Pohdintaa ja linkkejä rakentamisesta

Talo maistuu ja tuoksuu hyvältä II

Painovoimainen ilmanvaihto, liesituuletin

En muuten ole lainkaan miettinyt liesituuletinta. Kauneimmat näkemäni ovat varmaan olleet paikalle muurattuja, ja niiden sisällä on ollut jokin koneisto…

Tajusin juuri, että en tiedä liesituulettimista mitään. Jos meillä on sekä tavallinen hella että puuhella, miten asia järjestetään järkevimmin? Täytyypä ottaa enemmän selvää liesituulettimista, koska voi olla, että niiden reunaehdot määräävät hellan ja puulieden paikan. En koskaan käytä liesituuletinta, mutta kai sellainen täytyy olla… Yhdessä asunnossamme ei ollut liesituuletinta, ja se oli oikein kiva ratkaisu. Mitähän laki sanoo asiasta?

En haluaisi kotiimme mitään koneellista enkä varsinkaan koneellista ilmanvaihtoa. Suomen Kiinteistölehteen oli kirjoitettu vuonna 2004 näin: ”Jos asunnossa on painovoimainen ilmanvaihto, jokaisella erillisellä WC-tilalla, kylpyhuoneella ja keittiöllä sekä vaatehuoneella on oltava oma erillinen vesikatolle johtava horminsa. – – Erikoistapauksessa voidaan vierekkäin olevat WC ja kylpyhuone kytkeä samaan painovoimaiseen ilmanvaihtohormiin. WC:n tai kylpyhuoneen hormia ei saa yhdistää keittiönhormiin tai päinvastoin. – – Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että vaakasuorien kanavien pituus saisi olla korkeintaan 10 prosenttia pystysuorasta kanavasta.” ”Kaikissa asuin- ja oleskelutiloissa (makuu- ja olohuoneissa) pitäisi olla saatavilla riittävä ulkoilma (esim. ikkunan karmin tai ulkoseinässä olevan venttiilin kautta). Ilma tulee asuntoon ulkoilmaventtiilin kautta ja poistuu ilmanvaihdollisesti likaisista tiloista, kuten WC:stä, kylpyhuoneesta ja keittiöstä. Etenkin edellä mainittujen tilojen ovien alaosassa tulee olla vähintään 2 cm:n rako tai ovissa erillinen korvausilmaventtiili. Ilman liikkumisen kannalta tulee ovirako olla myös muissa huoneistojen väliovissa. / Huomautettakoon, että painovoimaisen ilmanvaihdon ongelmana ovat usein liian tiiviit asunnot. Kun talvella ilma saattaa kiertää ”väärin päin” asunnossasi. Eli ilma tulee asuntoosi esimerkiksi kylpyhuoneen poistohormista sisään ja poistuu keittiön hormistosta. Seuraus on, että kosteus ja hajut leviävät huoneistoon sekä kylpyhuone on kylmä talvella.” ”Asumisterveysopas (= asunnon ilmanvaihto on terveydellisesti riittävä) velvoittaa, että ilma vaihtuu asuintiloissa kerran kahdessa tunnissa.” ”Poistoilmaventtiilit ovat painovoimaisessa järjestelmässä säädettäviä. Venttiileitä voi avata tai sulkea, mutta niitä ei saa sulkea kokonaan. Rakennuksen ja asunnon ilmanvaihto perustuu siihen, että likaisista tiloista (WC, kylpy- ja vaatehuone, keittiö) poistuu ilmaa. Jos talvi on oikein kylmä, venttiileitä voi kuristaa ilmanvaihdon pienentämiseksi, mutta kiinni niitä ei pitäisi silloinkaan laittaa.” ”Joskus talvella tai ulkoilman ollessa kylmää on tilanteita, että painovoimainen ilmanvaihto toimii väärin päin.” ”Poistoilmaventtiilien materiaali on terästä ja halkaisijan koko vähintään 160 mm. Painovoimaisessa järjestelmässä on oma lautasmallinen, ”matalapaineinen” venttiili. Koneellisen poiston (korkeapaine) venttiiliä ei saa asentaa painovoimaiseen järjestelmään.” ”Sauna olisi sijoitettava siten, että löyly- ja pesuhuoneeseen saadaan korvausilmaa sellaisesta tilasta, jota voidaan tuulettaa. Pesuhuoneen oveen suositellaan asennettavaksi korvausilmaventtiili. Löylyhuoneen alaosaan voidaan jättää korkea, esimerkiksi 20 cm:n ovirako. / Rautakaupasta saatavaa löysää, ns. ”kurkkuputkea” ei voi käyttää ilmanvaihtokanavana. Kanavan tulee olla palamatonta eli sinkittyä peltiä, ns. kierresaumakanavaa, jonka seinämän minimipaksuus on 0,7 mm.”

