toisi mieleen linnojen vanhat kellarit. Sementtilattiaa on vaikea maalata sellaiseksi, että se muistuttaisi vanhoja laattoja tai kivilohkareita… Luultavasti etsin jotain vaalean hiekan väristä, vaaleanruskeaa siis, himmeää. Tai sitten tummanpunaista!

Onkohan Decosilla jotain lattialle sopivaa? Uulalla varmasti ainakin on. Ja Tikkurilalla on varmasti kaiken maailman tehoaineita.

Decosilla kerrottiin, että lattiaa voi pinnoittaa heidän tuotteillaan niin kuivissa kuin kosteissa tiloissa. Hmm – pitäisikö harkita Decosilla maalattua betonilattiaa suihkuhuoneeseen – ei, se olisi tolkuttoman kova. Toisaalta olisi se aika lailla hienompi kuin muovimatto – ja kalliimpi. Decosilla voisi tehdä myös hienoja kuvioita, mutta kellarin lattiassa sellainen olisi vähän liioittelua. Lattiapintojen sisustuslaastin asentaa Decosilla aina valtuutettu asentaja. Sivuilla ei ole suoraan esimerkkejä lattian laasteista, vaan niitä on kysyttävä erikseen.

Sama koskee Uulaa ja Tikkurilaa: joko tietoa ei ole tai se on kaiken muun seassa. Kysyin asiaa sähköpostilla. Tikkurilalta ehdotettin Betolux Akvaa, joka on puolikiiltävä (himmeää ei ole). Se on polyuretaani-akrylaattimaali. Uulalta sanottiin, että kohde on sen verran haastava, että Uulan juttuja ei voi oikein suositella. Kannattaisi laittaa jokin pinnoite. Öö, mitä ne sitten ovat?

Kysyin Decosilta, ja heiltä saa nyt sitä uutta sementtipohjaista juttua, ja sen hinta on 125 euroa neliö töineen. Se on mikrosementtipohjainen ja näyttää todella hienolta. Sitä voi käyttää niin kostean tilan seiniin kuin mihin tahansa lattiaan. Sitä tulee meille kylpyhuoneen kosteussuojattuun seinään, mutta kellarin lattiaan se on kyllä liian tyyris. Tikkurilan akrylaattikammotuksia saa 2-3 eurolla neliö (+työt), ja niihin ei tarvita erillistä ammattilaista. Mitähän muita akrylaattimaalien tahoja on kuin Tikkurila?

Verkosta löytyy Grenen sementtilattiamaali, josta on vain kaksi väriä (harmaa ja valkoinen, yllätys yllätys). Tikkurilan Betolux Akvaa taas voi sävyttää melkein minkä väriseksi vain.

Verkkokeskusteluissa kirotaan sitä, että maali hilseilee irti sementtilattiasta, koska kosteus puskee läpi. Hmm. Akrylaattimaalin tyypillisiä ongelmia. Mitähän muita ekomaaleja olisi kuin Uulan? Kirjoväreille ja Virtasen maalitehtaalle (Virtasen tehdas on Paraisilla, ja heiltä olen aiemmin kysynyt 4 öljyn laatumaalista, joka on ekovaihtoehtoja) lähetin kysymyksen. Kirjovärit ilmoitti, että heillä ei ole lattiamaaleja, ja Virtasen tehdas kertoi, että heidän akrylaattimaaliaan voisi käyttää mutta sitä ei ole kehitetty kestämään niin kovaa kulutusta kuin lattialla on. Rakennusapteekin sivuilta tai käsikirjasta ei löytynyt mitään sementille sopivaa. En löydä millään mitään verkosta. Ilmeisesti sementtilattiat eivät ole herättäneet kenenkään intohimoa. Voiko olla totta, että koko Suomen sementtilattiat maalataan kaikki yhdellä ainoalla samalla maalilla?

Pitäisiköhän sementtilattia jättää maalaamatta ja pinnoittamatta? Aika ronskisti siellä kellarissa ollaan muutenkin. Toisaalta esimerkiksi sahanpurun harjaaminen irti sementtipinnasta on toivoton työ.

Geveko on myös maalinvalmistaja, joten kysyn myös heiltä. Hiphei, heiltä löytyi ainoa toinen vaihtoehto, liuotinohenteinen Inline-lattiamaali, mutta se on kiiltävä ja hinnaltaan korkeampi kuin Tikkurilan tökötti.

Entä onko sementtilattialle olemassa jokin muu pinnoitus kuin maali? Mistä sellaisista saa tietää?

Nyt sitten taloprojekti on edennyt, ja sain kuulla, että lattia kannattaa käsitellä tai maalata ennen kuin laitteet tulevat paikalle, eli hyvin varhaisessa vaiheessa. Rakentajat kommentoivat, että sementtilattiaa ei voi jättää sellaisekseen, sillä se pölyää hyvin paljon. Kun rakennus on tässä vaiheessa, pintaa ei myöskään voi maalata! Sillä lattiassa on vielä kosteutta, joka tunkee läpi ja irrottaa maalin pinnasta. Kellarin lattia kannattaa laatoittaa jollakin halvalla laatalla. Kaikkein halvin vaihtoehto on kuitenkin betoniemulsio eli betonilakka. Se hengittää, joten kosteus pääsee sen läpi, ja sen päälle voi myöhemmin halutessaan maalata tai laatoittaa.

Maaleista eräs rakentajamme kommentoi, että Betolux on surkea ja kuoriutuu pois. Parempi on Domimix, jota ammattilaiset käyttävät, mutta se on hyvin kallis, ellei sitä satu saamaan ylijäämätavarana.

Työmiesten ilmaisu ”betoniemulsio eli betonilakka” tarkoitti itse asiassa betonidispersiota, jota olen selvitellyt Talolla on väri I -sivulla. Betoniemulsion ja -lakan nimellä sitten etsiskelin asioita ihan metsästä. Lisäksi betonidispersiosta ei löydy tietoja pölynsidonta-jutuista, ellei kysy asiasta erikseen. Kaikissa näissä jutuissa käsitteet ovat ihan hämäriä, tuoteryhmiä löytyy mutkan takaa sattumalta ja jokainen tarkoittaa eri asioita samoilla käsitteillä.

