Talolla on seinät

Rakentamisen linkkivinkkejä

Puukuitulevyt, joita meille ei tulekaan

Tästä lähdin alun perin liikkeelle:

Tiedon hankkiminen väliseinistä jännityttää minua hiukan. Nautin Hongalla siitä, että väliseiniä saa myös hirrestä, mutta hirsi on hiukan kalliimpi kuin kevyemmät väliseinäratkaisut ja liiallisena hirsi puuduttaa silmää.

Yllätyin siitä, että käydessäni läpi pohjapiirustusta huomasin huone huoneelta, että haluan jokaikiseen pintaan hirttä tai lautaa. Yritän nyt kuitenkin löytää muitakin ratkaisuja noin niin kuin vaihteluksi… Keskellä taloa meillä on siis tiilisydän.

Kipsilevyä en halua. Vihaan sitä, että kun haluan sata taulua seinääni ja vaihtelen niiden paikkaa, vanhasta ripustimesta jää kammottava kolo enkä voi hakata itse nauloja minne huvittaa vaan tarvitsen apua ja erikoisvälineitä. Kipsilevy myös lisää tilojen kaikumista. En myöskään halua tapetteja. Niiden elinikä lapsiperheessä on kuukausi. Kangastapeteista pidän. Lastulevyä, vaneria tai liimapuulevyä en huoli. Kivihuijaus-pintoja vierastan, vaikka ne näyttävätkin hienolta.Kangastapettien ja listojen käyttöä

Kevyet seinäratkaisuni päällystetään siis kangastapetilla ja mahdollisesti puolipaneelilla tai laudoilla tai ne maalataan. Puolipaneeli ja lista-kehykset (vanhoissa kartanoissa on joskus sellaisia; seinä on ikään kuin jaettu taulumaisin kehyksin osiin) ovat ihania, mutta ne rajoittavat sisustamista.

Kuva kangastapeteista ja listoista on isäni luota Ala-Lemusta. Niiden alla on lastulevyä, mutta sitä meille ei ole tulossa.

Hirrestä ja laudoista tiedän jotain, mutta puukuitulevyistä en. Niitä lähdetään siis etsimään…

Netissä tarjotaan väliseiniksi pääasiassa kipsilevyä ja kevytharkkoja, mutta löysin kivan sivuston nimeltä Perinnemestarit. Siellä kipsilevyn ei nähdä sopivan vanhaan taloon, vaan tilalle suositellaan hirttä ja kakkos-nelos-runkoa ja lautaa molemmin puolin tai puukuitulevyä. Sivuilla kerrotaan myös hirsitalojen historiasta ja evästetään käytännöllisillä ja sisustuksellisilla vinkeillä, joten näille sivuille palaan vielä.

Puukuitulevyistä saa vähän haeskellä tietoa, mutta Puuinfo kertoo niistä paljon. Puukuitulevyn ja lastulevyn ero on siinä, että puukuitulevy liimautuu puumössöstä levyksi puun omien liimojen avulla. Puukuitulevyn hyviä etuja ovat hengittävyys, hinta, helppo työstettävyys ja se, että levy eristää lämpöä. Kovaa puukuitulevyä voi maalata suoraan, mutta huokoiset ja puolikovat pitää ensin pohjustaa. Puuinfo antoi myös hyvän linkin, Suomen Kuitulevyn. Ilmeisesti huokoinen puukuitulevy (Huokoleijona merkiltään) on se, mitä olen etsimässä, ja sitä saa rauta- ja puukaupoista. Puukuitulevyjä käytetään erityisesti perinne- ja museorakennuksissa. Talotori-sivustolla muuten näyttäisi olevan paljon erinomaista ja yksityiskohtaista tietoa luonnonmukaisesta rakentamisesta. Siellä kehutaan hirttä ja puuta talon materiaaleina; hengittävinä ne eivät tee kosteusongelmaa taloon. Talotorin linkkivinkit ovat niin hyviä, että aloin hikoilla niitä lukiessani. Menee ikä ja terveys, ennen kuin ehdin käydä ne kaikki läpi…

Halltext oy:lla on väliseiniä varten myytävänä puukuitulevyjä. Niitä saa tekstiili- tai tapettipäällysteisenä. Tekstiilipäällysteinen oli minulle uusi tuttavuus. Silloin ei siis tarvitse laittaa erikseen kangastapettia… Toisaalta tekstiilikuitulevyjen väliset raot ovat varmaan aikamoisen rumia. Sivun tietojen mukaan sauma on puskusauma eli levyt vain laitetaan mahdollisimman vierekkäin, ja levyn koko on 60 cm x 3 m. Sauman voisi varmaan piilottaa listan alle niin että seinä saisi paljon kehyksiä, mutta 60 cm on aika kapea sellaiseen… Halltextin levyjä näyttäisi olevan myynnissä rautakaupoissa yleisesti, ja huomasin meidän makuuhuoneen katossa olevan sellaisen. En juuri pidä niistä.

Puukeskuksen pdf-esitteestä luin, että kun puukuitulevyjä maalataan, huokoiset pitää pohjustaa mutta puolikova käy sellaisenaan, mutta kummassakin tapauksessa levyt on tapetoitava vielä ennen maalausta makulatuuripaperilla tai maalaustapetilla. Samaa kertoo Suomen Kuitulevy korjausrakentamisen osalta. Ajatus tuntuu hiukan hassulta.

Kävin ottamassa selvää makulatuuripaperista. Se on halpaa, helposti rypistyvää paperia, jota käytetään pakkauksiin ja tapetoinnin pohjapaperiksi, ja sitä on käytetty restaurointikohteissakin. Rakentajien kanssa täytyy vain olla tiukkana, että pohjamaalaukseen ja tapettiliisteriin ei saa käyttää mitään muovipohjaista ainetta, tai muuten puukuitulevy ei hengitä.

Taloon.com on ainoa paikka, josta löysin esimerkkihintoja. Puukuitulevy (Huokoleijona) maksoi siellä 3,36 euroa neliömetriltä. Kipsilevyt olivat pääasiassa sitä hiukan kalliimpia ratkaisuja. Jos taas nakuttaa seinään lautoja eli paneelin, niiden hinta on näiltä verkkosivuilta ostettuna 9–13 euroa neliöltä. Lisäksi lautaseinä pitää nakutella paikoilleen, kun taas puukuitulevyn voi kiinnittää huomattavasti nopeammin. Lautaseinä ei toisaalta vaadi välttämättä mitään pintakäsittelyä, kun taas puukuitulevy on pakko sekä pohjustaa että maalata, ja pelkkä maali maksaa 2–4 euroa neliöltä.

Honka myös esittelee HonkaLook-pdf:ssä omakotitaloihin erilaisia seinäpaneeleita, joista hirsipaneelit ja tuppilaudat saivat minut heti innostumaan, mutta en tiedä, mikä on niiden hintasuhde ja mikä on Hongalle halvin, nopein ja helpoin toimittaa ja tehdä. Verkosta hintoja vertailtuani hirsipaneeli ei yleisesti ole neliöhinnaltaan sen kalliimpi kuin muut paneelit.

Yritin etsiä tietoa kangas- ja tekstiilitapeteista, mutta en löydä yhtään mitään. Tapettimallistoja selatessa huomasin tosin taas, miten vähän pidän tapeteista.

Tekstiilitapettien täydellinen poissaolo oli yllättävä takaisku. Jos niitä on näin vähän markkinoilla, niiden hinnan täytyy olla varsin korkea siellä jossain, missä niitä myydään. Sivuja selatessani muistin tosin yhden väliseinäratkaisun: sabluunan avulla maalaamisen.Vapaita boordeja

Joskus aikoinaan haaveilin maalaavani talomme sisäseiniin niin kuin jossain Tiheikön väen hiirikirjoissa, mutta olin unohtanut koko ajatuksen. Nykyään en ehkä pidä sabluunamaalauksista, mutta vapaalla kädellä voisi tehdä jotain…

Ohessa on kyseisistä kirjoista ihana kuva, josta olen aina ihaillut jylhyyden ja suloisuuden, mahtipontisuuden ja kotikutoisuuden yhdistelmää. Seinien voisi kuvitella olevan saviseinät, ja vapaalla kädellä maalatut köynnökset tuovat tilaan brittiläistä runsautta.

Löysin verkosta Venuksen kylpy -nimisen sivuston, ja ihastuin pdf-kuvastojen kaakeleihin. Meille ei ole tulossa kaakeleita juuri minnekään niiden kovuuden ja hinnan vuoksi (meidän perheessä on viisi kohloa mämmikouraa), mutta kuvastot saivat minut miettimään asiaa uudestaan. Päädyin siihen, että itse asiassa puukuitulevyjä voisi käyttää aika hauskasti. Ensinnäkin voisin maalailla seinille kaikenlaista hauskaa, kukkakoukero-ornamentteja ovien ympärille sun muuta, krumeluuratun englantilaistyylin innoittamana. Joihinkin seiniin taas voisi maalata eri värillä ylä- ja eri värillä alaosan, ja väliin voisi laittaa ikään kuin boordiksi kohokuviokaakelin. Boordi-kaakeliin haluaisin ikään kuin reunoiksi kaksi suoraa tai köysikuvioista kaakelia ja väliin jotain kuviollista kaakelia tai kaakelia vinoneliönä. Nämä kaakelit ovat maansävyisiä, mattapintaisia ja rosoisia, elleivät ne sitten ole englantilaistyylisen kukkakoristeellisia.

