Rakentamisen linkkivinkkejä

Sisävalaistus: ledit ja valokuidut, yleistä

(Äh, verkossa kaikki valikoimat muuttuvat koko ajan, niin että nämä linkit vanhentuvat koko ajan – ja joudun etsimään meille kotiini haluamani aina uudestaan jostain. Päivittelen näitä linkkejä tarvittaessa silloin tällöin vastaamaan oikeita sivuja.)

Olen ollut hämilläni sen suhteen, mitä valinta kiinteiksi valaisimiksi (saunaan, kylpyhuoneeseen, vessaan, keittiöön). Eniten pidän halogeeneista, mutta en viitsisi ottaa riskiä, että ne kielletään parin vuoden päästä. Lediin kannattaisi siis panostaa, mutta jotkin led-lamput ovat niin heikkotehoisia, että niistä ei ole oikeaksi valaisimeksi, että ainakaan verkkokauppaisivuilta en osannut arvella muusta kuin hinnasta, mikä lamppu oikeasti valaisee ja mikä on vain koriste. Led on myös niin monimuotoinen ja siitä voi vääntää millaisen muodon tahansa, että haluaisin nähdä enemmän niitä oikeasti käytössä.

Lamppukaupassa oli myynnissä monenlaisia led-valoja, sekä spot-tyyppisiä halogeeninkorvaajia, lukulamppuja että kattolamppuja. Hinnat heittelehtivät paljon minun osaamatta sanoa, miksi. Yksi halogeeninkorvaaja-led-lamppu näyttäisi maksavan 30–125 euroa. Kuitusarjat maksoivat nelisensataa euroa.

Nadenex on-line shop:n sivuilta tajusin, että kuitusarjoissa niissä kuiduissa ei ole itse lamppua, vaan se on projektorissa. Märissä tiloissa projektori sijoitetaan kuivaan tilaan, ja kuidut voi vetää minne huvittaa. Ilmeisesti sieltä projektorista pitää sitten aikanaan vaihtaa se lamppu. Mitä paksumpi kuitu, sitä enemmän tulee valoa. Kuituvalo ei välttämättä ole peräisin led-valosta vaan halogeenista. Tieto on Nadenexin sivuilla niin ammattimaista, että en pysy perässä, mutta ainakin sain tietää, että nyt on tullut mahdolliseksi valaista keittiön työtasot suuritehoisella led-nauhalla, ja valo on siihen työhön vihdoinkin riittävä. Lednauha voi kastua ja vaikka mitä, ja sitä voi katkaista kymmenen sentin välein. Nadenex myy osat erikseen, enkä itse uskaltaisi ostaa tai asentaa yhtään mitään, mutta hintaluokka on senkaltainen, että yhteen lasketaan esimerkiksi metri suuritehoista lednauhaa (40–50 euroa), verkkolaite (30–40 euroa) ja himmennin (25 euroa).

Nadenex myy myös ledlamppuja, jotka voi lykätä suoraan sinne, missä aiemmin oli halogeeni- tai hehkulamppu. Hinta on 20–50 euroa, ja värisävyt ovat lämpimiä. Yhden watin teholed vastaa kymmenen watin halogeenia, kolme kolmen watin teholedia 50 watin halogeenia. Toisin sanoen jos hankimme halogeenivalot, niihin voisi vaikka heti vaihtaa ledlamput tilalle.

Tiedon hankkiminen ledistä muilta verkkosivuilta suututtaa minut. En tajua mistään mitään… Näyttäisi siltä, että en pysty vertailemaan lediä muihin valovaihtoehtoihin, enkä ainakaan pysty vertailemaan hintoja. Sen sain tietää, että tarkka työnteko vaatii 500-1000 luksia, joten luksien määrää kannattaa tsekkailla lamppuostoksilla. 200:lla luksillakin pärjää, mutta yksityiskohtia ei silloin juuri erota. Ongelma on, että verkkosivuilla ei puhuta lukseista vaan lumeneista. Siis mistä?

Easy Led Oy:n sivuilta tajusin jotain, ja kuvagalleriasta näin lamppuja oikeasti toiminnassa. Meitä vertailijoita varten on laitettu esimerkkinä esille yhden keittiön tasovalon (120 €) ja ulkovalon (245 €) hinta. Arctic LED Design kertoo, että ledit kaipaavat viileyttä, ja ne ja niiden driverit (?) täytyy asentaa paikkaan, jossa on hyvä ilmankierto. Auringonporotuskaan ei tee niille hyvää. Led-valo on käytännössä ikuinen. Näilläkin verkkosivuilla on kiinnostava kuvagalleria.

Valaisin- ja sähköjutuissa minua aina pännii se, että sisustajana olen riippuvainen sähkömiehestä, jolla on aina kiire. Minun pitäisi (ymmärtämättä mitään sähköostoksista) ostaa etukäteen kaikki olennaiset osat, ellen halua odottaa taas kahta vuotta, että sähkömies pääsee paikalle, ellen halua seinilleni jotain ihan hullunkurista.

Proled on ottanut minunkaltaiseni pännijät huomioon. Tieto on esitetty ymmärrettävästi ja jokaisesta tuotteesta voi selata eri kuvia, mutta tuotteita on vähänlaisesti. Proledin mukaan ledejä ei kannata laittaa halogeeneille tarkoitettuihin systeemeihin, koska niissä led ei saa jäähtyä tarpeeksi. Oversolin sivuilla kannattaa ehdottomasti käydä; siellä helppolukuista tietoa on eniten. Jokaisesta tuotteesta on valtavasti tietoa ja kuvia. Hintoja ei ole esillä, mutta Oversolin tuotteita myydään rautakaupoissa. Adlux kertoo, että halpoja ledejä kannattaa välttää. Niiden ikä voi olla vain pari vuotta. Suuritehoiset ledit taas saattavat häikäistä, ja teholed on niin uusi ilmiö, että sitä ei ole tuotteistettu vielä helpoiksi paketeiksi. Adlux marmattaa halogeeneista ja ledeistä ja kehuu omia tuotteitaan. Candeo Effect -sivuilta voi käydä hakemassa ideoita. Ledvalot.com kertoo, että ledeistä on liikkeellä paljon villejä huhuja. Vain alkuvuosina ledit eivät kestäneet kuumuutta esimerkiksi saunassa, mutta nykyiset saunaledit on sovitettu kestämään löylytkin. Näiltä sivuilta kannattaa tsekkailla hintoja; tietoa on mukavasti. Esimerkiksi kuuden led-valon sarja, johon kuuluu muuntaja ja muuta tilpehööriä, maksaa 59 euroa.