Betoniemulsiota myydään verkossa Kiilto- ja Peto-merkkisinä, noin 6-11 euron litrahintaan. Sitä myydään ”sementtilaastien lisätartunta-aineena”, jota käytetään tasoitteille ja betonille. Sitä sekoitetaan tasoitteen joukkoon tai sitten betoniin sekoitettavaan veteen pieni määrä, kun halutaan lisää käyttölujuutta, joustavuutta ynnä muuta. Myöhemmin sain sähköpostilla vastauksen, että betoniemulsiolla ei voi pinnoittaa mitään.

Betonilakka taas on ihan toinen tuote. Sitä myydään ainakin Epirex-nimellä, ja se on selkeästi pinnoite. Sitä ennen lattia täytyy joko hioa tai peitata eli käsitellä ensin suolahapolla ja sitten vedellä. Halkeamat pitää kitata. Pohjustuslakkaus tehdään runsaasti ohennetulla lakalla, jota kaadetaan lattialle ja telataan mohairtelalla. Pohjustuslakkausta voidaan joutua tekemään useaan kertaan. Pintalakkaus tehdään saman tai seuraavan vuorokauden sisällä, siinä ohennetta on vain vähän, mutta muutoin työ tehdään samoin. Kuulosti niin monimutkaiselta, että sen jätimme pois laskuista.

Nanten-merkkistä betonilakkaa on myös, ja sitä mainostetaan parvekkeiden lattioille ja seiniin. Sen käyttöohje on hiukan erilainen kuin äsken esitellyn, ohennetta ainakin on vähemmän. Sitä kehutaan vesihöyryä läpäiseväksi. Sitä levitetään telalla tai ruiskulla.

Epoksihartsia molemmat tuntuisivat olevan. Kummatkin ovat hyvin myrkyllisiä ja syövyttäviä tuoreina.

Teknoksella on Teknofloor-betonilakka, joka on samalla betonimaali. Sitä mainostetaan myös kosteiden tilojen seiniin, jopa saunaan. Siihen on mahdollista saada eri sävyjä. Sitä levitetään telalla, siveltimellä tai ruiskulla.

Nanten on siis ainoa, joka kehuu olevansa kosteutta läpäisevä. Siitä Nanten puhuu monella sivulla. Nantenilla on myös betonimaaleja, ja ne ovat puolikiiltäviä. Niihin saa eri sävyjä. Kummankin hinta on noin 8 euroa per litra.

Teknoflooria myytiin verkossa eri paikoissa noin 25 euron litrahintaan. Öh? Onpa hintaero iso Nantesiin verrattuna. Nyt pitäisi alkaa vertailla näiden menekkiä per neliömetri ja ohenteiden hintaa myös, koska niissä voi tulla isoja yllätyksiä. Teknoflooria myytiin myös lisä-kärpäsenkakoin, samalla tuotteella oli eri kirjainyhdistelmiä perässään ja hinta niillä oli eri. Mitähän ne koodit ovat?

Solmaster-nimistä betonilakkaa on näköjään myös (se on polyuretaania). Solmaster mainostaa uutuustuotetta EP 4000, josta pääsee kosteushöyry läpi.

Keskustelupalstoilla mainostettiin, että ostetaan Eri-Keeperiä ja ohennetaan sitä ja suditaan lattiapintaan. Ajaa saman asian. Hmm? Keskusteluissa mainittiin myös Tremco ja Hagmans betonilakan merkkeinä tai valmistajina.

Samalla tuli selville, miksi en löytänyt aiemmin millään betonimaaleja. Niitä on paljonkin, mutta niitä valmistavat aivan eri tahot kuin muita maaleja.

Tein tarjouspyyntöjä, ja ennen kuin niihin tuli vastauksia, kävi ilmi, että lattian käsittelyllä on aikamoinen kiire. Praktiassa myytiin Tikkurilan tai Teknoksen tuotteita, mutta ne saa pikaisesti vain ylimääräisellä rahtimaksulla (15 euroa). Kaarinan RTV:stä suositeltiin Solmaster UR300:aa. Verkkotiedoissa se ei suuremmin vakuuttanut, mutta RTV:ltä suositeltiin, että se sopii juuri tällaisiin kohteisiin, joissa vesihöyryn täytyy päästä läpi. Sitä saa sävytettynä Tikkurilan lattiamaali-sävyissä (ja tarvittaessa muissakin), ja sävytys maksaa vain pari euroa lisää per purkki. Meille tarvittaisiin ainakin kaksi 9 litran purkkia (198 €/ kpl). Kaksi käsittelyä, ensimmäistä kerrosta ohennetaan 20 % vedellä. Tuote on erittäin nopea, jo kahden tunnin kuluttua voi laittaa uuden kerroksen, 8 tunnin kuluttua on valmis. Solmaster on polyuretaanipohjainen. Menekkiä on 4 neliötä per litra.

Kun kyselin muista vaihtoehdoista, RTV:ltä kerrottiin, että epoksituotteet ovat aina kalliimpia kuin polyuretaani. Epoksit ovat hyvin kovia ja niitä käytetään autotalleihin, uretaani joustaa enemmän. Nantenit ovat hyviä mutta huomattavasti kalliimpia, ammattituotteita. Betolux olisi hinnaltaan puolet Solmasteriin verrattuna, mutta sitä ei voi laittaa hiukankaan kosteaan pintaan. Solmasterin verkkosivujen perusteella en ihan ollut vakuuttunut sen hengittävyydestä, mutta tuotetietojen yhteydessä oli artikkeli, jossa kehuttiin sen hengittävyyttä ja sitä, että sen voi laittaa kostealle pinnalle. Tuotetta muuten käytetään myös servettilakkaukseen, siis silloin, kun siirretään särvetin kuva vaikka saviruukkuun… Tuote on puolihimmeä, mikä on tosi hyvä. Toisaalta ei se valokuvissa kovin minulta näytä. Tuote on hyvin hajuton ja siksi rakentajaystävällinen.

Solmasteria ei myydä missään verkossa, joten en saanut oikein vertailtua RTV:n hintaa. Sitä ei myyty myöskään niissä muissa rautakaupoissa, joihin soitin. Soittokierros paljasti myös, että vesihöyryä läpäiseviä betonimaaleja ja -lakkoja ei ollut oikein mistään saatavissa ja RTV:ssä oli paras asiantuntemus näissä asioissa, samoin kuin oli kevytsoraharkon pinnoittamisen osalta.