Tällaiset ratkaisut sopivat parhaiten kylpy- ja makuuhuoneisiin.

Luulen, että näitä kaakelikoristeita tehtäisiin kauan rakennuksen valmistumisen jälkeen, ja niitä luultavasti meidän on itsekin helppo läntätä seinään.

Aloin pelätä, että puukuitulevy on sittenkin niin huokoista, että se kestää elämän vilskeissä yhtä rumasti kuin kipsilevy… Ja että levyjen saumat näkyvät räikeästi. Kysytäänpä asiaa Suomen Kuitulevyltä …ja heti kun olin lähettänyt sähköpostia, löysin Puuelementtiteollisuus.fi-nimisen paikan pdf:n, jossa kerrotaan, että muille puuaineksisille levyille pitää jättää liikkumavaraa, mutta huokoisten puukuitulevyjen saumat voidaan tasoittaa umpeen, niin että saumat eivät näy lopullisessa pinnassa. Samaa kerrottiin sitten minulle sähköpostillakin. Huh! Se asia on ratkaistu. Sitten on vain pidettävä huoli, että meillä käytetään jotain hengittävää tasoitetta!

Puukuitulevyistä kehutaan erityisesti niiden akustisuutta. Ero kipsilevyjen kaikumiseen on kuulemma korvinkosketeltava.

Yritin etsiä verkosta hengittäviä tasoitteita, mutta tulos oli aika laiha. Kaikki hengittävät maalithan, tapetit, liisterit ynnä muut löytää tuoteluotteloista aina siitä, että hengittävyydestä mainitaan erikseen – perustuotteissa on aina muoviosia. Porin kaupungin sivuilta löysin jonkinlaisen tutkimuksen ympäristöystävällisestä rakentamisesta, ja sieltä luin, että liuottimien ja myrkkyjen käyttöä on nykyään vähennetty kaikista rakennusaineista, mutta laasteissa ja tasoitteissa on yleensä ainesosina paitsi kalkki, sementti myös usein muoviyhdisteitä. Perinteiset, pelkästä kipsistä valmistetut tasoitteet ovat turvallisempia.

Löysin Pajutex-nimisen sivuston, jolla kerrotaan ja myydään luontoystävällisiä puunkäsittelyaineita. Sieltä löytyi heti hengittävä, luonnonmukainen Profi-kalkkitasoite, joka kuuluu Auron tuotevalikoimaan. Sivuilta löysin myös Osmon ja Uulan rinnalle muita eko-vahoja ja -maaleja valmistavia yrityksiä. Toisaalta kalkkitasoitteen käyttöohjeita lukiessani aloin epäillä, että tuote sopii vain kalkkipinnoitteiden alle. Muita kalkkitasoitteita tai hengittäviä tasoitteita en löytänyt verkosta.

Kuulemma myös savi on ekologinen tasoite. Luin myös, että nimenomaan Decosia, Knaufia ja Kirjovärit oy:tä kehutaan hengittävista laasteista, mutta verkkosivuilla jäin epävarmaksi siitä, käyvätkö ne puukuitulevyn yhteyteen ja öljymaalin alle. Sähköpostiuteluilla vaivaan siis taas ihmisiä… …ja sain ainakin Kirjoväriltä vain ohjeen käydä lukemassa asiasta heidän verkkosivuiltaan, jossa siis ei kerrottu asiasta mitään. Knauf suositteli Knauf Uniflot -kipsitasoitetta, ja heidän mukaansa paras tulos tulee, kun puukuitulevyt liimataan toisiinsa. Decos ei suositellut heidän tuotteitaan saumauslaastiksi.

Liistereidenkin ongelma on se, että perusliisterit eivät hengitä. Verkkokeskusteluissa neuvottiin keittämään itse liisteri vehnäjauhosta ja vedestä tai käyttämään selluloosapohjaista liisteriä. Liisterin keittäminen itse olisi hauskaa, mutta voi olla, että rakennusmiehet ehkä kaipaisivat jotain vähemmän kotikutoista… Tamminaula ja Sateenkaarivärit ja Uula myyvät ainakin selluloosaliisteriä, ja moni muu paikka, mutta keskustelupalstoilla neuvotaan, että kyseisen liisterin sisällysluettelo kannattaa nuuskia tarkkaan akryylien pelossa.

Keskusteluissa vinkattiin myös, että Rakennusapteekin käsikirjasta saa erinomaiset ohjeet näihin kaikkiin asioihin. Heh, minullahan on se kotona. Ja siellähän on näköjään hyvät, havainnolliset ohjeet puukuitulevyistä.

Luulin muuten aiemmin, että ”pohjustus” tarkoittaa pohjamaalausta, mutta ilmeisesti näin ei ole… En itse asiassa ole ihan selvillä, miksi ylipäätään pitää pohjustaa tai pohjamaalata. Ilmeisesti varsinaista maalia kuluisi ilman ylenmäärin… Yritin katsella erilaisia pohjusteita, ja niitä oli suurin piirtein pelkkää vernissaa ja jotain melkein-maalia ja vaikka mitä. Mitähän sille puukuitulevylle pitäisi laittaa?

Mietin sitä, että miten ihmeessä puukuitulevy voi olla kokonaiskustannuksiltaan halvempi kuin hirsiseinä. Jos meidän pitää käyttää rakentajien tai omaa työaikaamme ekoliistereiden ja luomutasoitteiden etsimiseen, käyttää tuhatta eri lajin tököttiä ennen kuin pintaa voi edes maalata, jätetään kuivumispäiviä ja vaikka mitä väliin, hinta tulee varmasti korkeaksi. Hirsi jämäytetään paikoilleen, eikä sitä tarvitse sen jälkeen käsitellä millään!

Verkkokeskustelujen perusteella huokoinen kuitulevy on aika heppoista ripustamiseen. Samasta ripustamisongelmasta Suomen Kuitulevy kertoi minulle sähköpostilla. Taulut tulevat alas, ellei huokoisen kuitulevyn taakse laita esimerkiksi lastulevyä tai jätä sinne hirsiseinää. Ääääääääh. Inhoan tällaisia moninkertaisia ratkaisuja! Jos seinä on hirttä, näkyköön se myös päällä, en todellakaan maksa kaksinkertaisen seinämateriaalin hintaa! Enkä vaivaa! Enkä vähennä lattioiden pinta-alasta yhtäkään senttiä!

Lisäksi Suomen Kuitulevy kertoi ällistyttävän tiedon. Huokoleijona tuskin täyttää uudiskohteiden paloturvallisten materiaalien standardin vaatimuksia, joten voi olla, että sitä ei voi käyttää talossamme lainkaan. Suuni loksahti auki. Mitä ihmettä sitten laitamme hirren ja lautojen ja paneelien täydentäjäksi?

Emme mitään. Kaiken tämän päiviä kestäneen tiedonhaun jälkeen päädyn siihen, että ei meille tulee mitään levyjä. Meillä on kunnon puuta kaikki. Levyissä on liikaa mutkia, epävarmoja tekijöitä ja äheltämisiä matkassa.

Lautaa seinille

Seinille tulevaa lautatavaraa on monenlaista. Olin kutsunut aina ponttilaudaksi sellaista ponttilautaa, jolla saa tasaisen seinäpinnan, mutta itse asiassa kaikki paneelit ovat ponttilautaa. En oikein tiedä, millä nimellä sellaista tasaseinäistä ponttilautaa kutsuisi.

Jos haluaa nähdä erilaisia paneeleja ja muuta puutavaraa, Luvia Wood on hyvä sivu. Sieltä näkee hyvin, miltä eri laudat ja paneelit näyttävät. Lisäksi heillä on pintakäsiteltynä puuna Osmo-käsiteltyä tavaraa, ja juuri Osmoa aion käyttää. Myös Nakolinnaa voi käydä vilkaisemassa. STP tarkoittaa pyöristettyä paneelia, STV vinoreunaista ja STS suorareunaista. Näistä ensinmainittu on kaunis vaihtoehto. Hirsipaneelit näyttäisivät yleensä olevan vinoreunaisia, ja niiden massiivisuuteen vinous sopii. Suorareunainen on selkeän retro, 70-luvun kulmikas, saunamainen. Helmipaneeliseinä näyttää siltä kuin lautojen välissä olisi pyöristetty rima, ja siinä on kartanomaista sievyyttä. STK on jollain lailla koristeellinen, esimerkiksi päältä uritettu paneeli.

HonkaLook-pdf:ssä esitellään Hongan erilaisia paneeleita. Sisäkattopaneeli on ilmeisesti perus-pyöristetty-paneeli, ja sitä voi käyttää sekä seiniin että kattoon. Höylähirsipaneeleita (hirttä muistuttavia) on erilevyisiä ja -paksuisia. Tuppilauta on sellaista paneelia, joka on epäsäännöllinen reunoiltaan, ja tuppilautojen välissä on pieni välilauta. Lisäksi Hongalla on lattialautaa, ja mietin, onko se ihan ponttilautaa, jota voisi laittaa myös seiniin.