Kuituvaloista ja ledeistä saa paljon helposti omaksuttavaa tietoa Cariitilta. Netrauta.fi myy Cariitin kuitusarjoja saunaan, ja hinta on 350 – 500 euroa. Osa sarjoista sopii saunan kattoon, osa vain laudekorkeudelle, osasta projektorin saa laittaa saunaan, osassa sen täytyy olla kuivassa tilassa. Tv-oraltakin löytyi uutta tietoa.

Olen nyt paljon viisaampi ledien ja kuituvalojen osalta. Silti minua vielä ihmetyttää, miten ledit ja kuituvalot niin kuin käytännössä laitetaan paikalleen. Kun saunojen kuituvalosarjoja myydään, ei esimerkiksi kerrota, missä on laitteen katkaisija. Siis kai saunavalo kuuluisi saada sellaiseksi, että se laitetaan päälle seinästä eikä projektorista toisesta huoneesta? Sunsaunan sivuilta löysin kuvia saunan kuituvalojen asentamisesta. Ne voi asentaa pinta-asennuksena, mutta vaihtoehto lienee aika ruma, joten koko systeemiä varten voi jyrsiä lauteisiin uran, joka peitetään tervaleppälistalla.

Huomasin muuten, että Ikea myy esimerkiksi kattolamppuina pariakin led-valoa käyttävää mallia. Paikan päällä voisi käydä äimistelemässä ledien valotehoa. Verkkotiedoista tuli vain olo, että ilmeisesti ledejä ei voi näihin lamppuihin vaihtaa ja samalla ledeille luvattiin vain pari vuotta elinikää. Jos hintoja halutaan vertailla (Ikea siis tietenkin on halpa… eikä ehkä se laadukkain paikka…), kolmen spotin halogeeni-kylpyhuonevaloa Ikea myy 13:lla eurolla, vastaavaa keittiöön 10–35:llä eurolla. Led-sarjoja keittiöön löytyi 40 eurolla, mutta niiden valotehoa pitäisi päästä testaamaan.

Ledin ongelma siis näyttäisi olevan, että valoteho voi olla todella heikko tai asianmukainen, mutta käsitteitä valotehon ilmoittamiseksi ei ole.

Etsiessäni tietoa valokatkaisijoista löysin monta paikkaa, joissa myydään ledejä. Kiinnostavin niistä oli JokiWatti Oy, joka kertoo sekä ledien valaisutehon että hinnan…

Sisävalot: sauna

Käyköhän muuten energiansäästölamppu saunaan? Verkosta luin, että loisteputkityyppisiä lamppuja eli myöskään energiansäästölamppuja ei saa laittaa saunaan. Saunaan suositellaan hehkulamppua tai valokuitua, ja halogeeni ja ledkin voivat käydä. Halogeenin voi lykätä sinne, missä ennen oli hehkulamppu, mutta led ei ole paras valinta saunaan. Valokuitu on turvallisuuden kannalta ehdottomasti suositeltavin saunavaloratkaisu, ja jos sen projektorissa on led, valinta on ympäristöystävällisin. Perinteisesti sauna on valaistu lauteiden tasolle asetetulla hehkulampulla, jolla on saunaan sopiva kuori. Saunaan kannattaa asentaa kaksi valolähdettä: yksi hämyisä saunomiseen, yksi tehokas siivoamiseen. Ledien hintojen oletetaan laskevan nopeasti. Suomelalla oli realistinen artikkeli valokuiduista ja ledeistä… Eurovalaisimelta löytyi saunaan eniten valokuitujen lisäksi tavallisia saunanlamppuja. Ihastuin itse asiassa Enston pitkänmallisiin saunavaloihin (AHV15), joita voi ostaa (20 €) ilman mäntyritilää ja ei-upotettavina niin, että ne näyttävät nostalgisen röyhkeänmoderneilta. Niitä voi käyttää muissakin rankoissa paikoissa (eli ulkona) kuin saunassa, mutta niitä ei saa asentaa kattoon vaan seinälle, vähintään 10 cm etäisyydelle katosta. Yläseinässä niissä voi käyttää 40 watin lamppua, alle metrin korkeudessa 60 watin.

Sisävalot: vertailua ja näkyviin tulevia valaisimia

Jos hintoja haluaa vertailla, tavallinen hehkulamppu-saunanvalaisin ja halogeenisarja keittiöön maksaa suurin piirtein 10–100 euroa, kuitu- ja ledvaloihin taas laitetaan yksi nolla perään. Lamppukauppa myy verkossa molempia, samoin esimerkiksi Kotivaruste.net. Jos halvalla haluaa päästä, halogeenit ja tavalliset lamput ovat ainakin vielä se oikea valinta. Tosin niitäkin löytyy törkyhintaisina. Ledit ja kuituvalot voi joka tapauksessa kohtuullisen helposti asentaa jälkikäteen, ja halogeenilamppujen pesäänhän voi siis vaihtaa ledlampun, joskin led ei välttämättä silloin kestä yhtä kauan kuin muissa paikoissa.