Praktiasta ehdotettiin Teknos-lakkaa 306F, tai harmaata samaa, 500F. Jos ymmärsin hinnat oikein, samassa sarjassa ollaan kuin Solmasterin.

Hakulan puusta olisi myös saanut sekä tavaraa että tietoa, mutta se taho sulkeutui kiireen ja matkan vuoksi ulkopuolelle. Heiltä olisi saanut samaa Solmasteria samoihin hintoihin, tai sitten Teknoflooria.

Solmasterin väri piti päättää aika äkkiä, ja vaihtoehtojen kanssa ravasin täällä ympäri kotia ja katselin eri valoissa. Halusin etsiä jotain vanhojen linnan kellareiden tyyliä, mutta ongelma on, että kaikki hiekan ja kiven sävyt muistuttavat yksivärisenä pintana niin paljon ihan vain sementin omaa sävyä ja laitosten ja tehtaiden pintoja. Ajattelin jotain punaisen tai ruskean sävyä, joka voisi olla hauska ja räväkkä. Testasin värejä kevytsoraharkon kyljessä hehkulampun, loisteputken, led-valon ja sateisen ilman luonnonvalossa. (Seinäthän jäävät meillä kevytsoraharkko-pintaiseksi, vaikka monesta se varmasti näyttää samalta kuin kulkisi kaupungila yöpuvussa. Minusta kevytsoraharkko on mainion näköinen. Voi tosin olla, että joskus myöhemmin laitamme senkin pintaan jotain niin, että harkkojen muoto näkyy läpi.) Yöllä päädyin väriin 2103, joka on vaaleahko punertava-ruskehtava. Aamulla päädyin väreihin 2104, joka on paksu ja tumma tiilenpunainen, ja 2114, joka on rusehtavan vihertävä, naavainen. Tiilenpunainen korosti hauskasti kevytsoran tummia kohtia ja epätasaisuutta, vihertävä taas näytti harmoniselta ja imi pois kevytsoraharkon epätasaisuutta. Luonnonvalossa ja pitäessäni malleja jalkojen juuressa päädyin kuitenkin takaisin väriin 2103, sillä punainen oli vähän liiankin raju ja vihertävä näytti laitoksilta ja tehtailta. Ja nyt kun väri on valittu ja tilattu, sitä ei saa enää katua vaan sen on pakko olla se ainoa oikea…

Lattialle sitten levitin tätä väriä – ja se oli ensimmäinen virhe-väriarviointini. En ottanut huomioon sitä, miten paljon polyuretaani kiiltää; lattia näyttää siltä kuin olisin levittänyt sille vaaleanpunaista purukumia, oikein ällömakeaa vaaleanpunaista. Puolison mielestä se on yliveto; kaikki muu talossa on niin harmonista ja sointuvaa, että hänestä on äärettömän hauskaa, että jokin väri on jotain ihan pähkähullua… Taidanpa tästä lähtien pitäytyä ihan kiltisti kaikissa aneemisissa harmaan ja valkoisen sävyissä…

Vilkaise myös sivuani ”Talolla on väri” kohdasta ”Kivipintaan, kevytsoraharkolle”. Siellä on lisää vaihtoehtoja sementtilattialle; niitä tuli esille, kun kyselin, mitä voisi laittaa kevytsoraharkon pölyn sitomiseen. Vaihtoehtona olisi ollut muun muassa Soledon Betonikylläste. Silloin betoni jää itsensä näköiseksi eikä pinnalla ole sellaista kalvoa kuin Solmasterilla.

Solmasterin tuotetta emme laittaneet syksyllä koko kellarin lattiaan – ja sitten tuli talvi ja kaikki loppuaine jäätyi pilalle. Kiva kiva, tuote oli sikakallis. Nyt sitten etsitään loppulattialle jotain… Erikeeper ohennettuna kestää kuulemma huonosti lattiassa, ja sitä voi käyttää vain väliaikaisena apuna. Joku taas suosittelee tosiaan ihan vain kosteustilojen primeria. Joku suosittelee ainetta Wetrok Porosol, joku toinen Unica Superia (uretaanialkydilakka), johon laitetaan puolet tärpättiä. Ja sitten on laitettu Vetonittia, jota olen laittanut seiniin pölynsidonnaksi. Ehkä sitä Vetonittia voisi kokeilla lattiaan, ohentaisi vain vähän vähemmän… ja toisaalta ei sekään välttämättä kestä siellä lattiassa sitten. Toisaalta voisi lattiaan laittaa ihan lattiatasoitteenkin. Kuulemma Vetonit 3100 voisi olla hyvä.

Kuviointimaalaus

Olin joillekin puukuitulevyille maalaamassa vapaalla kädellä kuvioita, mutta niiden suunnittelun aika on vasta sitten, kun seinä on naaman edessä… Ja nyt, kun meille ei tulekaan puukuitulevyjä, maalailen sitten kukkasia lautapinnalle…

Ikean kaappien ovien ja hyllyjen pinnan haluaisin olevan jollain tavoin epätasainen. Verkko-ohjeiden mukaan helpointa olisi sellainen tekniikka kuin että pinta maalataan, ja sitten sitä käsiteltäisiin niin, että telaan sidotaan vaikka kumilenkein muovipussi ja sillä telattaisiin seinää. Pintaa voi myös harjata juuriharjalla. Ohjeissa neuvottiin, että tässä puuhassa käytettäisiin kahta väriä (vain päällimmäiseksi tulevaa telattaisiin), mutta en ehkä halua niin voimakkaasti erottuvaa pintaa. Kaupoissa myydään myös erityisiä kuviointiteloja.

Jollekin vähemmän tärkeälle pinnalle kannattaa kokeilla ensin… Luulen, että kokeilen ensin hyllyille ja vasta viimeiseksi käsittelen ovet. Maalin pitää joka tapauksessa olla hitaasti kuivuvaa, kuten öljymaalia, eli Into ei käy siihen työhön. Luulen myös, että voisin hankkia meille työhuoneeseen nyt pienen Ikean keittiönkaapin arkistointikaapiksi ja testata maalaamista siihen.