Muualta luin, että painovoimaisessa ilmanvaihdossa venttiilien ja korvausilma-aukkojen on oltava auki ja puhtaat, muutoin ilmanvaihto ei toimi, ja kesällä voi olla, että ikkunoita täytyy pitää auki. Keittiön ilmanvaihtoa voi tehostaa painovoimaisessa ilmanvaihdossa liesituulettimella, joka on puhaltimella ja rasvasuodattimella varustettu laite, ja se ei saa olla koko ajan päällä vaan vain silloin tällöin (muuten ilma alkaa virrata talossa väärinpäin).

Keskustelupalstojen perusteella painovoimainen ilmanvaihto ei aina ole toimiva ratkaisu. Kesällä ilma vaihtuu liian vähän ja talvella vetää, eikä märkätiloja saa tarpeeksi kuivaksi. Koneellinen ilmanvaihto taas tekee kodin rutikuivaksi ja mölisee. Hirsitalot tuntuisivat olevan ainoa rakennustyyppi, joissa painovoimainen ilmanvaihto on toiminut. Toisissa keskusteluissa taas koneellinen ilmanvaihto kirotaan; se ei kuulemma toimi koskaan vaan asujat köhivät tunkkaisessa liassa. Lämmityskuluista epäpuhtaat röörit voivat hurauttaa painovoimaisessa ilmanvaihdossa kolmanneksen ilmaan. Saunaan on paras laittaa kaksi raitisilmaventtiiliä: toinen kiukaan luokse, toinen lauteiden yläpuolelle. Painovoimainen ilmanvaihto on huomattavasti halvempi toteuttaa kuin koneellinen.

Uutta tietoa sain siitä, että painovoimainen ilmanvaihto toimii erinomaisesti nimenomaan silloin, kun talon materiaalit ovat hengittäviä (kuten hirsi) ja kun talon keskellä on tiilistä muurattu uuni ja sydänmuuri. Jee!

Tähän päädyn: meille tulee painovoimainen ilmanvaihto, jos kotikuntamme sen sallii ja jos Hongalla on osaamista siihen. Tuli hieno uutinen: kotikuntamme sallii painovoimaisen ilmanvaihdon. Jihuu! Honkakin tuntui tietävän asiasta paljon.

Liesituulettimista: verkkosivuja selailtuani olen melkein yhtä pihalla kuin ennenkin. Ilmeisesti liesituuletin koostuu liesikuvusta, sitten jostain teknisestä jutusta, joita ovat itse liesituuletin, huippuimuri, moottori tai aktiivihiilisuodatin (en ihan tiedä, mikä näiden suhde on toisiinsa), ja sitten kaiken maailman rööreistä. Nämä ostetaan kukin erikseen. Hintoja on satasesta moneen tuhanteen, mutta en oikein tiedä, mitä ne kattavat. Verkosta löytyi myös hauskoja kuparista tehtyjä mittatilaus-kupuja.

Suomelalta löytyi artikkeli, joka selvensi äimistelyjäni. Suomelan mukaan aktiivihiilisuodatin kierrättää liesituulettimissa sisäilmaa, joten se ei ole yleensä raikkain vaihtoehto. Jos moottori on itse liesituulettimessa, meteliä on paljon, jos taas huippuimurissa, meteliä on vähän. Poistokanava tehdään talon piippuun tai sitten on tehtävä poistokanava erikseen. Valaisimena voi olla hehkulamppu, loisteputki tai halogeeni. Kiitos tiedoista, Suomela! Minun kannattaa siis sijoittaa puuhella ja tavallinen hella vierekkäin ja niin, että poistokanava saadaan lykättyä peruspiippuun. Frankella on hyvä kaaviokuva, josta hahmottaa, mitä eroja on esimerkiksi aktiivihiilisuodatin-liesituulettimella ja muilla.