Valotorni ja Adlux liputtavat epäsuoran valaistuksen ja päivänvaloa muistuttavan valon puolesta. Heidän tuotteidensa hinta ei huimaa päätä, mutta valikoima ja valaistusesimerkit näyttävät joltain hammaslääkärin ja sairaalan välimuodolta. Pidän itse tärkeänä sitä, että ikäviä heijastuksia ei synny (halogeeni esimerkiksi voi heijastua tietokoneen ruudulta, taulujen lasista ja aikakauslehden sivulta häiritsevästi), mutta en pidä sisustuksellisesti epäsuoraa valaistusta yhtään sen parempana. Päivänvalospektriä vastaavia lamppuja on kuitenkin esimerkiksi Valotornilla sellaisia, jotka voi kiertää tavallisen halogeenin tai hehkulampun tilalle. Adluxin propaganda halogeeneja vastaan ylittää hyvän maun rajat, mutta hyvä vinkki on se, että lastenhuoneeseen ei kannata laittaa vaijeri-halogeenia, koska jos lapsilta lentää sen päälle jokin lelu tai vaate, tulipalo ehtii syttyä ennen kuin se ehditään saada pois. Niissä tiloissa, joissa makoillaan selällään, katossa ei pitäisi olla kirkasta kohdelamppua, kuten halogeenispottia, koska silmä hakeutuu automaattisesti siihen sokaistumaan. Adlux myös marmattaa siitä, että esimerkiksi halogeenilamppuja upotetaan kalusteisiin tai kattoon: ratkaisu on kallis ja samalla pilataan hieno kalusteen pinta. Kynttilälamppuja Adlux kehottaa myös välttämään: niissä on räjähdysvaara.

Pidän halogeeneista ja kynttilälampuista. Ne ovat ihania eivätkä ne ole kalliita. Adluxin lietsonnan jälkeen taidan tosin hiukan harkita, miten paljon niitä haluan… Aika paljon. Epäsuoraa valaistusta saa valolistalla, joka estää valon häikäisemisen. Varsinaisissa epäsuorissa valaisimissa on sisällä kammotus, loisteputki. Keskustelupalstoilla kehotettiin suhtautumaan varauksellisesti Adluxin esittämiin tietoihin. Epäsuora valo myös vaatii enemmän valotehoa kuin tavallinen valaistus, koska valo hajoaa niin paljon.

Ainoat epäsuorat valaisimet, joista pidin, löytyivät Lamppukaupasta. Siellä myytiin Massiven erilaisia metallisia seinävalaisimia (30–45 euroa), jotka olivat tarpeeksi yltiömoderneja minun makuuni. En kuitenkaan tiedä, kuinka hyvin nämä seinävalaisimet oikeasti valaisevat. Lamppuina niissä on halogeeni.

Pidän halogeenien lämpimästä ja varjoja tekevästä valosta paljon, mutta en aina pidä sen tuomasta klisee-luksuksen ja hotellimaisuuden vaikutelmasta. Pohdin pitkään porstuaa ja sitä, mikä siinä oli mielessäni vikana, kunnes tajusin hahmottavani sitä mielessäni koko ajan halogeenein valaistuna, eivätkä halogeenit sopineet sen vanhahtavaan narisevaan tunnelmaan.

Jos etsii edullisia usean halogeenilampun tankokattokokonaisuuksia, Ikea, Bauhaus ja Lamppukauppa näyttäisivät olevan ne paikat, joihin kannattaa suunnata.

Jos etsii tavallisia kattolamppuja, Ikean Foto-kattolamppu (15–30 €) on todella hieno. Se on metallinvärinen, ufon ja silti harmonisen näköinen. Ikean Kroby (15 €) taas on valkoinen suutarinlamppu.  Sähkötarvikkeita.fi-sivustolla kannattaa käydä myös; siellä on keskiaikaisen näköinen (ja kohtuuhintainen) kattolamppu Johnson, 111 euroa.

Seinävalaisimista löytyy romanttinen Massiven seinälamppu (30 €) Sähkötarvikkeita.fi-paikasta – vaan eipä löydy enää. Samasta paikasta löytyi myös keskiaikaishullunkurinen seinälamppu, Massive Wandlamp, 29 €, jossa on kynttilälamppu ja sen taustalla ikään kuin kulunut puunkappale ja lampun runko näyttää metallilta – ja sitäkään ei enää näy. Siitä olisi ollut myös Massive Luster -kattolamppuversio. Lisäksi kyseisessä verkkokaupassa myytiin Massiven vanhan ajan porvariskotityylisiä plafodeja ja seinäplafodeja – ei enää. Siellä oli aiemmin myös viehättävä työvalo työpöydälle, Massiven Preston (48 €). Yritin hakea verkosta muualta sitä seinälamppua, Wandlamp, mutta en löytänyt juuri mitään. Eurovalaisimessa on ihania takorautaisia seinävalaisimia, mutta niillä on meille ihan liikaa hintaa. Tällä hetkellä verkossa ei ole minkäänlaista sellaista seinävalaisinta, joka olisi sopivan hintainen ja jonka huolisin meille.

Työpöytävalaisimista löytyy Ikeasta hauska supermoderni työpöytävalaisin, Forså nikkelöitynä (20 euroa). Työpistevaloista on aina vilkaistava, että ne eivät ole halogeeneja, koska tulipalovaara ainakin minun työpöytäni paperikaaoksessa on suuri. GY näyttäisi olevan jonkin led-lampun kanta, G9 taas halogeenin, ja se G9 valitettavasti tulisi siihen Preston-lamppuun. Näistä G9-lampuista on varoitettu, että ne voivat räjähtää. Räkä. Kaikki työpöytävalot ovat yltiömoderneja, ja etsin jotain muuta. E-alkuiset ovat hehkulampun ja sen korvaavan energiasäästölampun kanta eli sellaisia kierteisiä. En löydä mistään verkkosivua, jossa selvitettäisiin eri kantojen koodeja noin niin kuin kattavasti. Eurovalaisimessa oli hauska nostalgisenouto pöytävalo, Bankers Lamp Gustaf (40 €), mutta en ihan päässyt selvyyteen, onko se oikeasti työpöytävalo. Sadan euron hintaisia romanttisia työpöytävaloja löytyy, mutta en ajatellut pulittaa siitä niin paljon. Massivella on basic-pöytävalo, joka on sieväntyylikäs ja 14 euroa, mutta en ole varma, toimiiko se kunnolla työpöytävalona. Eglon Princekin (20 euroa) voisi joten kuten kelvata.