Maalia voi myös töpötellä käsin rätillä tai pyyhkiä seinää kuin pesisi sitä, mutta luulen, että pitäisin eniten juuriharja-käsittelystä, jolla saataisiin seinään pitkittäiskuviota.

Verkkokeskusteluissa varoitettiin, että varsinkin kuviointitelaaminen sottaa muita huoneen pintoja.

Maali kipsilevylle

Tekniseen tilaan kellariin piti laittaa ulkoseinään eristys, ja sen päälle ei saanut laittaa mitään paloarkaa vaan kipsilevy. En ole ihan mielissäni, sillä kipsilevy ei hengitä, enkä ole mitenkään varma siitä, pitävätkö aikaa myöten salaojaputket varmasti veden poissa perustuksista. Kipsilevyt seinässä nyt kuitenkin ovat, ja onneksi pinta-ala ei ole laaja. Lisäksi kipsilevyä on kellarin katossa (eli samalla alakerran lattiassa), joka ei lattialämmitysrakenteiden vuoksi hengitä kuitenkaan.

Kipsilevy on EK eli erikoiskova (minkähän takia?). Se näyttää maalaamattomana suurin piirtein kovalta pahvilta. Se pitäisi maalata, mutta kellarissa ei ole suuremmin väliä, miltä pinta näyttää. Olimme ajatelleet irroitella, käyttää vanhoja maalinloppuja ja antaa lasten maalailla seinään kaikenlaista hauskaa. Ajattelimme suosia öljy- ja alkydimaaleja, vaikka kipsilevyyn voisi laittaa akrylaattipinnankin. Itse vain tunnistan muovipinnan kyllä, ja kaipaan kellarinkin seiniltä akrylaattia syvempää potkaisua.

Oma ongelmansa on, että lattian polyuretaani-maali – joka hengittää kosteutta läpi – osoittautui olevan sävyltään jotain varsin kummallista. Kuvittelin ostavani punertavanruskeaa maalia ja sain purukumin-vaaleanpunaista. Olen itse kiristellyt hampaita, mutta puolison mielestä lattia on aivan yliveto. Hänhän kellarissa tulee pääasiassa olemaan, ja kun koko muu talo on niin minun näköiseni, hänestä on hauskaa, että kellarin lattiassa on hänen näköisiään pähkähulluja värejä. Katsotaan siis, jääkö väri lattiaan. Ainakin ko. betonilakka oli niin kallis, että en kyllä ihan helpolla lähde maalaamaan sitä taas peittoon.

Kipsilevy-seiniä varten omista varastoista löytyi Empireä pari purkkia. Maali on tyyris tähän tarkoitukseen, mutta kyseiset maalitönikät pitäisi käyttää pois nurkista kuljeksimasta, ja niillä on ikää. Toisin sanoen niiden kohtalo on joka tapauksessa pian roskalava. En vain ole ihan varma, voiko sitä käyttää kipsilevylle. Purkin kyljessä ei lue mitään kipsilevyistä, mutta verkkotietoissa sanotaan, että sitä voi käyttää ”kovalevypinnoille”.

Empireä varten pitää myös laittaa Jehu-pohjamaali, mutta en ole vieläkään tajunnut, miksi pohjamaaleja käytetään, ellei haluta säästää rahaa (kun pohjamaali on halvempi kuin varsinainen maali). Kysyin asiaa Tikkurilalta, ja heidän mukaansa Jehua kannattaa käyttää, koska se on pintamaalia ”täyttävämpi”. Mitähän se tarkoittaa? Ilmeisesti se työntyy pinnan huokosiin paremmin? Onkohan kyse vain ulkonäköseikasta vai pysyykö ”täyttävämpi” maali paremmin pinnassa? Joka tapauksessa kipsilevyille voi ihan hyvin käyttää alkydimaaleja.

Tikkurilan sivuilla kipsilevylle suositellaan muun muassa Remontti-Ässää, jota on varastossa iso purkki. Se on oikein perus-akrylaatti eli jotain ihan muuta kuin haluan. Toisaalta kyseessä on vain teknisen tilan takaseinä… Akrylaatti olisi vesiohenteisena kyllä helppo maali lasten kannalta. Pysyyköhän siinä sitten muita maaleja pinnassa, jos maalaamme sen päälle jotain koomista ja hirtehistä? Yleensä öljymaaleja voi käyttää akrylaatin päälle, mutta tuotetiedoissa käskettiin maalaamaan vain samantyyppisellä akrylaatilla päälle.

Kiinnostava on muuten aina uusintamaalaus-juttu. Minkäköhän takia esimerkiksi Osmolla riittää vain harjaus, ja sitten voi maalata samalla aineella päälle, mutta kaikissa Tikkurilan öljy- ja akrylaattimaaleissa käsketään tekemään tosi rajuja toimenpiteitä, pesemään maalipesuilla, kaapimaan vanha maali irti ja hiomaan ennen uutta maalausta? Se työ on ihan tolkuttoman iso ja hankala amatööri-maalaajalle. Ja seinäpintoja varmasti maalaillaan myöhemmin uudelleen.

Maalasimme lasten kanssa kipsilevyä sitten Empire-maalilla. Se oli ihan hauskaa, mutta pahvi tosiaan kuultaa maalin läpi ainakin yhden maalikerroksen jälkeen. Kun jäät sulavat, käymme saaresta hakemassa lisää ylijäämä-Empireä. Ajattelimme toisella pintakerroksella sitten irroitella niin, että seinään maalataan vaikkapa pieni ovi tontuille, lentokoneen kojelautaa, puun oksia. En tosin tiedä, pääsemmekö maalaamaan sinne seinälle enää yhtään mitään, sillä tekniseen tilaan on jo tullut laitteita ja lisää on tulossa.

Lähdimme oikein innoissamme maalaamaan, ja maalatessani katselin tuumien kipsilevyjen saumoja, mitä niille pitäisi tehdä. Ne eivät edes ole teräväreunaisia, niin kuin vaikkapa lastulevyjen väliset saumat, vaan saumakohdassa levyssä on painanne. Ne eivät näytä kaksisilta, ja myöhemmin sainkin selville, että saumakohtaan olisi pitänyt laittaa a) esim. Presto-paperinauhasauma, joka kiinnitetään Presto LF -remonttitasoitteella, b) sitten sen päältä tasoitetaan vielä samalla tasoitteella, c) sitten tasoite hiotaan ihan vain hiekkapaperilla ja hiontapöly harjataan. En ole ikinä ennen laittanut tuollaista.