Franken sivuilla on erikseen liesituuletin puuliesille. Ja jos ymmärrän oikein, muiltakin valmistajilta käy liesituuletin, joka on vain tarpeeksi iso, niin että se kattaa sekä puuhellan että tavallisen hellan.

Keskustelupalstoilla vinkattiin, että vanhoja ihania liesikupuja liikkuu välillä verkossa myytävänä, ja niitä kannattaa etsiskellä. Niitä voi myös teettää peltisepällä läkkipellistä, eikä hinta ole karmaiseva. Niitä voi tehdä itsekin lastulevystä, ja kun katselen verkossa myytävien liesikupujen materiaaleja, osa niistäkin on tehyt lastulevystä. (Paloturvallisuus sikseen, niinkö?) Osa keskustelijoista hankki vain liesikuvun eli huuvan mutta ei liesituuletinta sinne sisälle, jotta lämpö kiertäisi paremmin. Ööö… siis miksi se liesikupu sitten hankitaan? Onko se vain kupu vai meneekö siitä silloin jokin rööri jonnekin?

Haa. Vähitellen alan ymmärtää. Puulieden ja sähkölieden yläpuolelle kannattaa (ja täytyy?) laittaa liesikupu eli huuva. Huuvasta lähtee rööri ulos. Eri asia on, hankkiiko huuvaan jotain konetta eli liesituulettimen, ja taidan päätyä siihen, että en hanki. Rasvasuodatin olisi varmaan kyllä hyvä olla, koska painovoimainen ilmanvaihto tarvitsee puhtaat kanavat. Valokin olisi pop.

Luin taas ihanan perinnerakentamis-idolini Panu Kailan kirjaa Talotohtori, ja hän kertoi, että lääketieteen näkökulmasta koneellinen ilmanvaihto on käsittämätön ratkaisu. Kone kierrätää bakteereita ja pitää jatkuvaa infraääntä, jota emme kuule mutta josta tunnemme epämiellyttävää oloa. Koneellinen ilmanvaihto ja muovipinnoissa kiertävä ilma varaavat ilman ionit joksikin sellaiseksi (en pysynyt tässä ihan perässä), joka aiheuttaa herkimmille ihmisille migreeniä, epämääräistä pahoinvointia ja unettomuutta.

Omat kokemukseni ovat olleet siis oikeassa. En ole koskaan ollut niin terve ja voinut niin hyvin kuin vanhoissa taloissa, joissa ilma on vaihtunut painovoimaisesti – vaikka systeemi on toiminut ammattitaidottoman remontoimisen vuoksi päin mäntyä.

Tajusin jossain vaiheessa, että hirsitalommehan tehdään lamellihirsistä, ja apua! Entä jos se liima on hengittämätöntä. Verkon eri lähteiden mukaan kyseistä liimaa on tutkittu paljon ja siitä on oikein todistukset, että lamellihirsi hengittää yhtä hyvin kuin tavallinen hirsi.

Serkkuni kommentoi, että taloomme voi painovoimaisesta ilmanvaihdosta hankkia silti huippuimurin. Se napsautetaan päälle vain tarvittaessa. Erityisen vaikeaa ilman vaihtuminen on loppukesän kosteudesta, ja silloin ehkä tarvittaisiin lisävetoa.

Kävi myös ilmi, että hirsitaloissa voi olla vaikeaa saada lämpölaskelmia vaatimusten mukaisiksi, ei siksi, etteivätkö ne pitäisi lämpöä vaan siksi, että laskelmat eivät huomioi hirsirakennelmia. Painovoimainen ilmanvaihto tuo tähän lisäongelmia, koska poistoilmasta ei oteta lämpöä talteen, joten laskelmia on vielä vaikeampi saada täsmäämään.