Voi myös miettiä sitä, haluaako työpöydän päälle mitään lamppua viemään tilaa ja kaatuilemaan. Myös seinään voi kiinnittää esimerkiksi Dynamic Led -kohdevalon, jota voi suunnata mihin haluaa. Sitä myy Juhansähkö ja se maksaa 17 euroa.

Ostin nykyiseen kotiimme nyt yhden rakkauteni, halogeenispotti-kokonaisuuden, jossa on kolme suunnattavaa lamppua. Sen valo on lämmin, aurinkoinen ja ihana, se valaisee hyvin ja tekee tunnelmalliset varjot, mutta häikäisee se. Pahuksen Adlux, joka sai minut tiedostamaan häikäistymisen ärsyttävyyden. En pidä yhdestäkään valaisintyypistä: kaikki ovat joko rumia tai häikäisevät tai valaisuteholtaan riittämättömiä.

Kokeilin ostaa kotiin yhden led-valon, sellaisen, joka laitetaan hehkulampun tilalle. En osannut arvioida valotehoja, ja näköjään ostin 40W-hehkulamppua vastaavan, joille meillä ei ole kauheasti käyttöä. Lupauksista huolimatta led-lampun syttymisessä on viive ja väri on sininen, kelmeä (vaikka sen piti olla lämmin valkoinen). Päähän ottaa. Led-valo oli kallis ja vielä niin pitkäikäinen, että lamppua ei oikein saa kulutettua pois.

Kun led-valo vanhenee, se ei pala tai sammu vaan sen valoteho himmenee koko ajan. Kannattaa siis hankkia supertehokkaita led-valoja, ja käyttää sitten elonsa loppupuolella olevia himmeän valon paikoissa…

Löysin monia ihania edullisia lyhtylamppuja, ja kyselin sähkömieheltä, ostanko kotiin aikapommia. Hän kommentoi, että halvat voivat olla hyviä tai huonoja, ja niin kalliitkin. Kuulemma Ikean lamppuja on hyvin hankala asentaa, eli ne tulevat sähkömiehen työtuntien kannalta kalliiksi, vaikka valaisin olisi edullinen.

Sisävalot: liesikupu ja tiskipöytä ja kylpyhuone

Liesikupuihin pitää muuten myös hankkia valaisimet (itse tuuletintahan meille ei tule liesikupuun). Keraamiselle liedelle epäsuora valo on ilmeisesti tärkeä, koska halogeeni heijastuu pahasti lasitasosta. Verkosta en kuitenkaan oikein löydä mitään. Lamppukaupassa ja Jokiwatti Oy:lla myytiin keittiöön ainakin pienikokoisia loisteputkia (Massive Myrtle, 20–30 euroa), joten ehkä jotkin sellaiset tulisivat liesikupuihin. Valaisimet jäävät piiloon liesikuvun alle, joten niiden ulkonäöllä ei ole suurta väliä. Näiden suojausluokka on IP 20, joka ei ole roisketiivis tai tiivis mitenkään, mutta eivät kai lamput liedellä suuremmin kastu. Suojausluokista saa muuten tietoa Tukesin sivuilta. IP 21 olisi tippuvedenpitävä ja sitä voi käyttää kosteassa tilassa, ja IP 24, IP 34 ja IP 44 ovat roiskevedenpitäviä ja ne kestävät sekä kosteutta että märkää.

Sähkösuunnittelijamme kertoi, että ihan todella märkiin paikkoihin, suihkun lähelle ja niin edelleen, täytyy olla vielä isompia IP-numeroita.

Tiskipisteeseen tulevasta led-valosta löysin Ledwoodilta valokiskon, jonka 25 cm pitkä valokisko maksoi vain 20 euroa, 50 cm 30 euroa ja metrin pituinen 40 euroa. Sitä kehuttiin vesitiiviiksi ja valotehokkaaksi. Onkohan tässä jokin koira haudattuna? Jos tehokas led on näin kohtuuhintainen, sitä kannattaisi harkita kaikille keittiön työtasoille. En tosin päässyt selvyyteen, miten tämä lamppu liitetään sähköverkkoon. Samassa paikassa myytiin myös yhden metrin mittaista valonauhaa (40 euroa), joka on vesitiivis, tehokas ja taipuisa. Näiden lisäksi paikassa myytiin myös muuntajia led-valokiskoilla ja -nauhoille, ja niiden hinta on 15–70 euroa. Ehkä sellainen muuntaja siis tarvitaan aina lisäksi. Mitähän muuta?

Adluxilla on liike Turussa Brahenkadulla.

Kyselin asiaa eri liikkeistä, ja Proled kertoi, että tiskipöydälle paras vaihtoehto on juuri led-valonauha. Ne ovat pienikokoisia eivätkä juuri edes näy. Liesikupuun ei kannata laittaa, koska lämpötila voi nousta liian korkeaksi.

Vessan valoa olen pähkäillyt paljon, sillä en millään haluaisi loisteputkea. Olen kuitenkin huomannut, että suoraan vessan peilin yläpuolella, seinässä kiinni on oltava lamppu, koska muuten ei näe mitään, kun laittaa naaman lähelle peiliä. Proled ehdotti heidän sivullaan olevaa led-alasvaloa. Se upotettaisiin kattoon, enkä oikeastaan sitä kyllä olisi haluamassa.

Proled sijaitee Paimiossa Vistantiellä, mutta heillä ei ole varsinaista liiketilaa, toimisto ja varasto vain. Siellä voi käydä parin päivän varoitusajalla.

Keittiöön Adlux suositteli 30 cm:n valotikkua, 1 (32 euroa) tai 3 W (62 euroa). Lisäksi tulee vaihtoehtoisia osia sen mukaan, laitetaanko pistotulppa vai kiinteä asennus vai mitä, ja luulisin, että hintaa tulee saman verran lisää kuin itse lamppu on. Vaihtoehtoisista osista riippuu, voiko laitteen asentaa itse vai tarvitaanko ammattimies. Tiskipöydälle valo kannattaa laittaa Protector-putken sisälle. Adluxin mukaan valotikkuja on laitettu myös liesikupuun. Lisäksi heidän sivuillaan on sellainen kuin kotimaisen Hella Lighting Finland Oy:n Origami Design Counter Top, jonka olen nähnyt muuallakin. Se on pinta-asennettava loisteputkivalon korvaaja, hyvin valotehokas.