Taloomme tulee myös kahteen muuhun paikkaan kipsilevy, vaikka olen syrjinyt niitä tähän mennessä. Yksi tulee yläkertaan: piippumme on lähellä seinää, ja palomääräysten mukaan sen on oltava 10 cm päässä palavasta materiaalista. Mikäli laitamme seinään sen taakse paneelia, etäisyyttä on 9 cm. Soitin paloviranomaisille, ja heidän mukaansa sääntö on ehdoton. Piipun taakse tulee siis kipsilevy – muualle samaan seinään tulee helmipaneelia.

Samoin keittiössä kiristelin hampaitani pitkään, mitä laitetaan seinälle, jolla on jääkaappi, sähköliesi ja keittiön kaappeja. Sähkölieden takana on tiilisenää, ja olisin halunnut muualle seinään höylättyä raakaponttia pystysuoraan. Puoliso kuitenkin laittaa näitä väliseinäpaneeleita, ja pystysuorassa niissä menee häneltä paljon aikaa ja vaivaa. Tällä seinällä ko. paneeli ei juuri näkyisi, vain ihan hiukan kaappien välitilassa ja kaappien yläpuolella. Päädyin siihen, että sille seinälle tulee ihan vain kipsilevy. Se on myös paloturvallisempi valinta kuin paneeli; stressaan kaikkia isoja kodinkoneita, koska niillä on taipumus kärvähtää ajan myötä.

Näille kipsilevyille pitää hankkia maali ja nopeasti. Osmon jutut eivät käy, mutta Uulan Into sopii. Sen loppuja voi tarvittaessa käyttää myös kevytsoraharkkoseinille ja vaikka kellariin. Vertailin sen hintoja, ja sitä menee noin 7 neliömetriä litralla. Meillä on tarvetta litraan, mutta hankin silti sen 2,7 litran pönikän, sillä määrä on vähän liian tasan sen yhden litran kanssa ja Intoa voi käyttää monen paikkaan. Verkossa 9 l pönikkä on ollut 99-150 euroa, 2,7 litran pönikkä 70 euroa. Tilattaessa on mainittava, että tulee himmeänä. Värit saa A- ja C-pohjiin, eli Tikkurilalta pitää tilata värikarttaa esim. Tunne väri -nimellä. Ärsyttävää on, että oman kokemukseni mukaan värit muttuvat varsin paljon sen mukaan, minkälaista itse maali on rakenteeltaan, ja kellarin lattian fiaskon jälkeen en uskalla valita oikein mitään repäisevää.

Keittiössä kipsilevyjen saumoja pitäisi luultavasti kitata. Täytyy tarkistaa kipsilevyn koko, josko saumat jäisivät kaappien taa piiloon. Mitenköhän päin kipsilevyt laitetaan? Tai siis, voiko niittää laittaa vaakasuoraan?

Mikäli haluaa vertailla muiden valmistajien tuotteisiin, samaan tarkoitukseen olisi paljon akrylaatteja. (Into siis on hengittävä mutta vesiohenteinen – jännittävää sinänsä.) Tikkurilalta on Harmony, jonka menekki on samassa luokassa Innon kanssa (7-12 neliötä per litra), 40 euroa verkkokaupoissa per 2,7 litraa. Samoin on Joker, edellistä pari euroa halvempi, menekki samaa luokkaa, Remontti-Ässä, samanhintainen kuin Joker. Nämä kaikki vaativat erikseen pohjamaalin, eli hintaan pitää laskea se mukaan (Innon kohdalla ei mainita pohjamaalista mitään). Verkossa myytiin pohjamaaleja valtavan isoissa purkeissa, 10 litraa on siinä 50-100 euron luokkaa.

Vertailun vuoksi myös Osmon tietoja: siinä missä edellisiä maaleja menee 7 neliömetriä litraan, Osmon puu- ja öljyvahoja menee 20 neliömetriä. (Jos Osmoa laittaa kaksinkertaisen käsittelyn, mitä tarvitaan vain voimakkaamman värin saamiseksi tai kovan kulutuksen pintoihin, menekki on 12 neliömetriä.) 2,5 litran Osmon puuvaha-purkki maksaa halvimmillaan 85–115 euroa. Uulan Innon neliöhinta seinässä on vajaan 4 euron tienoilla, Harmonyt ym. pohjamaaleineen 3 euron tienoilla, Osmo 2 euron tienoilla.

Taloon.comin sivulla myydään kipsilevyjä, ja kirjain N tarkoittaa normaalia sisäverhouslevyä. Sen koko on 1,3 x 120 x 300 cm (neliöhinta on 3,31 euroa) tai 1,3 x 120 x 260 cm (neliöhinta 3,37 euroa). Tarvittava seinäpinta-ala on 200 cm x 280 cm. Tarvittaisiin siis 2 kpl niitä isompia.

Meillä on kotona Tikkurilan perinnesävyjen värikartta, ja Tikkurilalta vastattiin, että kaikkia heidän sävyjään – myös perinnesävyjä – voi sekoittaa A- ja C-pohjiin. Toivottavasti tämä koskee myös Uulan Intoa…

Saunan lasiovelle

En pidä lasiovista saunassa – haluan olla saunassa ja suihkussa näkösuojassa, vaikka perheen tai ystävien kesken saunottaisiinkin, haluan ovet ovina eli sellaisina, jotka katkaisevat kunnolla tilan ja avaavat reitin aivan uudenlaiseen todellisuuteen, jossa voi sulkea menneen todellisuuden selän taakse. Lisäksi en pidä lasiovista, koska – yllätys yllätys – kaikkiin uudistaloihin laitetaan nykyään saunaan lasiovi. En näköjään pidä mistään, mitä kaikkialle muualle yleensä laitetaan… Ehkä inhoan sitä mielikuvituksettomuutta ja sopulimaisuutta, sitä sisäisten mallien dominoivuutta, jossa ei huomata, että ei mene kuin hetki, kun naureskelemme sitä naurettavaa 2010-lukua, jolloin joka ikiseen kotiin laitettiin saunaan lasiovet ja kylppäriin kaakelit ja saunaan lasikuituvalot, voi kammotus sentään…

Mietin, mitä haluan saunan ovelta, ja päädyin ihan tavalliseen puuoveen. Niissä on ainakin minusta kuiskausta lapsuudesta ja mummoloista, pihanperä-saunatönöistä ja 1970-luvusta. Näin myös sellaisenkin vekkulin vaihtoehdon, jossa oli pieni pyöreä laivamainen ikkuna, mutta se oli kovin kallis.