Kaikki LVI-suunnittelijat ovat puistelleet päätään järkytyksestä, kun olemme halunneet painovoimaista ilmanvaihtoa, ja valitsemammekin suunnittelija on ollut asialle aika nihkeä. Hän ei vastustanut painovoimaista ilmanvaihtoa sinällään, mutta määräysten läpi taloa on todella vaikea saada. Rakennustarkastajamme on onneksi painovoimaisen ilmanvaihdon kannalla – hän on ilmeisesti ainoa laatuaan – , ja hän kertoi, että Suomen rakentamismääräysten kokoelma D2 3.7.4 kertoo, miten painovoimainen ilmanvaihto tulee toteuttaa.

Yritin lukea kyseistä kokoelmaa, sen saa verkosta, mutta en oikein saanut siihen otetta. Ei siellä painovoimaista ilmanvaihtoa kielletäkään (vain koneellisen ja painovoimaisen yhdistelmä), mutta lähes kaikki säädökset koskevat koneellista ilmanvaihtoa.

Kuulemme, että ilmanvaihdon osalta rakennuslupa-papereiden täyttö on pelkkää ihmistuntemusta ja henkilökemiaa. Luvut ovat aina hatusta vedettyjä, ne eivät vastaa todellisuutta, ja kukin rakennustarkastaja samassakin kunnassa vaatii ihan eri asioita. Meillä meidän rakennustarkastaja hyväksyy painovoimaisen ilmanvaihdon, mutta muut tässä kunnassa eivät. Valitettavasti hän jää eläkkeelle juuri ennen kuin talomme valmistuu, joten lopputarkastuksissa on hiukan jännittämistä. Rakennuslupaan pitää siksi saada tieto, että talossa on painovoimainen ilmanvaihto. Jos se menee nyt läpi, myöhempi rakennustarkastaja ei voi perua sitä. Lisäksi on luultavasti hyväksytettävä ilmanvaihtopaperi sähköisesti ensin nykyisellä rakennustarkastajalla ennen varsinaista rakennuslupahakemusta. Lisäksi voisi ehkä sopia erikseen, että muuttotarkastuksessa ei tarvitse esittää ilmanvaihtopöytäkirjaa, koska painovoimaisen ilmanvaihdon kanssa sitä ei ole.

Hongalta tuli nyt energialaskelmat, energiaselvitykset ja kompensaatiolaskelmat, mutta ne on laskettu koneellisen ilmanvaihdon perusteella… Puhelin käteen siis taas…

Jos joku muu haluaa yrittää ilmanvaihtoaan painovoimaiseksi, kompensaatiolaskelmasta pitää keskittyä ILMANVAIHTO-kohtaan. Siinä on kohta Lämpimät tilat, johon meille oli merkitty arvoksi 0,072. Se pitää ottaa pois, ja jokin lukema pitäisi saada yhtä alemmalle riville, jossa lukee ”ei LTO-vaatimusta”. Rakennustarkastajan kanssa pitää neuvotella, mikä lukema siihen laitetaan. Se lukema vaikuttaa muihin laskelmiin, niin että talomme tulee luultavasti kuulumaan energiakulutukseltaan D-luokkaan. Se hyväksytään rakennusluvissa.

…Ja jos joku muu yrittää uuteen taloon ilmanvaihtoa painovoimaiseksi, joudun kuitenkin nyt myöhemmin sanomaan, että ei se onnistunut meiltä sittenkään. Rakennustarkastajan lupauksista huolimatta jouduimme puun ja kuoren väliin: mistään ei saanut niitä lukuja ja laskelmia, joita tarvittaisiin, vaikka kävimme palaveria palaverin jälkeen. Jouduimme karvain mielin lopulta päätymään siihen, että koneellinen ilmanvaihto tulee sittenkin.

LVI-suunnittelijamme kommentoi, että suurin syy siihen, miksi koneellinen ilmanvaihto aiheuttaa astmakohtauksia, ihottumaa ja päänsärkyä, ei itse asiassa ole koneellisessa ilmanvaihdossa vaan sen ja hengittämättömien pintojen (akrylaattimaalien jne.) yhdistelmässä. Jos pinnat hengittävät, ilma pysyy kosteana, eikä sen vaihtaminen koneellisesti kuivata ihoa. Koneellisen ilmanvaihdon saa myös pois päältä, joten sitä ei ole pakko käyttää.