Hirsi on tietenkin seinissä asetettu vaakasuoraan, mutta hirttä muistuttavia paneeleita voi asettaa myös pystysuoraan.

Kävimme pohjapiirustus-vaiheessa juttelemassa Hongalla toimitussisällöistä. Seiniin voi laittaa erilaisia lautoja ja paneeleja, ja Hongalla on tarjota tietynlaisia hirsipaneeleita ja jonkin verran muita. Samalta näyttävä hirsipaneeli kuin ulkoseinämme oikeat hirret (260 mm nousu) on hinnaltaan 46 euroa neliö. Huh! Sisäkattopaneeli, joka on kapeaa tavallista paneelitavaraa (15 x 120 mm), on hinnaltaan 30 euroa neliö, mutta se hinta sisältää kaikki listat (laipiolistat, hirrenvarauksen peitelistat, hirren painuntavaran peitelistat). Tuppilaudan neliöhinta on huikeat 75 euroa neliö.

Sisäverhouslauta (se 15×120) maksaisi kaikkien meidän sisäkattojen osalta yhteensä 4 800 euroa.

Eräs sukulaisemme lupasi myös sahata meille tuppilautatyyppisiä lautoja, mutta ne puut kasvavat vielä maassa. Hän kuitenkin kommentoi, että tuppilauta on hyvin kallista laittaa seinään, koska jokainen lauta on niin erilainen ja aina toisesta päästä leveydeltään kaksinkertainen toiseen päähän verrattuna. Tuppilautaa kannattaa laittaa pienelle seinälle vaakasuoraan, koska silloin ei tarvitse sovitella niin paljon lautojen muotoja toisiinsa.

Nyt pitäisi sitten katsastella, olisiko jossain lähellä joitain muitakin lautatavaran toimittajia. Eräs ystävämme pisti meille kanta-asiakastilin Sarokkaalle, ja sieltä voisi siis käydä vilkaisemassa juttuja. Paikka on Turussa. Sieltä saisi ainakin Luwiawoodin, Pölkyn, Malerin ja E. T. Listat Oy:n paneeleita. Pitkän puutavaran saa omaan määrämittaan katkaistuna. Muuten sivuilta ei paljoa kostu.

Lähettyvillä on myös Norrbyn puu, josta olemme aiemmin ostaneet lautaa.

Sukulaisemme neuvoi meitä myös katsomaan Vehasen sahan ja jonkin Kyyjärven jutun (mikähän sen nimi nyt sitten olikaan) valikoimia. Heiltä saa hyvinkin erilaista lautatavaraa, muun muassa lattialautaa, joka on todella leveää ja jota asetellaan vanhan ajan tavalla niin, toisessa päässä huonetta on leveä pää, joka kapenee toiseen päähän, ja leveän vieressä on sitten taas toisen laudan kapea pää. Vehasen saha on Kruusilassa, lähellä Helsingin ja Turun välistä moottoritietä, Salon ja Lohjan välissä. Ilmeisesti firma rakentaa ensisijaisesti hirsitaloja. Ja sähköpostitiedustelulla sain kuulla, että he tekevätkin nykyään vain hirsitaloja.

Norrbyn puusta kysyin hintoja, ja he kertoivat, että hienosahattu raakapontti, joka ei ole höylätty mutta josta saa tasaisen seinäpinnan, on hinnaltaan 70-80 senttiä per metri, ja sen leveys on 95 mm. Hinta on silloin noin 8-9 euroa per neliö. Vajaakanttista lautaa heiltä löytyy; tietenkään se ei ole niin leveää kuin Hongan tuppilauta, se on kooltaan 22 x 100 mm, ja se on toiselta puoleltaan täysi ja toiselta puoleltaan vajaa. Siitäkin saa melko tasaisen seinäpinnan. Sen hinta on 60 senttiä per metri eli 6 euroa per neliö. Se on toiselta puolen hienosahattu, toiselta puolen höylätty.

Kävin katsomassa vajaakanttista ponttilautaa, ja se oli vähemmän kantikasta kuin olin olettanut. Se näytti tavalliselta raakaponttilaudalta. Hienosahattu pinta ei ollut niin karkea kuin olin olettanut, mutta höylätyn puolen haluan silti esille päin. Joudun varmasti taistelemaan rakentajien kanssa iät ja ajat, ennen kuin he suostuvat laittamaan näitä lautoja seiniin, niitä käytetään yleensä huopakaton alla ja piste… Vilkaisin myös tavallisia seinäpaneeleita, ja inhonväristykset kulkivat pitkin selkää niitä katsellessa… Muiden kodeissa saa olla mitä vain, mutta meille niitä ei tule kuin erikoistapauksessa. Tavallisten seinäpaneelien hinta oli Norrbyn puussa 85 senttiä per juoksumetri. Helmipaneelin hinta on euro per metri, eli helmipaneelin neliöhinta on noin 11,5 euroa.

Norrbyn puusta kommentoitiin, että ikävä puoli halvassa lautamateriaalissa on, että se ei ole pelkästään rosoista ja vajaakanttista, vaan se on usein muutenkin vimpulaa. Laudat ovat käyriä, pontit eivät sovi toisiinsa ja niin edelleen. Milläköhän senkin estäisi?

Sitten on Paraisten puutyö. Siellä on vakituisesti myynnissä haluamaani ponttilautaa, jonka nimen tiedän nyt sitten olevan raakapontti, ja se on toiselta puolelta höylätty. Sen hinta on 1 euroa per metri, mutta isoissa määrissä siitä saa ainakin 17 prosenttia alennusta tai enemmän, ja sitä menee noin 10 lautaa neliöön. Sen neliöhinta olisi siis 8-11 euroa. Vajaasärmäistä lautaa löytyy myös, mutta sitä ei ole höylätty, ja sen hinta on 78 senttiä per metriä, ja sen leveys on 100 mm. Sen neliöhinta on 7,8 euroa.

Norrbyn puusta siis löytyi höylättynä vajaakanttista (6 € / neliö), kun taas Paraisten puutyöstä höylättynä raakaponttia (11,5 € / neliö). Olettaa siis voi, että kumpaakin on aina jostain saatavilla.

Taloon.com myy verkkokaupassa raakaponttilautaa, joka on ”karkeahöylätty” ja vajaakanttinen. Sen metrihinta on 88 senttiä (10,45 euroa per neliö). Tavalliset paneelit, STV, ovat yleensä 1,2 euroa per metri.

Ongelmani taitaa olla, että haluaisin sellaista materiaalia, joka ei olisi niin karkeaa kuin perus-rakentamisessa-käytetty, eikä niin sievistettyä kuin perus-sisäpaneeleissa yleensä on.

Sarokkaalla ehdotettiin tavalliseksi sileäksi ponttilautaseinäksi effex-paneeleita, jotka ovat aivan liian muovihienostelevia meille, ja niiden hinta on 30 euroa per neliö. Heillä oli kuitenkin tuppeen sahattua lautaa (tässä on näköjään termi, jota kannattaa käyttää), ja se on hiottu, 180-230 x 4,5-5,7, ja sitä menee 7 kpl neliöön, ja juoksumetrin hinta on 4,75 euroa. Neliöhinta tuppeen sahatulla laudalla on siis 33,25 euroa. Sillä on siis ihan kunnolla hintaa silläkin.

Sukulaisemme kommentoi, että hänen sahaaminaan lautojen kuljetus ja säilyttäminen voi aiheuttaa sinertymistä eli ihanaa harmaantumista – joka on sitten tosin epätasaista, kun yleensä laudat sinistyvät ihan eri tavalla kuin olettaisi. Tuppilaudan leveys on noin 20-25 cm.

Liedossa on Hakulan Puu Oy, jossa oli tarjouksessa huikean edullista puutavaraa ja josta myöhemmin olen saanut hyviä tarjouksia muista tuotteista. Muun muassa talouslaatuinen hirsipaneeli (20 cm leveä) oli juoksumetriltään 1,95 euroa eli neliöhinnaltaan 9,75 euroa. Vajaakanttinen, höylätty raakapontti on 85 senttiä per juoksumetri, isoissa määrissä 65-70 senttiä per juoksumetri, kun sen paksuus on 20 mm (paksumpaakin on, mutta paksuudesta ei ole minulle erityistä etua). Neliöhinta on 7,7 euroa. Hakulan puussa oli se etu, että vajaakanttinen oli reilusti vajaakanttista eli laudassa on selkeää asennetta, ja sieltä vakuutettiin, että kieroa se ei ole ja pontit menevät kiinni.

Ei-vajaakanttista raakaponttia heillä oli vain homesuojattuna. Helmipaneelin (joka on terveoksaista kuusta, eli melko vähäoksaista) hinta on 1 euro metri, 11,80 euroa per neliö.

Luviawood muuten myy myös Osmolla valmiiksi käsiteltyjä seinäpaneeleita, mikä olisi ihan hieno juttu. Se säästäisi yhden ison osan rakentamisen loppuvaiheesta. En pitänyt juuri heidän paneeleistaan (niin kuin en pidä mistään tavallisista paneeleista), mutta heillä on Luvia Tasapinta 145, eli höylättyä raakaponttia, joka on Osmolla käsitelty! Leveyskin on vielä noin iso. Värivaihtoehtoina on valkoinen, eebenpuu ja antiikkitammi.