Loisteputkia ihan suoraan korvaavat led-putket ovat kuulemma vaarallisia.

Peilivaloksi vessaan Adlux ei suosittele valotikkuja, koska valoteho ei riitä. (Hmm?) Vessaan suositeltiin 2×36 W:n Jasmina-lamppua. Millainenhan se on? Uuh, löysin sen verkosta; se on niitä kauheita päivänvalolamppuja, plafondin näköisiä, muovisia.

Proledistä kommentoitiin vielä, että led-valot kannattaa mieluiten antaa sähkömiehen laitettavaksi ja seinän valokatkaisijan varaan, mutta ne voi myös laittaa pistotulpallisiksi. Ledit kootaan aina jokaiselle vähän yksilöllisesti. Heidän ehdotukseensa eli valonauhaan tarvitaan aina muuntaja (20-30 euroa), ja se asennetaan usein keittiön kaappien päälle. Ostettaessa pitää tietää keittiön mitat hyvin, koska johdot ja muut ostetaan määrämittaisina. Valonauhan metrihinta on Proledissa 36 euroa metri. Muuntajia ei yleensä tarvita kuin yksi, mutta jos osa työkaapistosta on hyvin kaukana, vastapäisellä seinällä tms, kannattaa hankkia toinen muuntaja.

Hinta ei ole mitenkään paha, ja se on vertaillussani olleista edullisin.

Vessaan voisi harkita jotain Massiven romanttista seinäplafondia, mutta jotenkin en vain näe sellaisen sopivan meille… Mitä ihmettä vessaan oikein laittaisi? Haluaisin sinne jonkin lyhtymäisen, mutta se ei saisi valaista kaukana seinästä, jotta peilistä näkisi hyvin. Ehkä jokin Massiven ulkovalo voisi käydä, jokin seinänmyötäinen lyhty, sellainen kuin Verona. Siinä on vain alalaidassa metallia, niin että ihan suoraan alas siitä ei pääse valoa. Hpmh.

Jokiwatti suositteli Proledin lailla ledinauhaa, joka maksaa heillä 60 euroa metri, muuntaja 45 euroa. Proledin Jussi Kurpan kanssa kävin paljon sähköpostikeskustelua, ja hän kommentoi, että lednauha kannattaa kiinnittää keskelle yläkaapin alapintaa. Tämä siitä syystä, että monesti taso on 60cm syvä ja yläkaappi vain 30cm, ja jos nauha on kaapin takareunassa taso ei saa valoa tarpeeksi. Jos pelkää sitä, onko nauha tarpeeksi valotehokas, voi ostaa sellaista nauhaa, joka on sähkötehokkaampi, ja Kurppa lupasi myydä sitä samaan hintaan. Sähkötehokkaammassa nauhassa on myös parempi värintoisto kuin tavallisessa.

Tiskikaapin alle pitää laittaa vähän erikoisempi juttu kuin muiden kaappien. Meille tulee Ikean tiskikaappi, jossa on ritilöiden alla ulos vedettävä pelti, joka kerää kosteuden. Sen alle pitää laittaa alumiinilista, joka on hiukan irti pellistä ja joka kiinnitetään kaapin alareunoihin. Nauha kiinnitetään sitten siihen.

Ledwoodilta kerrottiin, että heillä yleisin työtasojen valaisin on Led-valokisko. Ne ovat 25, 50 tai 100 cm pituisia alumiinijuttuja, joihin ledit on upotettu (hinnat 20 euroa, 30 euroa ja 45 euroa). Ne ovat roiskevesitiiviitä, ja tiskipöydällä ne kiinnitetään yläkaapin takaosaan. Valaisimia voi ketjuttaa, ja ne kiinnitetään jollain klipseillä tukevasti. Ne tarvitsevat erillisen muuntajan, ja kaikille voi hankkia yhteisen, jos ne saavat mennä samasta valokatkaisijasta päälle. Värisävyinä ovat puhdas tai lämmin valkoinen.

Sähkösuunnittelijamme suositteli liesikupuihin ihan vain seinälle laitettavaa Enston kupuvalaisinta. Se sijoitettaisiin takaseinälle korkealle, niin että se jäisi hiukan piiloon. Ajatus on mainio. Se on halpa ja helppo puhdistaa.

Yläkerran kylpyhuoneen valon kanssa meillä on se ongelma, että katto tulee hyvin matalalle ja on vino lavuaarin ja peilin kohdalla. Sähkösuunnittelijamme mielestä lediä voi mainiosti käyttää kylpyhuoneessa, ja silloin valokiskon tai nauhan voisi hyvin laittaa kattoon peilin yläpuolelle. Se ei vie tilaa juuri lainkaan.

Muuta sähköstä

Saan puistatusta tavallisista sähkökatkaisijoista. Taloon.com-verkkorautakaupasta huomasin, että tavallisten valokatkaisijoiden (n. 6–20 euroa / kappale) lisäksi myydään myös Renovan vanhanaikaisia katkaisijoita (15–20 euroa / kappale). Niiden valmistaja on Schneider Electric. Renovan katkaisimet ovat huikean näköisiä: pyöreitä ja retromallisia, ja niitä on mustina ja valkoisina.