Tuntuu tyhmältä maksaa sellaisesta järjestelmästä, jota ei aio käyttää. Toisaalta voi hyvinkin käydä niin, että pian koneellista ilmanvaihtoa vaaditaan vanhoihinkin taloihin, joten onpahan meillä sitten röörit ja laitteet kunnossa. Ja syksyn kosteudessa tulemme luultavasti tarvitsemaankin sitä. Harmittaa silti.

Koneellinen ilmanvaihto tarkoittaa myös lämmön talteenottoa, mikä säästää energiaa. Ekoihmisenä pidän ratkaisua hyvänä, mutta tyhmänä pidän sitä, että ekologisuutta yritetään luoda koneilla, jotka aina kuluttavat energiaa käydessään, joiden valmistaminen on aina tuhlaavaa ja jotka menevät väkisinkin ennen pitkää rikki

Sukulaisillamme on uusi talo, ja siellä koneellinen ilmanvaihto jäätyi pakkasten aikana niin, että olohuoneessa raapattiin kattorööreistä jäämöykkyjä alas ja ilmanvaihtoputket levittivät jäistä hohdetta koko asuntoon.

Jos painovoimaista ilmanvaihtoa yrittää tehdä säädösten mukaiseksi, ilman pitää vaihtua niin tehokkaasti, että lämmityskustannukset kohoavat järjettömiksi. Käytännössähän talon pitäisi olla silloin tuulitunneli. Painovoimainen ilmanvaihto vaatii myös monta rööriä kattoon, ja jokainen niistä on aina mahdollinen vuotoriski.

Toisin sanoen: en nyt ihan raivoissani ole siitä koneellisesta ilmanvaihdosta, sillä on paljon etujakin, mutta mutisen vielä itsekseni edelleen.

Onneksi koneelliseen ilmanvaihtoon ei tarvitse yhdistää liesituuletinta, eli se voidaa ainakin jättää pois. LVI-suunnittelijamme kertoi kuitenkin, että liesikuvun on siinä tapauksessa oltava hiukan tavallista isompi, jotta se vetäisi. Ruuanteon aikana ilma ei ala kulkea väärään suuntaan, vaikka liesituuletinta ei ole, ja jos muun talon koneellinen ilmanvaihto tekee tepposia, koko koneen voi laittaa pois päältä. Tarvittaessa liesituulettimen pystyy asentamaan huuvaan helposti jälkikäteen.

Nyt LVI-suunnitelmamme alkavat olla valmiit, ja talo tuli täyteen ilmastointiputkia. Kone sijoitetaan kellariin tekniseen tilaan. Osa putkista kulkee kattorakenteissa, ja silloin niiden tai kattorakenteen täytyy olla hyvin eristetty, jotta ne eivät jäädy talvella, sillä talosta tulee niihin jatkuvasti lämmintä ilmaa, joka saa kosteuden tiivistymään. Ovien alla on oltava pieni rako, ja kuvat ovista, joihin se tulee, lähetetään Hongalle.

Meillä ei ole liesituuletinta. LVI-suunnittelija neuvoi, että sitten kun sytytämme keittiössä puulieden, keittiössä oleva raitisilmaventtiili kannattaa avata hiukan ennen, jotta ilma ei ala tulla vessasta.

Kellariin tulee painovoimainen ilmanvaihto. Niiden venttiilireiät porataan kevytsoraharkkoihin vasta sitten, kun piha on valmis ja maatyöt tehty, jotta ne eivät jää maan alle.

Liesikuvusta, puuhellasta, sähköliedestä

Löysin ihan käsittämättömän sivun, Wekos-helloista. Siis kääks. Olen myyty. Rustica on näitä Wekos-helloja myyvä paikka, ja hellat ovat uutsikuutsisuloisia puuhelloja, joissa on samassa sähköhella ja puuliesi. Huh. Täytyy saada jostain tietoa niiden hinnoista, jotta en ala haaveilla liikaa etukäteen! Rustica myy Wekos-huuvia myös erikseen.