Pyysin tarjousta, ja tasapintaisen seinäpaneelin hinnaksi tuli 16,5 euroa per neliö (2,2 euroa per juoksumetri). Muita Osmon sävyjä ei ole saatavissa. Tasapintaisen paneelin hinta ei ole paha, kun ottaa huomioon, että seiniä ei sitten tarvitse osmota.

Helmipaneeleita ei myydä verkossa juuri missään. Vallilan puutavarassa helmipaneeli oli 1,43 euroa per juoksumetri (17 euroa per neliö).

Metsä-Tappuralta kysyin tarjousta, ja he myivät helmipaneelia 1,35 eurolla juoksumetri (16 euroa per neliö). (Hintaan pitää sitten lisätä rahti.) Muuten heidän tarjouksestaan en ensin ymmärtänyt kaikkea. Äh, kun käytetään näitä lyhenteitä, joita ei selitetä missään. Myöhemmin sain tietää, että VS tarkoittaa vajaasärmäistä ja TS täyssärmäistä. Metsä-Tappuralla jokin RPL VS/VL 23×95 mm on 80 snt metri, sama mutta kokona 20×95 on 70 snt metri. RPL ST kokoa 23×95 on euron metri. Ehkä R tarkoittaa rakennustavaraa (eli ei sisä- eikä ulkotavaraa), P on varmaan täyspontti niin kuin muussakin lautatavarassa, mutta mikä on L? Siihen kohtaan on yleensä laitettu se, onko laudan profiili vino, suora tai jotain sellaista. Ehkä L tarkoittaa sitä, että seinästä tulee tasainen. Puuinfon sivujen mukaan L tarkoittaa limitettyä. Häh? Ja mitä on ST?

Kysyin lyhenteitä Metsä-Tappuralta, ja VS/VL tarkoittaa vajaasärmäinen / vientilaatu. ST on sahatuottoista eli normaalia täyskanttista rakennussahatavaraa.

Metsä-Tappura myi kanttaamatonta, koneellisesti kuorittua kuusilautaa, jonka paksuus on noin 20 mm ja leveys 10-20cm, höylättynä, ja sen hinta on 2 euroa per metri. Kysyin, tarkoittaako se tuppeen sahattua lautaa, ja se siis tarkoittaa. Sen neliöhinta olisi 10-20 euron luokkaa.

Pirttijoen sahan tarjouksessa helmipaneeli on 11 euroa neliö. Vajaakanttinen raakapontti on 8,60 euroa neliö, täyssärmäinen raakapontti on 7,80 euroa per neliö. Tuppilauta on 3,10 euroa per juoksumetri. Jos se on 10-20 cm levyistä, sen neliöhinta olisi 16-31 euron luokkaa. Toisaalta hintaan mukaan ei ole laskettu sitä ohkaista lomalautaa tuppilautojen välistä. Myöhemmin sain tietää tuppilaudan leveyden: se on latvapäästä 10–15 cm, toisesta päästä 15-25 cm.

Yhteenveto parhaista tarjouksista: Hongan sisäverhous-puutavara ovat tolkuttoman kalliita, mutta niihin kuuluvat listat ja rahti mukaan. Tuppilauta on yleensä hyvin tyyristä. Pirttijoen sahalta ja Metsä-Tappurasta tuppilautaa saa noin 10-30 euron neliöhintaan, mutta mukaan ei ole laskettu rahtia. Hirsipaneelia saa edullisesti Hakulan puusta, vajaa 10 euroa per neliö. Vajaakanttista raakaponttia löytyy höylättynä, ja sen hinta on 7,7 euroa per neliö (Hakulan puu, jossa lauta on varmasti suoraa ja usein reippaasti vajaakanttista; halvempi olisi ollut Norrbyn puu, mutta siellä varoitettiin vajaakanttisen kieroudesta eikä vajaakanttinen ollut makuuni tarpeeksi vajaata). Ei-vajaakanttinen ja höylätty on 7,80 euroa per neliö (Pirttijoen saha – hinnassa ei ole mukana rahtia – ; saatavilla myös Paraisten puutyöstä 8-11 euroa per neliö, rahtikulut hyvin pienet). Helmipaneeli on 11 euroa per neliö (Norrbyn puu, Pirttijoen saha, Hakulan puu). Osmottu tasaponttilauta on 16,5 euroa per neliö (Luviawood, värit antiikkitammi, ebenpuu tai valkoinen). Huom: kaikissa hinnoissa ei ole rahtia mukana, tai en ole varma, onko se.

Jokaikinen tuote on eri paikassa halpa. Missään kaikki ei ole halpaa. Ongelma on, että mitä enemmän tilaa, sitä enemmän saisi paljousalennuksia, eli nyt kun otan eri tahoilta eri jutut, en välttämättä loppupeleissä säästä yhtään mitään. Toisaalta suuressa osassa näistä on jo paljous-alennukset mukana, eikä varma voi olla, saako niitä lisää. Sahoilta tilattaessa tilaus täytyy tehdä hyvissä ajoin, jopa puoli vuotta ennen, kun taas puutavaraliikkeistä puuta saa heti tai pienellä varoitusajalla.

Tavalliset seinäpaneelit ovat huomattavasti kalliimpia kuin nämä, mutta tarjouksessa löytyy edullisiakin.

Oksaisuudesta on huomattava, että männyllä oksankohdat putoilevat iän myötä, kuusella säröilevät.

Bauhaus myy tuppeen sahattua leppää neljän euron juoksumetrihintaan, koko 22×250 mm. Se on erittäin paksua, ja leveydessä on huimaa vaihtelu yhtäkkisestikin.

Hassu seikka: paneelien kohdalla kävi usein niin, että jos juttelin jonkin firman kanssa, he tiesivät heti, mikä on helmipaneeli ja höylätty ponttilauta, joka sopisi paneeliksi ja jossa lautojen väliin ei jää kovinkaan isoa rakoa, mutta kun soitin parin kuukauden päästä paikalle ja puhelimessa oli ihan sama ihminen, paikalla oltiin ällistyneitä, että mikä ihmeen helmipaneeli ja mikä ihmeen höylätty ponttilauta, eivätkä he tajunneet millään, mitä ajan takaa. Mikähän muistinmenetys-ilmiö tämäkin on? Ensimmäisillä soitoilla vielä kommentoitiin, että tämä on vakiotavaraa ja sitä menee koko ajan, ei tarvitse varata tai mitään – ja parin kuukauden päästä ei enää edes tiedetä, mitä tällainen puutavara edes on. Näin kävi hyvin monessa paikassa. Ensimmäisellä soittokerralle minulle ei myöskään tarjottu mitään muuta, virallisempaa nimeä tälle puutavaralle.

Tanakoista väliseinistä

Meille on tulossa sydänmuuri eli tiilestä tehty talon keskellä oleva seinä. Tiilistä olen kertonut enemmän sivulla Koko talo ja talon koko. Tiilerin hinnastoista näytti siltä, että ruukintiili on tiilistä varsin edullinen versio, ja laskin sen hinnaksi (ilman laastia ja muurausta) 30–40 euroa neliöltä. Wienerbergin käsinlyödyt tiilet maksavat enemmän. Sillä hinnalla hoituu sekä runko että pintamateriaalit molemmin puolin seinää. Pesutiloissa ja keittiön kaappien takana hieno tiileni ei voi olla näkyvissä, joten sinne tulee varmaan jotain halpatiiltä (sen hinta on alle puolet ruukintiilestä). Verkosta luin, että muuraus eli työ tiiliseinän tekemiseksi maksaa noin 15–60 euroa neliöltä.

Tuleva puuliesi tullaan jotenkin niin kuin kalkitsemaan, eli tiilen päälle tulee jotain harmahtavanvalkoista tököttiä. Mitähän se on? Keski-Eurooppalaisissa taloissa on sisäseiniä käsitelty sillä muutenkin. En tiedä yhtään tällaisista laasteista ja muista. Minun piti ottaa niistä selvää, mutta en oikeastaan nähnyt sellaista seinää meidän tulevassa talossamme.

Väliseininä meillä on myös kapeita höylä- ja lamellihirsiä. Hirsiperinnekeskuksella on muuten varsin kiinnostavat sivut.

Nyt tiedämme, että Honka ei toimita tiiliä meidän taloon, ja pesutiloihin Honka voi toimittaa Siporexia, joka on erittäin kevyt harkko. Se on helppo laittaa ja pinnoittaa, mutta siihen kiinnittäminen on hankalaa, ja ilmeisesti se kaikuu myös rasittavasti. Jarmo Luukkonen suositteli, että meille tulee sen verran paljon tiiliä, että tiilitoimittajan kanssa kannattaa sopia myös kostean tilan seinäosuuksista, ja tulos on todennäköisesti halvempi kuin Hongan toimittamana. Silloin kostean tilan seinät ovat tiiltä.