Talotarvike.com:ssa myytiin katkaisijoiden osia erikseen, enkä osaa vertailla niiden hintoja, mutta siellä myytiin myös hopeanvärisiä tavallisia katkaisijoita. Sähköbit-verkkokauppa myy valtavasti erilaisia valokatkaisijoita, ja Suomen Sähkötukkuliikkeiden liiton sivuilla voi vertailla eri valmistajien katkaisimia rinnakkain. Artic tuntuisi olevan se perus-tylppämuotoinen-suurikokoinen-katkaisija, Artic Decor se sama mutta metallisin värein. Elko (malli on Plus ja Plus Option) ja Ensto (joka nyt on ilmeisesti ABB mallit Impressivo ja Jussi) tuntuisivat olevan myös perus-katkaisijoita mutta hiukan pienempiä kuin Artic. Impressivolla on ilmeisesti jotain hauskaa uutta peitelevymallistoa, mutta sitä ei tunnu olevan myynnissä vielä. Renova on sitten retro-mallisto. Sähköbitin hinnat tuntuvat noudattavan samaa linjaa kuin Taloon.com-sivustolla. Renovaa myydään myös vääntökatkaisimena, ja sen hinta on huikeat 60–100 euroa kappaleelta. Joki-Watti Oy:n valikoimaan kannattaa myös tutustua. Renovia myydään halvimmillaan 13 euron hintaa, muita kuuden euron. Renovan pistorasiat (maadoitetut) maksavat 15–20 euroa.

Vanhoja ja vanhan mallin mukaan tehtyjä valokatkaisijoita myydään myös Rakennusapteekissa. Uusia retrokytkimiä myydään 30 euron hintaisina eli kalliimpina kuin Renovan katkaisimia, mutta väännettäviä myydään vain 40 eurolla! (Renovan väännettävän hintahan meni lähelle sataa euroa.) Oikeasti vanhoja mutta käyttämättömiä kytkimiä myydään 15–17 euron hintaan, ja niitäkin voisi harkita.

(Outo varoitus: jos googlettaa hakusanalla ”valokatkaisija”, löytää pornosivuja.)

En tajua valokatkaisimien teknisistä tiedoista mitään, ja minusta ihan samannäköisten ja samansisältöisten katkaisimien välillä voi olla hintaeroa montakymmentä euroa… Ilmeisesti katkaisimia saa ainakin pinta-asennettavina ja upotettavina, ja minulle käy kokonaiskustannuksiltaan halvempi vaihtoehto niistä.

Schneider Electronicin eli Strömforsin sivuilla käy ilmi, että Artic, Artic Decor ja Renova ovat saman valmistajan katkaisimia. Siellä kerrotaan myös, että kruunukytkin eli 5-kytkin tarkoittaa tavallista ja tuplavaihtokytkin eli 6+6 sitä, että samaa lamppua voi klikkailla kahdesta paikkaa. Lisäksi esiteltiin Senso-sarja, joka on hyvin erikoisen näköinen moderni valokatkaisija.

Ulkomaisilla sivustoilla on hienoja katkaisimia, mutta en uskalla tilata niitä sähkösäädösten erilaisuuden vuoksi. Eräältä sivulta olin ymmärtävänäni, että niitä olisi Bauhausissa myynnissä, joten siellä voisi käydä vilkaisemassa katkaisimia.

Tähän päädyn: tarvitsen sähkömiestä osatakseni valita edes jotain. Perusperiaatteena on, että meille tilataan kolmaosaan katkaisimista ja pistorasioista Renovan niitä halvimpia mustia malleja ja loppuihin jotain vain kokonaishinnaltaan kaikkein edullisinta.

Lähdin käymään läpi tulevaa taloamme huone huoneelta ja huomasin, että eipä sillä taida sittenkään olla väliä, millaisia sähkökoskettimia meille tulee… Syyliä seinässä ne ovat joka tapauksessa, Renovatkin.

Päädyn sittenkin tähän: meille tulee jotkin sähkökatkaisijat ja pistorasiat vain, kokonaishinnaltaan halvimmat.

Ulkovalaistus

Pimeällä ulkona ei tarvitse nähdä kaikkea, mutta tiettyä valoa tarvitaan. Nautin siitä, että pääsen kävelemään pimeässä, joten en haluaisi liiketunnistin-valoja minnekään.

Jotain tällaista ajattelen: sekä etukuistilla että saunakuistilla olisi kummassakin kaksi lyhdyn mallista ulko-seinävaloa. Lisäksi autotallin jokaisessa kulmassa on vastaavanlaiset lyhdyt. Nämä ovat perus-pimeävalaistus. Lisäksi saunakuistilla ja autotallin katoksen alla on isotehoinen valo, jota käytetään vain todella tarvittaessa. Lisäksi parvekkeella on yksi lyhty valaisemassa tarvittaessa sitä puolta pihastamme, ja sen saa päälle sekä porstuasta että makuuhuoneesta. Muut pihan valot varmistuvat, kun jäsennämme vähitellen paremmin pihan ja autotallin etäisyyden talosta. Valoja olisi tietenkin kiva ripotella kaikkialle, meillä on ihanat kalliot lähellä ja vaikka mitä, mutta pidetään kohtuus tässä vaiheessa… En ole varma, tuleeko joko talon ja autotallin väliin tai autotallista pidemmälle tien varteen lyhtypylväs. Pihalle johonkin kohtaan olisi kuitenkin tulossa kolme pientä, maata lähellä olevaa tunnelmavalaisinta. ”Jokin kohta” olisi vaikka nuotiopaikka, ulkoruuantekopaikka, puutarhakeinu, leikkimökki tai jokin muu sellainen.

Näitä maata lähellä olevia valoja kyllä mietin… Ne antavat ihanan valon, ja jos niitä voi suunnata, voi välillä valaista taloa, välillä pensasta, välillä milloin mitäkin, mutta lapset saavat kolattua ne talvella päivällä aika helposti tuusannuuskaksi. Kokemusta on. Sijoitanpa ne jonkin kiinteän ison rakennelman kylkeen (ulkokeittiön tai vastaavan), niin niitä ei tarvitse varoa erikseen.

Verkossa näkyy paljon kuvia taloista, joiden seinät ja ympäristö on valaistu räystäiden alle sijoitetuilla valaisimilla. Ne ovat hienon näköisiä, mutta minusta ne sopivat parhaiten kaupunkimiljööseen. Alustavasti meille ei ole tulossa sellaisia.