Hmm. Voi voi. Luulen kyllä, että en hanki Wekosin puuliesi-sähköhella yhdistelmää, koska puuliesi on todennäköisesti pitkäikäisempi kuin se sähköinen puoli. Oli kuitenkin hauska nähdä, että näinkin (kirjaimellisesti) fantastisia puuliesiä on olemassa, ja ehkä Rustican kautta löytyisi jokin pelkkä puuliesi. Löytyyhän niitä. Wekos-helloihin on tuhat erilaisia romanttista kaakelivaihtoehtoa, ja näitä puuliesiä voisi ehkä kutsuakin kaakeliliesiksi.

Löysin myös sivun Unelman rakentaminen, jossa rakennetaan perinnetaloa, ja tuotoksia kannattaa käydä ihailemassa. Vanhan ajan leivinuuni ja sen huuva teki minuun vaikutuksen. Huuva oli pyöreänmallinen, mistä pidän kovasti.

Mietin aiemmin pitkään, haluanko keittiöön metallisen, irrallisen puulieden vai paikalleen muuratun, vanhan ajan valkoisen leivinuunin näköisen. Jälkimmäinen on kalliimpi, mutta ensinmainitusta löysin silloin vain yhden mallin, Rosetan, josta pidin (beigenvärisenä, 1890 €). Käytettyinä puuhelloja saisi 50–1000 eurolla, mutta en tiedä, jaksanko tapella vanhan hellan kanssa, kun koko hellojen toimintaperiaate ei ole minulle ihan selvä. Ehkä haluaisin koko komeuden huoneen kulmaan vinottain, enkä ole varma, onnistuuko se millään puuliedellä. Komea kivihella löytyi Suomen eurouunilta, 2300 €.

Löysin Wekosilta myös pelkkiä, metallisia puuliesiä, joiden tyyli ihastuttaa minua. Ja toisaalta näin Unelmien rakentajien paikalleen muuratun, kalkitun leivinuunin, joka sai minut myös hyppimään paikallani. Alan myös yhä paremmin hahmottaa keittiötämme.

Tähän päädyn: nurkkaan, johon liedet olisi tarkoitus laittaa, tulee hormisto. Sen toista laitaa vasten on puuliesi, toista laitaa vasten sähköliesi. Kummallakin on oma huuva (ei liesituuletinta), joka kulkee piippuhormiston kanssa katolle. Alan vähitellen painottua sille laidalle, että niin houkuttelevia kuin Wekosin kaakeliliedet ovat, meidän puuliesi ja sen huuva olisi paikalleen muurattu, vanhan ajan leivinuunin näköinen. Jos muurattu puuliesi on kovin kallis, sen voi jättää rakennusvaiheessa pois ja muurata myöhemmin, kunhan sen paikka suunnitellaan rakenteellisesti sille muuten valmiiksi.

Tajusin juuri, että Wekosilta saa sähköhelloja yhtä kullanmuruisina kuin puuliesiä. Voi, minkähän hintaisia ne ovat? Meille sopiva malli olisi ilmeisesti 75GED Orchidea, johon täytyy vielä miettiä kaakelit. Sain kuulla, että ne maksavat 3000–4000 euroa. AUTS. URGH. Tavalliset tylsät sähköliedet, joissa on keraaminen taso ja jotka ovat 60 senttimetriä leveitä, maksavat verkkokaupoissa halvimmillaan 350 euroa (mutta hinta kohoaa nopeasti tuhanteen euroon, jos haluaa valita hellaansa ulkonäön perusteella).

Uuninmuuraja Jaakko Moilasen sivuilta löytyi esimerkki todella kauniista vastaavasta yhdistelmästä kuin Unelman rakentajilla. Sieltä näin myös, että suorakin huuva voi olla todella kaunis, mutta sen tosiaan täytyy olla muurattu. Uunimuurari Petteri Stubbin sivuilta löytyy myös hienoja esimerkkejä. Uuniduuniltakin löytyy kuvia esimerkeistä.