Meille piti siis tulla saunaan puuovi, ihan tavallinen vain, jokin edullinen ja halpa, mikä tarkoitti sitä, että Hongalta ei pitänyt tulla meille saunanovea. No, se tuli kuitenkin, samalla kun moni muu juttu puuttui ja muutama muukin juttu tuli toisin kuin olin olettanut meidän tilanneen. Tuijottelin sitä mietteissäni kellarissa. Se on jo maksettu ja se on jo rahdattu paikalle. Mietin, mitä voisin tehdä, jotta se tuntuisi enemmän ovelta.

Silloin loksahti. Kylppäristämme tuli minulle omituisesti vaalea – meille tuli luonnonvalkoiset muovitapetit ja lattia tummaa laivankannen näköistä muovimattoa, lisäksi yksi seinä on hirttä, katto ponttilautaa, hanat Granan romanttiset ja vanhanaikaiset – ja tyyliä voisi ihanasti täydentää se, että maalaisin saunanoveen ikkunaristikon. Maalaisin siis samanlaisen ristikon kuin meillä on parvekkeen ovessa, niin että tulisi esimerkiksi yhteensä kahdeksan ruutua. Saunanovesta näkyisi edelleen läpi, mutta ai että mikä idea…

Yritin ottaa selvää, mitä maalia voisi käyttää tähän tarkoitukseen, mutta mikään valmistaja tai kauppa ei uskaltanut luvata mitään. Tikkurilasta kertoivat, että pysyvää pintaa ei saa, mutta tähän tarkoitukseen on käytetty Kiva-kalustelakkaa, Supi-saunasuojaa, Taika-tuotteita, sisäseinämaaleja. Ne lähtevät kyllä rapsuttamalla irti. Praktiasta taas ehdottivat, että kannattaa käyttää tartuntapohjamaalia, esim. Tikkurilan Otex, ja sen päälle kosteuden kestävä pintamaali, esim. Tikkurilan Empire puolihimmeä, Unica puolikiiltävä tai Miranol kiiltävä. Maali vedetään suihkuhuoneen puolelle.

Mietin noita maaleja, sillä maalattava alue on minimaalisen pieni, ja tuntuu tyhmältä ostella sitä varten isoja purkkeja. Huomasin myös, että kun minulta unohtui vahingossa keittiön tiskialtaaseen Osmon saven värisellä puuvahalla käytetty pensseli, kuivuttuaan jälkeä ei tahtonut saada millään pois. Se kesti kovassa käytössä ja jatkuvassa harjauksessa ja kuumassa saippuavedessä yli kolme kuukautta. Ehkä voisi ensin kokeilla jollain meidän Osmoilla?

Sitä luultavasti täytyy sitten aika ajoin paikkailla. Oikeastaan ainoa, mitä voisi pelätä, on se, että vaha alkaisi valua ja sitten sitä ei saisi enää pois. Osmoahan ei suositella saunaan ylipäätään. Mitenköhän olisi Lin-pellavaöljymaali? Jos kokeilisi lasinpalaselle ja sitten pistäisi sen saunaan kokeeksi…

Verkkokeskustelussa kerrottiin, että on laitettu saunan oveen ja ikkunaan näköesteeksi Helo-erikoislakkaa. Sen kanssa paras on pitää ikkuna vaakatasossa, kun maalaa, jotta ei tule valumia. Joku on myös käytätnyt sitä Kiva-lakkaa, ja jos halutaa peittävän, tarvitaan Otex-tartuntapohjamaali.

Ulkovessan sisäpinnoille

Ostimme taloon ulkovessan huuto.netistä. Ulkovessa on pitänyt tehdä tai hankkia meille iät ajat, mutta nyt vasta se tuli hankittua, kun rakentajat tarvitsevat sitä… Sen on kuitenkin tarkoitus jäädä paikoilleen, vaikka talo valmistuukin.

Se on valmiiksi maalattu ulkoa vaaleanpunaiseksi, mutta sisältä ajattelin tehdä siitä oikein suloisen, kylpylämäisen. (Sisävessamme taas koetan saada ulkovessan näköisiksi.) Ajattelin maalata sen jollain kermanvärisellä ja pastelliväreillä niin, että yläosa vessasta on hiukan erivärinen kuin alaosa. Värien välissä on kahdella eri värillä vapaasti maalattu nauha. Vessan takaseinään maalaisin ruusun ja sivuseinään maalaisin kaunokirjoituksella erään Elsa Beskowin runon.

Maalata se kuitenkin kannattaa, jotta se on helppo pitää puhtaana. Paljas puupinta imee hajuja ikävästi.

Emme kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen, käytetäänkö tässä tarkoituksessa ulko- vai sisämaaleja. Öljypohjaisia haluaisin, mutta toisaalta kannattaisi käyttää vanhoja maalinloppuja.

Pikkuvihreästä suositeltiin Tikkurilan Vinhaa, joka on ulkomaali, ja perinteinen vessan-sininen on väri J358. Vinha on ”alkydivahvisteinen akrylaatti” eli ei ihan niitä, mitä haluaisin. Ilmeisesti kuitenkin ulkomaaleja pitäisi siis käyttää.

Onkohan niitä ihan oikeasti ok käyttää siinä istuinosassakin? Jotenkin itselleni on jäänyt mielikuva, että ulkomaaleista irtoaa helpommin väriä vaatteisiin.