Valtava yllätys oli, että kun talon seinät ovat paksua hirttä, siihen ei liitetä ohuempia hirsiä väliseiniksi, vaan jos väliseiniksi haluaa hirttä, sen on oltava yhtä paksua kuin ulkoseinissä. Siitä olin todella ällistynyt. Täytyy miettiä alakertaa hitusen eri tavalla kuin ennen. (Suhtaudun yleensä nihkeästi siihen, että seinämateriaali on jotain muuta kuin miltä näyttää, eli hirsipaneelia, joka huijaa olevansa hirttä.) Syy tähän on kuulemma tekninen.

Rakennusmestarimme kommentoi, että tiilen ja kevytrakenteisen seinän materiaali ei eroa hinnaltaan kovin paljon toisistaan, mutta tiiliseinä vaatii työtä 3-5 kertaa tavallista seinää kauemmin. Se on siis hinnaltaan 3-5 kertaa tavallista seinää kalliimpi, ja työ on hidasta.

Vaihtelua hirrelle, tiilelle ja lautatavaralle

Kun meille ei tulekaan puukuitulevyjä, kaikissa seinäpinnoissa näkyy puu ja joissakin kohdin tiili. Paneeleita ja ponttilautaa voi maalata peittävällä maalilla, jos puun syiden katseleminen joka pinnalla alkaa särkeä päätä. Muutakin vaihtelua voi olla hauska olla.

Kaarina-teatterin eteisessä on hauska ratkaisu nähtävillä: seinän yläosaan on jätetty vanhaa hirttä näkyviin, mutta alaosa, 3/4 seinästä on kapeahkoa puupaneelia. Paneeli ja hirsi ovat kauniissa vuorovaikutuksessa keskenään.

Rakennusapteekin käsikirjassa neuvotaan yksityiskohtaisesti, miten käytetään pinkopahvia. Vaikka en pidä pinkopahvista, sitä voisi harkita puolipaneelin kanssa, seinän yläosan peittämiseen.

Samassa käsikirjassa myös kerrotaan, miten seinä päällystetään kankaalla. Ajatus on kiehtova. Tuloshan tulee olemaan huomattavasti aidompi kuin tekstiilitapetin käyttö. Toisaalta pellavakankaan käyttö seinässä on varsin kallista. Voikohan raakapuuvillaa laittaa seiniin? Sen neliöhinta on tuskin euroa…

Pinkopahvi ja tekstiili vaativat tietenkin taakseen jonkin toisen materiaalin, hirren tai laudan.

Olen myös aina ihaillut isäni kodin seiniä, ja nyt tulin kysyneeksi, miten niistä on saatu sellaiset kuin ne ovat. Sain ällistyttävän vastauksen: seinät ovat lastulevyä. Ne on sitten tapetoitu kangastapetilla ja viimeiselty leveillä, koristeellisilla listoilla. Lastulevyyn voi hakata naulat kiinni tuosta vain, ja vaikka saumojen eläminen näkyy jonkin verran kangastapetin ja maalin läpi, vauriot eivät häirinneet minua.

En ole unissanikaan ajatellut lastulevyä seinämateriaalivaihtoehtona, mutta näyttäisi siltä, että sileän, ripustamista kestävän seinäpinnan saamiseksi se on yksi harvoista vaihtoehdoista. Hengittääköhän lastulevy ihan oikeasti?

Verkon eri lähteiden mukaan lastulevy ei hengitä riittävästi, mutta asiasta on erimielisyyksiä. Lisäksi lastulevyissä on kyllä nykyään vain murto-osa niistä myrkyistä, joita niihin laitettiin ennen, mutta edelleen lastulevyistä voi haihtua sisäilmaan kaikenlaista ikävää. Siksi lastulevy pitäisi aina päällystää jollain – ei-hengittävällä pinnoitteella… Lastulevyjä ei siis meille tule.

Näin myös Venuksen kylpy -sivuston esitteistä, miten viehättävä on maalattu tiili. Haluan meillä ruukintiilen sellaisenaan näkyviin, mutta jos suihkuhuoneen ja saunan seinärakenne on (halvasta) tiilestä, se voisi näkyä suihkuhuoneen ulkopuolelle maalattuna. Ainakin Uulan hengittäviä maaleja (into ja himmeä sisäöljymaaleja) voi käyttää tiilelle.

Rakennusapteekin käsikirjassa kerrotaan myös savirappauksesta. Silloin seinälle kiinnitetään ristiin ladottuna puusäleitä, ja sitten sekoitetaan savea, hiekkaa, tapettiliisteriä, pellavapäistärettä ja vettä ja läästitään säleiden päälle, keväällä tai syksyllä.

Esikoiseni on ehdottomasti sitä mieltä, että hänen huoneessaan ei saa näkyä hirsi eikä lauta missään muodossa, ja mietin hiukan vaihtoehtoja. Hänen huoneensa seinät puretaan sitten, kun hän lähtee, ja tilasta tulee yläkertaan toinen olohuone. Seinien perusstruktuurin tulee siis olla sellainen, että minä pidän siitä, mutta ehkä lautapinnan voisi päällystää vaikka sitten pinkopahvilla tai kankaalla.

Pinkopahvi ei aaltoile eikä kupruile, jos talo on ympäri vuoden lämmin. Liian harva naulaus saa pinkopahvin repeilemään. Rakennusapteekin käsikirjast aluin, että seinä pinkopahvitetaan taittamalla kuiva, 20 cm leveä pinkopahviluiska pitkittäin ja naulaamalla se huoneen nurkkiin. Sitten pinkopahvivuodat leikataan noin 5 cm seinäkorkeutta pidemmiksi. Kostuta vuodat ruiskupullolla tai varpuluudalla tasaisen kosteaksi (ei läpimäräksi). Aloita pingottaminen kokonaisella vuodalla nurkasta. Kiinnitä sen yläreuna keskeltä nupilla. Silitä kädellä vuota suoraksi ja pidä huoli, että se menee nurkasta hyvin, ja kiinnitä sivut muutamalla nupilla. Älä kiristä vuotaa. Naulaa nurkan sivu, keskeltä aloittaen, ja naulaa vuorotellen ylhäältä ja alhaalta. Huoneeseen päin olevaa sivua ei naulata. Tarkista työn aikana, että vuota on suora. Naulaa 20 cm välein, kunnes vuota on on paikallaan, sitten palaa nupittamaan niin, että väleiksi jää 3 cm.

Uusi vuota liimataan edellisen vuodan päällä paperiliimalla 10 cm leveydeltä, eli nupeja naulataan vain muutama vuodan ylhäältä ja alhaalta. Ikkunan ja oven kohdalta vuota leikataan poikki, ja aloita aina uudella vuodalla ikkunan ylä- tai alapuolelta ja niiden jälkeen. Päätä pinkopahvi nurkkaan ja aloita uuden seinän pahvittaminen uudella vuodalla. Kun koko seinä on pahvitettu, naulataan ylä- ja alareunaan nupeja 3 cm välein. Kun seinä on valmis, liimataan paperikaistaleet peittämään naularivit.

Verkosta luin, että pinkopahvi pitää asentaa ripeään tahtiin, jotta vuota ei kuivuisi liikaa.

Hmm. En ehkä oikeastaan pidä kyllä sittenkään pinkopahvituksesta. Mitähän sille esikoiselle keksisi? Ehkä seinille voisi laittaa vaneria, joka sitten poistetaan? Hmm.

Kostean tilan seinät

Luulin alun perin, että voisin laittaa suihkuhuoneeseenkin suihkun hirsiseinät, kunhan päällystäisin ne Osmo-tuotteilla. Sitten tajusin, että märkätiloissa pitää olla kaiken maailman kosteussuojia, joten se siitä ajatuksesta.

Myöhemmin kävi ilmi, että muille kosteiden tilojen seinille kuin ihan suihkujen takaiselle voi kyllä jättää hirren esiin, eikä kosteussuojia tarvita kuin yhteen seinään. Minut myös vakuutettiin siitä, että saunaankin voi jättää ulkoseinähirren esiin, vaikka muille saunan seinille tulee kosteussuojaus. Ja myöhemmin taas sanottiin, että hirren voi kyllä jättää näkyviin, mutta muille seinille kyllä olisi tarpeen saada se kosteussuoja.

Keskustelupalstoilla riidellään, kannattaako kosteaan tilaan laittaa seinärakenne levystä vai kivimateriaalista. Kumpaakin kannatetaan. Kivimateriaali on turvallisempi ja hintavampi, mutta kokonaiskustannuksiltaan vain vähän kalliimpi. Toisaalta esimerkiksi tiili vaatii perustuksilta vahvuutta. Levyn ja harkkojen päälle täytyy laittaa sitten ties-mitä-kosteussuoja-kerroksia ja sitten vasta pintakerros.

Onkohan talon hengittävyydelle vaaraksi, että pesutiloissa on niin paljon kosteussuojia ja muoveja sun muita?

Suomirakentaa.fi-sivulla kerrotaan, että kosteiden tilojen seinien runkomateriaaleista turvallisimpia ovat kivimateriaalit, kuten betoni, tiili, kevytsoraharkko tai kevytbetoniharkko. Voidaan myös käyttää kivipohjaista levymateriaalia, joka on kevyempää. Runkorakenteesta riippumatta vesieristys on tehtävä, ja se tehdään itseliimautuvalla bitumimatolla, vedeneristys-muovimatolla tai levitettävällä vedeneristysmassalla, joka voi olla vahvistettu kuitukankaalla.