Oheisessa kuvassa näkyy ainoa oikea leivinuuni eli Mauri Kunnaksen Koiramäen hella.

Muita puuliesiä katsellessani tiedän nyt, mitä teknisesti haluan vanhan ajan hella-kokonaisuuteen: puulieden (eli niin kuin hellanlevyn), paistinuunin ja ehkä avolieden. Alun perin ajattelin, että mukaan ei tulisi leivinuunia, koska silloin ajattelin, että olohuoneeseen olisi tulossa takkaleivinuuni. Meille ei olohuoneeseen tulekaan leivinuunia, joten sitä täytyy harkita keittiöön.

Näitä vanhan ajan leivinuuneja katsoessa olohuoneeseen haluamani Tiilerin Titta alkaa näyttää yhä kornimmalta.

Stubbin sivuilla oli hintaesimerkkejä, ja näyttäisi siltä, että jos paikalle muurattavan tulisijan ostaa, muuraus saattaa maksaa suurin piirtein yhtä paljon kuin tarvikkeet. Titta-takkaleivinuunin materiaalien hinta on noin 2300 euroa, joten… ööh. Irrallinen metallinen tulisija tulisi siis huikean paljon halvemmaksi kuin paikalle muurattu, mutta kun mutta kun…

Oheisen kuvan uuninmuuraaja Jaakko Moilanen lähetti minulle. Hän kertoi, että tällaisen hellan peltinen paistouuni ei vastaa leivinuunia, vaan lämpö on epätasainen ja siksi leipomukset voivat epäonnistua, mutta ruokauuniksi se käy. Hän kertoi myös, että tämä kuvan muurattu hella maksoi 5500 euroa plus materiaalit… glup, monta kertaa glup… Olen hankkimassa puolta pienemmän version, mutta hinta on silti mojova…

Moilanen korjasi muurattujen tulisijojen hintakäsityksiäni ja kertoi, että kappaletavarasta tehdyissä tulisijoissa (sellaisia nämä vanhan ajan uunit ovat) materiaalien osuus hinnasta on huomattavasti pienempi kuin muuraustyön osuus. Kuvan leivinuuni-yhdistelmässä materiaalit maksoivat noin 1000 euroa, eli kokonaisuus töineen tuli siis 6500 euroa maksavaksi.

Moilanen kertoi myös, että normaalinkokoisen hellan muuraus rapattuna tai tiilipintaisena maksaa ilman huuvaa ja lämmitysmuureja noin 1000 euroa. Jos päälle muurataan huuva ja toiselle sivulle lämmitysmuuri (jossa savukaasut voidaan kierrättää pidemmän lenkin) ja hella olisi rapattu ja siinä olisi profiililista (eli se huuvan alareunaa kiertävä koristelista-hylly), hinta on noin 2000 euroa. Se hinta kuulostaa jo oikein hienolta!

Moilasen kuvailema lämmitysmuuri-savukaasukierto-juttu oli minulle uusi tieto. Se on siis se järkälemäinen mötikkä, joka kuvissa usein lepää vanhan ajan leivinuunin kyljessä… Luultavasti meille ei olisi tulossa ainakaan mitään valtavaa sellaista, jotta keittiöön mahtuisi jotain muutakin.

Kuvassa näkyy keittiön takka isäni luota. Se on ihan vain avotakka, vaikka se leivinuunilta näyttääkin.

Tähän päädyn: muuraaminen on sottaista puuhaa, joten puuhella täytyy kyllä muurata paikoilleen jo rakennusvaiheessa. Yritetään säästää kaikessa muussa. Sähköhella on tavallinen halpa sähköhella, jossa on keraaminen taso ja joka on 60 senttiä leveä. Sen yläpuolelle tulee huuva, joka ei voi olla paikalleen muurattu, joten se on siis jotain muuta materiaalia. En halua lastulevyä palovaraan enkä kuparia tujun värin vuoksi, joten on etsittävä peltiseppä. Huuvan voisi jättää metallin väriseksi, maalata tai rapata. Luulen, että maalaan sen, ja jos mahdollista, se saisi olla muodoltaan sellainen, että voisin liisrata sen alalaitaan kaakeleita. (Muualle keittiöön kaakeleita ei ole tulossa.)