Isältäni sain paljon Teho-öljymaaleja. Ne eivät ole oikeita öljymaaleja vaan alkydiöljymaaleja, mutta sekin menettelee tässä tarkoituksessa. Väreinä ovat valkoinen, punamulta ja 2619, joka näytti olevan vaalea beessin-oranssi. Sitä ei enää löydy värikartoista. Miltähän näyttää, jos punamultaa ja valkoista laittaisi yhteen? Tuleekohan siitä vain vaaleanpunaista? Vajaat astiat Tehoa eivät kuulemma säily kovinkaan hyvin, joten voi olla, että meillä on käytössä vain punamulta, joka on avaamaton. Silkalla punamullan värillä en kyllä vessaa maalaa sisältä.

Teho on harmillisesti puolikiiltävää (onneksi ei kokonaan kiiltävää). Maalattu pinta on pintakuiva noin vuorokauden kuluessa, mikä on ihan hyvä, koska vessaa olisi tarkoitus käyttää jo. Juuri nyt olisi hyvä tauko maalata, kun työmiehet eivät ole paikalla – ja ulkona sataa kaatamalla. Kuulemma kostealla ilmalla maalattaessa pinta jää himmeäksi – hmm. Ehkä juuri sitä haluaisinkin. Toisaalta kaikkialla vannotetaan, että kostealla säällä ei saa maalata. Muistaakseni öljymaali saattaa silloin alkaa lohkeilla.

Puupinta pitäisi puhdistaa hyvin liasta ja homeesta. Siihen pitää varmaankin käyttää jotain Tikkurilan omaa tököttiä? Valtin sivuilla suositellaan Tikkurilan Homeen poistoa tai Tehopesua. Sitten pitäisi pohjustaa Valtti-pohjusteella. Sitten tulee pohjamaalaus, sen jälkeen pintamaalaus, ja näiden vaiheiden välillä pitää olla aina vähintään yksi vuorokausi, mielellään enemmän mutta ei kuitenkaan kovin monta päivää (!). Valtti-pohjuste on öljypitoinen pohjustussuoja-aine. Se hidastaa kosteuden, lahottajien ja sienien etenemistä.

Kun meillä on maalit ilmaisia, tarvitaankohan pohjustetta oikeasti?

Kun luin ohjeita tehopesusta ja homepesusta, ne pitää suihkuttaa runsaalla vedellä pois. Tarvitaankohan niitäkään oikeasti? Mitä tapahtuu, jos niitä ei käytä? Itseäni ei häiritse, vaikka maalipinta kärsisi ja olisi epätasainen. Toisaalta Tikkurilan sivuilla kerrotaan, että jos hometta ei pese pois, se jää maalipinnan alle lisääntymään. Ja sieltä se ei niin vain pääse pois. Ja lisäksi maali ei pysy huonosti puhdistetun puun pinnassa.

Verkkokeskustelujen mukaan maalissa ei ole riittävästi myrkkyjä ja suojaa homeita vastaan, vaan ne tökötit ovat pohjusteessa. Hmm. Tarvitaanko niin voimakasta suojaa ulkovessan sisälle? Siellä on aika hyvä ilmanvaihtokin.

Miten pitkä aika pitää olla pesun ja pohjusteen välissä? Pinnastahan tulee ihan märkä.

Tikkurilalta vastattiin, että ulkovessa on hiukan rajatapaus. Sinne voi käyttää sekä sisä- että ulkomaaleja. Öljypohjaisissa ulkomaaleissa on se ongelma, että ne saattavat haista pitkään. Tikkurila suosittelikin vesiohenteisia maaleja (eli akrylaatteja), joita ovat Vinha ja Pika-Teho. Sisämaaleista Tikkurila suositteli Luja-pintamaalia, joka sisältää homeenestoaineita. Luja on erikoisakrylaattimaali, joka on tarkoitettu poikkeuksellisiin olosuhteisiin, esimerkiksi märkätiloihin, julkisiin tiloihin, kovan kulutuksen paikkoihin.

Katselin verkkokeskusteluja aiheesta ”ulkomaali sisälle”, ja ilmeisesti ulkomaalissa on huonona puolena vain sen haju ja myrkyt, joita erittyy pidempään ilmaan.

Yksi vaihtoehto on myös, että ostaisimme nyt jo valmiiksi niitä Osmon talomaaleja, joita on tulossa talon ulkoseiniin, norsunluun ja auringonkukan väristä. Ne eivät sisällä myrkkyjä, joten niitä saa rauhassa laittaa myös sisälle. Toisaalta en haluaisi ostaa nyt valtavia pöniköitä ja sitten huomata myöhemmin, että en osannutkaan sulkea ja säilöä niitä oikein.

Saarestamme löytyi Sadolin-ulkomaalia (alkydia), pellavan sävyistä, ja ajattelin käyttää sitä. Kokeilin kuitenkin maaleja laudalle, ja se oli aivan liian valkoista. Sen sijaan edellä esittelemäni Teho-maalit olivat todella hauskan näköisiä. Valkoinen osoittautui kauniiksi kermanväriksi, kellertävä oli hyvin viehättävä kellertävä. Sekoitin kermaa ja punamultaa, ja siitä tuli hiukan viininpunaisen sävyistä vaaleanpunaista. Suunnitelmissa on nyt maalata vessan seinistä alaosa kellertävällä, yläosa kermalla. Niiden väliin tulee raita, joka on kellertävän ja punamullan sekoitusta, ja samaa sekoitusta tulee myös istuintasoon sekä oveen. Ja laitamme vessaan vielä toisen ikkunaan, joten maalaankin takaseinään erään Elsa Beskowin runon, ja istuintasolle teen pari ruusua.

Runoon ja ruusuun tulee vanhasta öljyväripaletistani mustaa ja kahta eri vihreää. Ruusun terälehtiin tarvitaan kahta erisävyistä punaista (joiksi ajattelin talomaaleista punamultaa ja kermalla ohennettua punamultaa).

Homeen pesemisestä kerrotaan Tikkurilan sivulla, että pitää sekoittaa 1 osa ainetta, 3 osaa vettä, sen annetaan seistä puoli tuntia ja sekoitetaan taas. Suojaa itsesi ja ne pinnat, joita ei aiota maalata. Seosta levitetään harjalla tai pehmeällä sienellä, alhaalta ylöspäin. Seos pitää käyttää parin tunnin kuluessa. Annetaan vaikuttaa puoli tuntia. Ja sitten huuhdellaan ylhäältä alaspäin.