Katselin verkkokaupoista ulkovalaisimia, mutta muita paitsi perinteisiä lamppuja oli vaikea hahmottaa. Ledeistä ei ilmoitettu edes valotehoja. Lyhtymallisia seinälamppuja löytyi esimerkiksi www.talotarvike.com:ilta kunnioitettava määrä. En edes tiennyt, että niin kauniita lyhtyvalaisimia on olemassa. Niiden valmistaja on Massive, ja perus-pikkusievä-lyhtylamppu Lima seinälle maksoi 16–20 euroa. Muiden upeasti koristeltujen tai miedosti modernimpien lyhtyseinälamppujen hintahaitari oli 38–63 euroa. (Minulle tyypillisesti hankin sen Liman meidän peruslampuksi mutta lykkään vaikka etukuistille kaksi Cambridge-riippuseinävalaisinta, 38 euroa. Ja Limaa tulee tietenkin sekalainen kokoelma riippu- ja epäriippuvalaisimia sekä mustia ja valkoisia, eikä missään ole kahta samanlaista lamppua lähekkäin.) Joistakin näistä lyhdyistä oli myös kattolamppuversioita. Jostain syystä pylväslamput olivat kaikki hyvin matalia, ja ainoastaan Dubrovnikin kolmilamppuinen lyhtypylväs (223 euroa) sai minulta hyväksynnän.

Eurovalaisimesta löytyi myös hauskaa valikoimaa. Siellä oli moderni seinävalaisin, johon todella ihastuin (Torino 7325, Konst Mide, 25 euroa). Lyhtyjä oli Firenze-mallia (30 euroa), ja sen pylväslamppu maksoi 90 euroa (kaksilyhtyinen pylväslamppu oli 120 euroa). Eurovalaisimelta löytyi myös suunnattavia maahan upotettavia kohdevaloja, joista Led-versio maksoi 70 euroa (vain yksi spotti), yleisversio 45 euroa (vain yksi spotti), halogeenisarja, jossa 2 lamppua, 40 euroa (samaa sai esimerkiksi viiden lampun kanssa, jolloin se maksoi 80 euroa). Sähköbitillä on peruslyhtylamppu, Regen Mini, 30 euroa. Suomen energiansäästökauppa myy Airamin kartano-lyhtyvalaisinta, 28 euroa. Salon valaisinliike.fi myy Massive Cambridge -lamppua vain 23 eurolla, ja lisäksi Massivelta löytyi siellä uudenlaista valikoimaa. Erityisesti tykästyin Monastir-lamppuun, 25 euroa, josta haikailen riippuvaa seinälamppua ja kattolamppua. Pidin siitä mallista niin paljon, että oikeastaan haluaisin kaksi kattolamppuversiota sisälle portaiden valaisimiksi. Kai ulkovalon saa laittaa sisälle?

Lamppukauppa.fi:llä on Led-maavalo, jota voi hiukan suunnata, 105 euroa (yksi lamppu), ja kunnolla suunnattava led-kohdelamppu ulos (39,90), jota mainostettiin tehokkaaksi. Lisäksi Lamppukaupassa on paljon Massiven ja muiden valmistajien lyhtylamppuja. Pylväslamppuja oli (kolmelamppuisina) Murcia (255 €), Lima (199 €), Coventry (260 €) ja Dubrovnik (220 €). Massiven Limasta löytyi myös riippuvalaisin (20 euroa). Juhansähkö.fi:ltäkin löytyy Massiven lyhtylamppuja. Dubrovnik 3-lamppuista pylvästä myytiin 209:n euron hintaan, ja Antica Large (28 €) on uusi seinälyhtytuttavuus. Anttilan verkkokaupassakin myytiin muutamaa Massiven lamppua, halpaan hintaan (Lima riippuvalaisin, 16 euroa, Zagreb-seinälyhty, 35 euroa). Ostokset.fi:n sivuilla on samoja lamppuja kuin edellä, samoin hinnoin, ja Sähkötarvike.fi:llä tuntuu olevan koko Massiven tuotanto myynnissä edullisesti mutta hyvin niukin teknisin esittelyin.

Rautakaupassa oli Cello-ulkovaloja, joista perus-tavallinen-seinälyhtylamppu maksoi 13 euroa, kuutionmuotoinen ja hauska 60 euroa. Samaa kuutiomallia oli myös 3-lamppuisessa lyhtypylväässä, joka maksoi 300 euroa.

Sain juuri kuningasajatuksen: saakohan ulkovalaisimia käyttää suihkuhuoneessa? Roiskeenkestäviä ne ainakin ovat. Lyhtylamput kylpyhuoneessa olisivat aika hauska ilmestys! Ainakin sekä kylpyhuoneiden että ulkotilojen lampuilla on sama IP 44 -roiskesuojaus-koodi. Hinnatkin näyttäisivät olevan samoja.

Verkkosivuja selaillessani varmistun siitä, että lamppuja ostaessani minun on kömmittävä oikeaan lamppukauppaan. Minulla on tuhat ja yksi kysymystä esitettävänä, ja haluan mennä vaikka pimeään komeroon kokeilemaan lamppujen valoa…

Massiven hinnoilla on eri kaupoissa kova hintahaitari. Lima-lamppuja myydään 50-60:llakin eurolla, kun toisaalta sen saa alle kahdellakympillä.

Sähköjohdot ja hirsitalo

Hongalla näimme, miten hirret ja sähköt on sovitettu yhteen. Hirsien sisällä menee pystysuora kolo sähköille, niin että johdot eivät jää näkyviin. Sähkösuunnitelmat toimitetaan hirsitehtaalle ajoissa, ja reiät porataan niiden suunnitelmien mukaan.

Jälkikäteiset asennukset tietenkin jäävät näkyviin.

Sähköjen suunnittelu ja sähköjen asennus

Rakennusprojektin alkuvaiheessa tehdään sähkösuunnitelmat, ja meillä Honka ei tee niitä. On siis etsittävä erillinen sähkösuunnittelija. Suunnitelmat tarvitaan rakennuslupa-hakemukseen, ja Honka tarvitsee suunnitelmat myös ajoissa poratakseen reiät hirsiin oikealle kohdalleen.