Sama sivusto kertoo, että seinille laitetaan yleensä kaakeli, mutta niille seinille, jotka eivät ole suoraan kosketuksessa veteen, voidaan laittaa puupaneeli. Jos hirttä haluaa kaikille pinnoille, sen päälle voi myös laittaa läpinäkyvän akryylimuoviseinän.

Remontti-Reiska kertoo, että tiilen tai harkkojen päälle on lykättävä kosteussuoja siksi, että sillä suojellaan ennen kaikkea seinän takana olevaa huonetta. Kosteus voi irrottaa toisella puolella maalit seinästä ja tehdä muuta ikävää

Suomela.fi:n mukaan kostean tilan seinät voi paitsi kaakeloida ja muovitapetoida myös maalata. Maali on tällöin homeenestoainetta sisältävä akryylimaali. Decosilla on luonnonmukainen vaihtoehto, Terra-savi, mutta ratkaisu kuulostaa uniikin kalliilta ja vaatii valtuutetut työntekijät. MTV3:n sivuilla esitellään ratkaisu, jossa kivipinta on jätetty näkyviin, mutta sekin ratkaisu vaatii osaavat tekijät. Silloin kivipintainen seinä tasoitetaan käsin märkätilatasoitteella, joka hiotaan auki hiomakivellä. Päällimmäiseksi sivellään kirkas epoksilakka. Levypintaisille seinille taas betonitunnelman saa kosteudenkestävällä sisustuslaastilla.

Otin selvää, miten äärihörhö-luomu-taloissa kosteat tilat on ratkaistu. Löysin museoviraston esitteen pdf:nä, ja sen mukaan vanhoissa taloissa märkätilat rakennetaan kopperoksi irti vanhoista rakenteista. Märkätilat eivät kuulu luonnonmukaiseen taloon vaan erilliseen rakennukseen! Suihkukaappia suositellaan. Puu käy sellaisenaan kosteisiin tiloihin, mutta se pitää tuulettaa silloin takaa. Puuta ei ole syytä kosteissa tiloissa pintakäsitellä, ellei se ole suorassa kosketuksessa jatkuvaan roiskeveteen. Museovirasto ei suosittele kosteissa tiloissa käsittelemään puupintoja, kuten saunan lauteita ja paneeleita millään saunasuojalla.

Rakennusapteekin käsikirja neuvoo, että jos talossa on painovoimainen ilmanvaihto, pesutiloissa on hyvä olla puupintoja, jotta ne tasoittavat tilan kosteutta. Saunan oven alla on myös tärkeää olla vähintään 20 senttimetrin kolo, ja suihkuhuoneesta pitäisi mennä raitisilmaventtiili suoraan ulos.

En löytänyt kostean tilan muovitapetteja mistään. Viimein löysin Forbon Onyx-malliston, mutta en pidä siitä sen enempää kuin tapeteista ylipäätään.

Tähän päädyn seinärakenteen osalta: Seinien perusrakenne saisi olla harkko- tai tiilirakenteinen, koska en ihan luota levyihin. Seinien pinta mietityttää. Muihin kuin suihkun takaisiin seiniin tulee puupaneeli (jota ei käsitellä). Märimpiä seiniä olen miettinyt pitkään. Muovitapettia en halua.

En alun perin halunnut asuntoomme kaakeleita. Ne ovat kovia, kalliita, kosteusriskialttiita eivätkä minun näköisiäni. Sitten löysin verkosta ihania kaakeleita ja suunnittelin vaikka mitä hienouksia… ja lopulta päädyin kuitenkin siihen, että en halua kaakeleita. Laatat ovat sinällään todella kauniita, varsinkin rosoiset ja maanläheiset, mutta jotenkin ne näyttävät talossa luonnottomilta, samalla tavoin kuin suorat levyseinätkin. Jotenkin laatat sopivat minusta vain linnoihin tai korkeaan tilaan, jossa on muutakin järeää ja suurta ja aitoa kivimateriaalia.

Päädyin maalaamaan seinät ensin siksi, että haluamani laatat ovat niin kalliita, että seinät voisi maalata nyt rakennusvaiheessa ja kaakeloida vasta joskus, mutta sitten en halunnut maalata, koska maali on akryylimaali ja täynnä homemyrkkyjä. Päädyin uudestaan maaliin, koska kaakelit eivät millään tuntuneet sopivan meidän kylpyhuoneen kokonaistunnelmaan. Luultavasti ne kaikki kosteussuojatököttikerrokset ovat yhtä lailla myrkytettyjä kuin se maalikin. Maalista päädyin taas Decosin laasteihin, koska ne eivät loppujen lopuksi olleetkaan niin kalliita.

Maalilla haluaisin luoda hiukan kalkkilaastitunnelmaa, sellaista, että seinänä on vanhan linnan laastittu seinä.

Jos joku muu on kiinnostunut laatoista, Venuksen kylpy -sivustolla esitellään pdf:ssä mykistävän ihania englantilaisia kaakeleita. Artworks-sarjan kaakelit ovat romanttisia ja kiiltäviä ja kohtuuhintaisia, Earthworks-sarjan karkeita ja kalliita. Liike on Helsingissä eikä sillä ole verkkokauppaa.

Suihkuhuoneen ja saunan lattia on Tarkettin laivankantta muistuttavaa muovimattoa. Pohdin alun perin pääni puhki, miltä suihkuhuone muutoin näyttäisi. Hirsi tuo ihanaa pehmeyttä tilaan, mutta aito puu saattaa riidellä muovin ja kiviainespinnan kanssa.

Silloin, kun halusin kaakeleita, heilahtelin vaalean, romanttisen, kiekuraboordeja sisältävän seinän ja raa’an, rustiikin, risan seinän välillä. Ensin mainittu on halvahko ratkaisu, jälkimmäinen kallis. Ensinmainitusta minua häiritsee se, että kaikki romanttiset mallistot kiiltävät. Päädyin viimein risaversioon ja rautakaupoissa näin viimein, että sellainen kaakeli on mieleiseni, jossa on reunat epätasaiset, eivät suorat. Laatta ei saa olla liian isokaan (korkeintaan 20 x 20 cm), ja sen on oltava mattapintainen ja jollain tavoin maanvärinen. Verkossa laattoja esittelee Laattapiste, TerraCasa, Kaakelikeskus, Värisilmä. Bauhausissa on hienot valikoimat, mutta niitä täytyy käydä katsomassa paikan päällä. Boordien ongelma on, että verkkokuvissa ei näytetä kunnolla, mikä boordi on koholla ja mikä ei. Rautakaupoissa ei tunnu olevan minkäänlaista kohokuvioboordia myynnissä.

Katselin hintoja, ja haluamani laatat maksoivat 16–33 euroa neliöltä halvimmillaan. Koristekivi-pinnoitteet taas maksavat 90–130 euroa nelimetriltä, ja lisäksi niiden asennus on hidasta. Laatat ajattelin sijoittaa niin, että alaosaan seinää olisi tullut laatat tavallisesti eli pystysuoraan. Yläosaan kaakelit olisivat tulleet tiilimäisesti. Väliin niitä tulee vinottain. Vinon kerroksen ylä- ja alapuolella olisi kohokuvioboordi, mahdollisesti kumpikin eri sarjaa. Laatat voisivat olla koko seinällä samoja tai ylä- ja boordilaatat pienempinä kuin alaseinän. Boordit olisivat olleet reippaasti eriväriset kuin muu seinä.

Kun ne seinät nyt sitten maalataan, mitä sen maalin alla on? Mitä maalataan? Siinä kiviainesrakenteen päällä on itseliimautuva bitumimatto, vedeneristys-muovimatto tai levitettävä vedeneristysmassa. Miltähän sen pinta näyttää? Rakennusmestarimme ihmetteli, minkä päälle seinässä oikein maalataan, koska kosteuseriste on pehmeää massaa, eikä sen päälle voi maalata. Maalin on siis jotenkin itsessään toimittava kosteuseristeenä.

Nyt tiedämme, että Honka ei toimita tiiliä meidän taloon, ja pesutiloihin seinärakenteeksi Honka voi toimittaa Siporexia, joka on erittäin kevyt harkko. Se on helppo laittaa ja pinnoittaa, mutta siihen kiinnittäminen on hankalaa, ja se kaikuu myös rasittavasti.

Otin selvää eri kostean tilan maaleista, miten ne oikein tehdään. Teknoksen Timantti-maalista kerrottiin, että harkkojen yms. päälle tulee silotus esimerkiksi Silora LW -märkätilojen kevyttasoitteella. Sitten tulee lasikuitukankaan (?) kiinnitys Timantti-kosteussululla tai kostean tilan liimalla. Sitten tulee pohjustus Timantti-kosteussululla. Sitten maalataan kahteen kertaan Timantti 12, 20 tai 40 -dispersiomaalilla.