Huuvien valaistusta täytyy miettiä. Millaistahan lamppua sinne kuuluisi lykätä?

Huuvan värin suhteen täytyy miettiä sitä, että seinä on rosoista tiiltä ja tumma, puuhella vieressä vaalea, kaapit saven väriset. Väri ei saisi muistuttaa liikaa puuhellan kalkittua väriä, jotta eri materiaalista oleva huuva ei tulisi rinnastettua häiritsevästi muurattuun. Etsin luultavasti jotain tummahkon saven väriä huuvaan.

Ajattelin käydä vilkaisemassa, löytyisikö helposti jotain hauskoja kaakeleita huuvan reunaan, mutta en löydä usean päivän etsiskelyn jälkeen yhtäkään kiinnostavaa kaakelia. Meillehän ei ole tulossa kaakeleita tiskipöydän yläpuolelle. Etsin jotain tanskalais-, ranskalais- ja englantilaistyyliä, koukeroista, verevää, kohokuvioista kaakelia, mutta kaikki kaakelit ovat tiukasti haaleanmodernin suomalaisia. Kaakelien pitäisi olla korkeintaan kymmenen senttiä korkeita. Hattulan kaakelitehdas valmistaa mittatilauskaakeleita, mutta en ehkä olisi valmis menemään niin pitkälle…

Viimein löysin Venuksen kylpy -nimisen paikan. Siellä myydään yltiöromanttisia kylpyhuone- ja vastaavia tuotteita. Katselen pdf-esitteitä läkähtyneenä ja nipistelen itseäni, että ei, meille ei ole tulossa muualle kaakeleita, ei, ei, tuleepas, ei… Pahus vieköön. Ei, meille ei tule nyt kaakeleita, mutta ehkä myöhemmin… vaikka vessanseinään sellainen raa’an vanhan kiven tyylinen, seinän alaosa laatat suoraan, välissä karkea kohokuvioboordi ja sen yläpuolella laatat vinoneliöinä… tai sitten koko seinä kukkii koukeroisia köynnöksiä… mutta ei vielä! Nyt puhukoon hinta. En tiedä, mitä Venuksen kylvyn kaakelit maksavat, mutta halpoja ne eivät voi olla. Verkossa kaakeleita ei myydä, vaan liike on Helsingissä. Ihailemani laatat ovat Original Stylen laattoja (sarjoista Artworks ja Earthworks ja La Belle.)

Krumeluurattuja koukerokukkaiskaakeleita ja maanläheisiä rosolaattoja katseltuani päädyn tähän: sähköhellan huuvan reunaan tulee yksivärinen, kapea, mattapintainen, pitkänmallinen kaakeli, jossa on köyden kierteitä muistuttava kohokuvio. Väri on mahdollisimman paljon sama kuin itse huuvan. Tällaisia kapeita kohokaakeleita ovat esimerkiksi Artworks-sarjan Rope (15×4 cm) ja Scroll (15×3 cm), ja väriksi tulisi London Stone (harmaa) tai Sepia (ruskea). Myös Earthworks-kokoelman Large Chair Rail (5 cm, väri Creme) ja Twist (1,5 cm, väri Creme, Ciallo tai Noce) olivat viehättäviä.

Kysyin Venuksen kylvyltä näitä hintoja, ja Rope maksaisi 4,60 euroa kappaleelta, Scroll 4,20 euroa. Earthworks-kokoelman boordit maksavat huikeat 20–25 euroa kappaleelta. Lisäksi hintaan saattaa tulla jonkin verran rahtimaksuja.

Vilkaisin verkon muita kaakeliboordi-hintoja, ja Rope ja Scroll ovat niihin verrattuna halpoja boordeiksi. Myöhemmin löysin kasoittain kohtuukivoja boordeja muualtakin verkosta; niitä vain myydään muiden kaakelien kylkiäisinä, niin että niitä hakukoneet eivät saa yksikseen esiin kirveelläkään.

Sähköhellan liesikuvun maalista olen kerännyt ideoita Talolla on väri -sivustoon.