Tehopesusta kerrotaan erikseen, että se on jauhetta, ja kerralla pitää käyttää koko purkki sitä – häh? Seos pitää käyttää parin tunnin kuluessa sekoittamisesta. Sitä voi laittaa harjan ja sienen lisäksi siveltimellä tai telalla – mutta sitten pinta pitää pestä harjalla tai painepesurilla. Puupinnan voi kostuttaa vedellä ennen pesua, jos ilma on aurinkoinen ja kuiva. Kasvot pitää suojata, jotta niihin ei tulisi roiskeita. Ääh. Lopun nesteen voi kaataa – vaikka maahan.

Homepesusta kerrotaan, että esimerkiksi lasipinnat voivat vahingoittua niistä. Kiva kiva. Aine on vaarallista silmille ja iholle.

Miten ihmeessä pesen runsaalla vedellä näitä homeenpoistoja pois, jos ne voivat vahingoittaa ikkunoita? En ikinä saa ikkunaan niin tiiviisti muovia päälle, etteikö jotain valuisi kuitenkin.

Sama lasin-syöpymis-ongelma on esimerkiksi Tikkurilan Maalipesussa.

Päädyin siihen, että emme tarvitse homeenpoistoja tai homeenesto-pohjusteita – ja sitten päädyin siihen, että tarvitaan kyllä, valkoinen öljymaali homehtuu kuulemma herkästi – ja sitten päädyin siihen, että ei tarvita. Ensinnäkään ulkovessa ei ole homehtunut sisältä. Sen puu on joistakin kohdin hiukan sinistynyt, mikä on ihan normaalia puun värinmuutosta. Toiseksi Panu Kaila on vakuuttanut, että maalin homehtuminen ei ole vaarallista vaan kaunista, eikä maalin homehtuminen vaurioita puuta sen alla.

Toisaalta jotenkin sitä pintaa olisi hyvä hiukan putsata… Varsinkin lattiaa, joka on oikeasti likainen.

Jos vaikka pesen sen juuriharjalla ja mäntysuovalla…

Nyt sitten oltiin maalaamassa ensimmäinen kierros. Hauskaa se oli, ja sottaavaa. En laittanut mitään pohjusteita, en pessyt mitään, hansikkailla hutaisin muutaman hämähäkinverkon pois… Voi olla, että lattiaa harjaan hiukan paremmin, kun on aika maalata se.

Maalausurakka eteni, ja kun halusin käyttää monta eri väriä (ja jokaista on maalattava kaksi eri kertaa), täytyy maalata monessa eri vaiheessa. Suojaus-maalarinteippiähän ei voi kiinnittää märkään maaliin. Nyt sitten tiedän kymmenen eri tapaa, miten ei kannata maalata…

Käytännössä tuli opittua, että a) pystysuoran seinän maalaaminen roiskii aivan valtavasti, joten kaikki, minkä ei halua sotkeutuvan, täytyy ihan oikeasti suojata. Samoin opin, että b) jos viikon verran kuivuneen öljymaalin päälle laittaa maalarinteippiä (jotta värillä A maalattu ei sotkeutuisi väristä B), teippiä ei kannata jättää paikoilleen. Maali ei kuivu teipin alla vaan irtoaa osittain pois, kun teipin poistaa. c) On ihan hyvät syynsä sille, miksi ihmiset eivät maalaa boordeja seinille (eli että seinän ylä- ja alaosa ovat eri väriä ja välissä kiertää kolmannella värillä maalattu raita). Ensinnäkin maalarinteippiä on ihan mahdotonta saada suoraan ja siististi kiinnitettyä. Toiseksi sitä ei saa niin tiiviisti laitettua, etteikö boordia maalattaessa maalia valuisi seinää pitkin maalarinteipin alta… d) Tummaa vesivaneria ei pysty millään maalaamaan vaalealla maalilla peittoon. e) Maalausalustan virheet ja rosoisuudet eivät peity maalilla niin hauskasti ja rappioromanttisesti kuin olin kuvitellut, vaan huolimattomasti työstetty puu näyttää vain huolimattomasti työstetyltä puulta. f) Ensimmäinen maalikerros ei yleensä näytä vielä hyvältä. Vasta toinen maalikerros näyttää tarkoituksenmukaiselta. g) Ensimmäiseen maalikerrokseen menee aikaa ja maalia huomattavasti enemmän kuin toiseen.

Kun tuli aika kirjoittaa runot ja maalata ruusut seinään, sain tuta, miten hankalaa on maalata kirjoitusta. Siitä tulee epätasaista, joten käsialan rosoisuuteen on syytä varautua ja käyttää sen lapsenomaisuutta tietoisesti hyväksi. Ulkohuussin seinään EN ajatellut kirjoittaa lapsenomaisella käsialalla, mutta sellainen siitä nyt tuli, ja itse asiassa se on oikein hauska ja kaunis sellaisenaan.

Tässä nyt sitten näkyy ulkovessa valmiina (tosin ikkunanpuitteita ei ole vielä paikoillaan, mutta ne rajasin kuvista pois..). Kuvassa seinän ylä- ja alaosa ovat vähän turhan samanvärisiä. Oikeasti yläosa on hiukan vaaleampi ja alaosa keltaisempi.

Väreinä käytin siis yläosassa valkoisen ja keltaisen sekoitusta, alaosassa keltaista, ovessa ja istuinosassa valkoisen, keltaisen ja punamullan sekoitusta, lattiassa punamultaa. Ruusut on tehty myös punamullalla, lehdet ja kirjoitus tauluihin käytettäviä öljyvärejä.

 

Yhden ruusun päälle istuin. Minulla on haalarissa siitä todiste.

Ulkovessasta tuli tosiaan suloinen, ja vaikka ensin katselin sitä hiukan äimistyneenä, että tuollainenko siitä nyt sitten tulikin, olen nyt siihen hyvin tyytyväinen

Yhden uuden vinkin sain. Ilmeisesti jokainen, joka on tehnyt koulussa puutöitä, tietää sen. Minä en. Pensseliä ei kannata pestä käytön jälkeen vaan se jätetään maalipurkin sisälle. Naru kannattaa kiinnittää siihen niin, että se ei putoa maaliin kokonaan.