Tikkurilan Luja-menetelmä on kuulemma seinärakenteiden vedeneristysjärjestelmä, joka muodostaa kestävän, vesitiiviin ja saumattoman pinnan. Luja-menetelmällä on VTT:n myöntämä sertifikaatti C71/99, ja se täyttää rakennusmääräyskokoelman osan C2 vesitiiviysvaatimukset. Se koostuu Luja kosteussulusta, Ässätex-lasikuitutapetista, Ässätex- kosteantilan liimasta, Luja-pintamaalista sekä putkien läpivientien ja liittymien saumaukseen tarkoitetusta Kiiltoflex K:sta.

En kyllä halua sitä lasikuitutapettia, joka kuului kumpaankin edellisistä vaihtoehdoista. Eihän silloin saa seinästä linnamaisesti epätasaista. Onkohan se pakko laittaa?

Decosilta kerrottiin, että tämänhetkisistä materiaaleista Terralime maksaa töineen (!) seinällä noin 200 euroa per neliö. Sen alla pitää olla valmis vesieriste, ja sen päällä tasainen kerros saneerauslaastia. Decosille on kuitenkin tulossa uusi materiaali, joka on sementtipohjainen ja maksaa noin 100 euroa neliö, töineen ja materiaaleineen. Lisätietoja kosteantilan pinnoituksista voi antaa Decosin tekninen asiantuntija Jari Leinonen (puh. 040 825 0310).

Ahaa, no niin. Eli Decosin kanssa on siis seinässä vesieriste, ja sitten tulee saneerauslaasti, ja sitten vasta tulee se Decosin juttu.

Nyt Decosilta saa sitä uutta sementtipohjaista juttua, ja sen nimi on Microfloor-sisustuslaasti ja hinta 125 euroa neliö töineen. Se on mikrosementtipohjainen ja näyttää todella hienolta. Sitä voi käyttää niin kostean tilan seiniin kuin lattiaan. Sillä on useita värejä, joista haluamaani hiekanruskeaa edustaa varsin moni (Paris Stone, Custard Cream, Caramel, Sand, Ochra, St. Martin, Antique beige, Wet Cloi, Siberian Beige, Coffee. Taas pitää yrittää valita hiukan tummempi väri kuin mieli tekisi, koska isona pintana väri näyttää aina vaaleammalta… ongelmana on myös se, että näissä kaikissa on punaisenrusehtavaa mukana, ja samassa huoneessa on punaista ruukintiiltä ja punaisenruskeaa muovimattoa, ja jos värejä ei pääse katsomaan rinnakkain, voi tulla todella riiteleviä yhdistelmiä. Alustavasti väri on Siberian Beige, 037, ja vaihtoehtosävyt ovat Coffee (026) ja Wet Cloy (032)).

Etsiessäni tietoja kellarin kevytsoraharkkojen ulkoseinän värillisestä laastista törmäsin siihen, että Decos ei ole ainoa taho, jolla on vastaavia laasteja. Tällaisia tahoja ovat ainakin Kiviran Fema-julkisivupinnoitteiden Terracota-keinohartsilaasti. Muita en löytänyt verkosta. Laitan kuitenkin kyselyn kaikille niille, joilta kyselin kevytsoraharkon ulkopinnan pinnoittamisestakin.

Bettonilta vastattiin, että heillä ei oikein ole sopivaa tuotetta. Vesitankkeihin tuleva tuote voisi käydä, mutta se on niin karkea, että sitä on todella vaikea pitää puhtaana. Weberiltä kerrottiin, että heillä on sopiva tuote, mutta sen pinta on huokoinen ja lika tarttuu siihen helposti, joten se pitää tiiviistää epoksilakalla. Edelleen suosin kyllä Decosin vaihtoehtoa, mutta jos joku muu on kiinnostunut, Weberin systeemi tehdään Vetonit-vedeneristysjärjestelmän mukaisesti. Eristeen kuivuttua levitetään sen päälle kerros weber.vetonit RF -saneerauslaastia, jonka annetaan kovettua. Pinnoitteeksi tämän päälle tulee weber.vetonit 430 hiertopinnoite.

Kiviralta kerrottiin samaa: heillä on oikeastaan tuote tähän tarkoitukseen (Lit-keinohartsilaasti tai Siporex-pinnoite F tai G), joka tulee vesieristeen päälle, ja kumpikin näistä olisi hyvä käsitellä sitten mattalakalla.

Hakulan puusta kommentoitiin kosteuseristeistä, että niistä kannattaa katsoa tarkkaan, mitä ottaa. Yksikään tuote ei sinällään ole väärä, mutta niitä pystyy helposti laittamaan vääriin paikkoihin, ja tulokset ovat ikäviä.

Uusi ongelma meille tuli: muurari ilmoitti, että piippumme ei voi jäädä näkyviin suihkuhuoneessa, vaan sen päälle on laitettava jotain. Piippu elää ja liikkuu kuumuuden mukana, eikä sen pinnassa pysy myöskään kosteuseriste. Hakulan puusta ehdotettiin, että piipun ja kosteuseriste-osion väliin jätetään rako, välitila. Harmi kuitenkin, että ruukintiileni ei saa jäädä näkyviin siinä kohtaa.

Toisaalta kommentoitiin, että puusaunaa lämmitettäessä on ihan hyvä, että piippu ei ole paljaaltaan suihkuhuoneessa. Muuten kesäisin suihkuhuoneenkin lämpötila alkaa muistuttaa liikaa saunaa.

Rakennusmestarimme keroti, että piippu kosteassa tilassa on tosiaan kosteusriski. Piippu elää ja liikkuu hyvin paljon, joten sen ja kosteuseristetyn tilan välinen sauma alkaa varmasti vuotaa. Rakennusmestariltamme kuulin, että tällaisissa tapauksissa piippu koolataan irti tilasta, sen päälle tulee erikoiskova kipsilevy ja sen päälle vasta kosteuseristykset. Silloin sauma ei ole ongelma.

Muurarimme ehdotti, että piipun ympärille laitetaan kapea kevytsoraharkkokerros.

Ja ongelmia tuli taas. Tarkoitus oli, että suihkuhuoneessa kaksi seinistä on ihan vain tavallisia seiniä, ilman kosteussuojakäsittelyä. Kun harkkoja alettiin tilata, tuli uskonpuute ja aloin tarkistaa vielä asiaa, ja LVi-suunnittelijamme kertoi, että ei ei, ainoastaan hirsiseinä voi olla ilman kosteussuojaa. Muut seinät pitää kyllä kosteussuojata

Joka tapauksessa kaikille seinille on nostettava kostean tilan mattoa seinää pitkin ylös 10 cm. Hirren päälle voi laittaa vesieristeen ja kosteussulun suoraan hirren päälle, ja sitten nostetaan muovimattoa korkeammalle. Muovimaton reunan päälle laitetaan lista, joka kiinnitetään mahdollisimman tiiviisti.

Jos kosteussuoja tulee jokaiseen meidän suihkuhuoneen seinään, voi olla, että laitamme silti parille seinälle sen päälle puupaneelin, kaikumisen ja pehmeän ulkonäön vuoksi.

Ja nyt äimistelen, saako tiiliseinä jäädä sittenkin yhdellä seinällä näkyviin…

Ja kun projekti alkaa olla pitkällä, rahat alkavat olla aika vähissä, ja aloin uudelleen miettiä sitä tapettijuttua. Se Decosin juttu maksaisi ainakin pari tuhatta euroa, ja sen lisäksi tulisi vielä kosteussuojausmömmöt ja niiden tekemiset, mikä tekisi luultavasti tonnin vielä lisää. Muovitapetti taas olisi kerralla valmis, ja sen hinta on varsin pieni. Lisäksi muovimaton kanssa oikein hieno kivilaasti-pinta saattaisi olla vähän tuhlausta, kun ne vain riitelisivät keskenään.

Otan siis tapeteista vielä selvää. Ainakin huomasin, että Tarkettilla (Tarkett Aquarell) oli muutama uusi hauska märkätilan tapetti, epätasaisen ruskea, Kiruma Brown 3935067, ja epätasaisen harmaa, 3935069, Kiruma Grey. Ruskea on hieno mallikuvissa, mutta ongelma on, että kovin suurena pintana (sitä tulisi ainakin kahdelle, vastakkaiselle seinälle) se voisi näyttää lähinnä läästityltä kakalta… Harmaa taas voi näyttää liian betonilta ja kylmältä. Toisaalta Kiruma-harmaa on viehättävän epätasainen, ikään kuin linnamainen. Upolla on myös muovitapetteja, mutta ne näyttävät laitoksilta.

Myös Forbolla on muovitapetteja, Onyx-mallisia, ja Upolla myös. Ne olivat mielestäni joko liian vuokra-asunto-laitos-maisia tai sitten liian moderneja tai jäljittelivät jotain sellaista, jota ne eivät kunnolla voi olla.

Tapetit ovat oikeasti hauskan näköisiä, ja niillä voi leikitellä niinkin, että laittaa suihkuhuoneen ihan tavallisen huoneen näköiseksi: laittaa vaikka seinän alaosaan lehtikuvio-tapettia ja yläosaan jotain yksiväristä tapettia ja boordia väliin. Ongelma on, että niiden epäaito pinta voi näyttää aika tyhmältä aidon hirren, aidon lautakaton ja aidon ruukintiilen rinnalla. Toisaalta muovimatto lattiassa näyttää jo tyhmältä niiden kanssa. Kaakeleita en siltikään haluaisi, vaikka niiden materiaali on aitoa kivitavaraa; en pidä niiden kovuudesta, liukkaudesta, kylpylämäisyydestä, hinnasta enkä siitä, että kaakeleita on nykyään joka ikisessa uudessa kodissa. Haluaisin meidän suihkuhuoneen näyttävän rantasaunan pesutilalta, kotoiselta, pehmeältä, lutuiselta, vanhalta.

…Ja sitten aloin miettiä taas uutta vaihtoehtoa. Seinässä on tällä hetkellä kevytsoraharkot ja sen päällä tasoite. Itse asiassa sen voi lakata kaksikomponenttisella epoksilakalla – ja se olisi sitten siinä. Mitään kosteuseristyksiä ei tarvita lisäksi. Otan parhaillaan selvää, mitä tällainen ratkaisu maksaa. Sen voisi ilmeisesti tehdä meidän omatkin rakentajat, että ei tarvitsisi hankkia erillisiä laittajia. Toisaalta muovimaton laittajienkin on tultava ulkopuolelta, ja luultavasti he voisivat laittaa myös muovitapetin seinään. Lakattu laastipinta olisi kuitenkin aika hienon näköinen… täytyy vain vielä tsekata myös, miltä se tasoitus faktuaalisesti näyttää.

Lakkavalmistajat näyttivät tälle punaista valoa, sillä lakka voi aikaa myöten repeytyä ja hapertua. Epoksituotteille ei ole myöskään myönnetty kosteuseristys-sertifikaattia, eli laki ei salli sen laittamista. Toisaalta esimerkiksi epoksilattioita käytetään teollisuudessa kostean tilan lattioina ja kyselen niiltä lisää… Pahalta kyllä näyttää, että meille tulee sittenkin muovitapetit…

Jos taas haluaisi maalata seinät esimerkiksi Tikkurilan Luja-menetelmällä, seinässä täytyy olla lasikuitutapetti, jonka pintastruktuuri näkyy. Tikkurilasta kommentoitiin, että menetelmä on kaakelointia noin 25% halvempi.

Solmasterilta kommentoitiin, että heidän tuotteillaan saa täydellisen kosteussulun seinään, mutta sillä ei ole sertifikaattia, joten se on poissa laskuista.

Saunan seinät

Luulin pitkään, että saunaankin tarvitaan kosteussuojat, mutta ei kuulemma tarvita. Harkkoseinän päälle laitetaan vain harvalaudoitus ja sen päälle paneelit. Väliin on mahdollista laittaa myös villaa ja hopeapaperia, mutta ei tarvitse.

Kivipinnasta kommentoidaan, että niitä ei kannata olla selän takana (liian kuuma), ja muualla saunassa se taas syö saunan tehoa. Toisaalta kiukaan lähellä se on hyvä, paloturvallisuuden vuoksi.

Saunan paneeleita myydään vastaavista materiaaleista kuin lauteitakin, ja lämpökäsitelty tervaleppä tai lämpömänty tuntuisi olevan meidän valintamme, mutta eivät ne muutkaan huonoja vaihtoehtoja ole. Netrauta.fi myy Aarnin tervaleppä-seinäpaneeleita saunaan, ja niiden materiaalin hinta on suurin piirtein 28 euroa neliöltä. Siis miten paljon? Hintaanhan tulee vielä työtkin päälle. Puupaneeli suihkuhuoneeseen ei siis tule halvemmaksi kuin kaakeli. (Puutavaran hintavertailu on tietenkin tosi vaikeaa verkossa, kun oikeassa elämässä isot puuerät maksavat neliöltä paljon vähemmän kuin pienet.) Taloon.com-sivuilla myydään kuusipaneelia, joka sopii sekä saunaan että muualle asuntoon, ja hinta on noin 12 euroa neliöltä. Ilmeisesti hintavertailu kannattaa… Minulle myös riittää, että vain lauteet ovat tervaleppää tai mäntyä, jos hintaero on näin suuri; seinät voivat ehkä mielelläänkin olla eri sävyä kuin lauteet.

Haaveilin, että saisin saunaan ja suihkuhuoneeseen seinään tuppipaneelia eli reunoiltaan epätasaista hirsipaneelia. Jäin myös ihmettelemään, miksi saunapaneelit myydään eri osastolla kuin tavalliset paneelit. Keskustelupalstoilta luin, että moni on laittanut saunaansa hirsipaneeleita, ja joillakin se on toiminut hienosti, toisilla taas paneeli on elänyt pahasti ja hypännyt ponteistaan. Lisäksi mänty pihkaa tolkuttomasti. Voimakkaan elämisen vuoksi saunaan myydään kapeata puutavaraa. Paneeli suositellaan laitettavaksi vaakatasoon, jotta löyly ei valu pystyuria pitkin liian tulisena niskaan. Toisaalta vaakapintoihin kertyy likaa, hikeä ja pölyä.

Nyt tiedän, että lautatavaroista löytyy aina jotain ihme merkkilautoja, joissa on merkkihintaa. Sitten on tavallista lautatavaraa, jota myydään eri paikoissa hyvin eri hintaisena. Minä pidän pintamateriaalina yleensä sellaisesta, joka on rakennussahatavaraa ja huomattavan halpaa…

Lisää hintavertailuja: Macpine Oy myy tervaleppäpaneelia 2,77 euroa per juoksumetri, kuusipaneelia 1,25 euroa juoksumetri. Ne varmaan peittävät seinästä 85 mm, jolloin neliöhinnat olisivat 32,5 euroa (!) ja 14, 7 euroa. Helmipaneeliakin saa muualta halvemmalla, samoin höylättyä raakaponttia sun muuta. Täytyy alkaa soitella ja kysyä asiaa… Harmi, kun en huomannut kysyä saunapaneeleista silloin, kun kyselin muista seinäpaneeleista.

Joka tapauksessa haluaisin saunaan STP-paneelit eli sellaiset, joissa on hiukan pyöristetty kulma. Miltähän näyttäisi raakapontti, eli sellainen lauta, joka asettuu tiiviiksi seinäpinnaksi, niin että lautojen väliin ei jää juuri minkäänlaista rakoa? Hmm. Ehkä en halua sellaista saunaan.

Puutukku myy tervaleppäpaneelia STP hintaan 2,40 euroa juoksumetri, ja sen leveys on 15 cm. Mikähän sen paneelin hyötyleveys on? Luultavasti sen neliöhinta on 20 euron tienoilla. Llämpökäsiteltyä tervaleppää Puutukku myy hintaan 4,15 (se on 120 mm leveä). Neliöhintaa tulee sille 35 euroa.

Katselin Sarokkaalla saunapaneeleja, ja siellä oli myynnissä leveitä saunapaneeleita, mutta niillä oli paljon hintaa, muun muassa 61 euroa neliö. Sen sijaan myynnissä oli myös hyvin kapeaa saunapaneelia, ja se on itse asiassa todella hauskan ja erikoisen näköistä – ja halpaa. Oksaisena se on kaikkein halvinta. Kuusi oli 12,90 euroa per neliö, oksainen tervaleppä 15 euroa per neliö, valikoitu tervaleppä 36 euroa.

Minusta oksaiset ovat hienon näköisiä, mutta olikohan oksanpaikoissa jokin juttu, että ne kuumenevat ikävästi saunassa?

Puuinfon sivuilla suositellaan saunaan vähäoksaisia paneeleja, mutta syytä ei kerrottu. Kuusi on joka tapauksessa hyvä saunapaneelipuu, oksainen mänty taas huono, pihkaamisen vuoksi. Kuusi sietää elämistä paremmin kuin tervaleppä, joka sinkoilee usein ponteistaan.

Kuusta tulee siis meille.

Joltain sivulta olen ymmärtävinäni, että oksainen kohta on heikompi. Heikkolaatuinen paneeli halkeilee. Onko sillä mitään merkitystä? Itse asiassa halkeilleet paneelit olisivat todella kauniita. Selän taakse niitä ei tietenkään haluaisi.

Hakulan puulta kerrottiin, että männystä oksanpaikat putoilevat pois ja seinään tulee siihen kohtaan reikä. Kuusen oksanpaikat taas halkeilevat ja murtuvat hiukan. Kumpikin on lähinnä esteettinen haitta.

Ehkä meille tulee siis oksaista kuusipaneelia muille saunan pinnoille kuin selän taakse.

Hakulan puu kertoi myyvänsä paljon hirsipaneelia saunoihin, 9,75 euroa per neliö (mikä on hirsipaneeliksi ja miksi tahansa seinäpinnaksi todella edullinen). Lisäksi heillä on minun suosikeistani tarjolla tervaleppää laatua AB eli siinä on värivirheitä, 1,79 euroa per juoksumetri eli noin 22 euroa per neliö. Valepaneeli-kuusta (eli sellaista, joka näyttää kapealta) myydään samaan hintaan.

Yhteenveto: Saunan seinäpaneeleista kilpailevat minulla Hakulan puun hirsipaneeli (vajaa 10 euroa neliö) ja Sarokkaan oksainen valepaneeli-kuusi (12,90 euroa per neliö).