Itsen on paras miettiä mahdollisimman hyvin etukäteen, mihin haluaa lamppuja, pistorasioita ja niin edelleen, ja silloin sähkösuunnittelu etenee nopeasti.

Sähkösuunnittelijamme kertoi, että kun isot linjat on päätetty, ihan viime vaiheessa voidaan tehdä valtavasti uusia yksityiskohta-päätöksiä. Lähes kaikki merkit vaativat seinään samoja juttuja.

Sähkösopimus sähköyhtiön kanssa ja sähkötyöt tontilla

Sähköyhtiön kanssa on tehtävä sähkösopimus hyvissä ajoin, koska haja-asutusalueilla voi kestää hyvinkin kauan, ennen kuin sähköurakoitsija ehtii rakentaa linjan tontille. Yleensä on suositeltu neljää kuukautta varoaikaa.

Tärkeää on, että rakennustyömaalla on heti alusta lähtien sähköt käytössä. Muuten voivat työt ja koneet ja ammattilaiset seistä monta päivää, kun sähköjä odotellaan…

Meille ainoa mahdollinen sähköyhtiö on Fortum. Soitin sinne kyselläkseni, miten nyt kannattaisi toimia, ja aloimme tehdä heti puhelimessa jo sähkösopimusta.

Fortumilta kerrottiin, että sähkösopimukseen tarvitaan 1) tiedot tontista, kiinteistötunnus yms., 2) päätös siitä, tuleeko meille 3×25 vai 3×36-liittymä (hinnat 2265 euroa ja 3 165 euroa). Tämän päättämisessä auttaa sähkösuunnittelijamme. 3) Asemapiirros. Sen voi tarvittaessa toimittaa myöhemmin.

Sähkölinjaa lähdetään rakentamaan, kun liittymissopimus on tehty. Sähköyhtiö ottaa meihin yhteyttä alkutalvesta. (Ei ottanut, otin itse.)

Sähköyhtiö tuo liittymän hinnalla sähköt tontin rajalle saakka, ja sähköyhtiön miehet voivat jatkaa siitä taloon saakka mutta meidän kustannuksellamme. Meidän pitää itse kaivaa kaapelioja, ostaa sähköpääkeskus (Fortumin kautta 1100 euroa, sis. asennus, liittymiskaapeli 500 m, maadoitus, kytkentä). Sähköyhtiö sopii asioista muiden maanomistajien kanssa.

Sähkösuunnittelija suositteli, että meille tulee 3×25-kytkentä (se on halvempi, ja maalämmön vuoksi sitä isompaa kytkentää ei tarvita). Tarvittaessa sen voi vaihtaa myöhemmin helposti. Sähkösuunnittelijan mukaan tontilla tehtävät sähkötyöt saa todennäköisesti sähköurakoitsijalta halvemmalla kuin Fortumilta, 600-800 euron hintaan.

Ulos, mielellään lähelle taloa tulee sähköpääkeskus. Sisälle tulee lisäksi ryhmäkeskus, ja sen voi upottaa seinään.

Asemapiirroksemme tuli, ja soitin sähköyhtiölle. Serkullamme oli käynyt niin, että hän oli luullut tilanneensa sähkön, mutta sitä ei ollutkaan tilattu, ja en enää ihmettele, miksi. Sähkön tilaaminen on monivaiheista, ja jos en olisi kysynyt ”Entä mitä tapahtuu seuraavaksi? Mitä meiltä vielä vaaditaan?”, olisivat sähköt jääneet tulematta.

Lähetin asemapiirroksen tekniseen asiakaspalveluun. Meille tulee vielä papereita allekirjoitettavaksi, ja sitten sähköliittymä on tilattu.

Kun meidän tuleva sähköurakoitsija on valittu, hänen on lähetettävä sähköyhtiölle vielä kirjallinen ilmoitus, yleistietolomake, vähintään kaksi viikkoa ennen sähkön tarvitsemista. Muutoin sähköä ei tule, sopimuksista huolimatta.

Sähköliittymän tilaamisen lisäksi on tehtävä erikseen sähkösopimus (sähkönsiirtosopimus ja myyntisopimus). Ilman sitäkään sähköä ei tule, muista sopimuksista huolimatta. Sen tein nyt puhelimitse, ja siitä lähetetään minulle vain sopimusvahvistus. Sähkösopimuksen voin tehdä myös jonkin toisen firman kanssa, mutta nyt se otettiin Fortumilta. Valitsimme täsmälaskutuksen, eli ilmoitamme itse kerran kuussa mittarilukemat Fortumille. Ilmoittamiseen saa ilmaisen tekstiviestimuistutus-palvelun. Sähkösopimuksen voi tarkistaa kerran vuodessa.

Kun sähköt tulevat, paikalle pitää olla valmiiksi kaivettuna mm. paikka sähkökeskukselle jne.

Sähkösuunnitelmat pitää lähettää myös Hongalle, koska hirsiä ei tule ennen kuin niihin on porattu sähköjohdoille reiät.

Omakotitalo ja ukkonen

Omakotitaloon ei yleensä laiteta ukkosenjohdattimia, koska puut ovat yleensä niin korkeita, että ukkonen ei iske taloon. Sen sijaan ukkonen voi tulla mainiosti johtoja pitkin.

Omakotitaloihin asennetaan nykyään automaattisesti ukkosensuojat. Ne voivat mennä ukkosella rikki, ja sitten ne vain vaihdetaan. Ne ovat sijaiskärsijöinä, jotta talon tietotekniikka, kylmälaitteet, lämmityslaitteet ynnä muut eivät posahda.

Kun oli talon täyttövaihe (siis maata kärrättiin taloon kiinni, takaisin sinne, mistä oli kaivettu pois ennen kuin talo rakennettiin), talon ympäri pistettiin kuparilanka maan sisään tätä varten.

Tilpehöörejä

Taloon kannattaa asentaa mahdollinen pistoke aggregaatille, pitkiä sähkökatkoja varten. Toisaalta sen pystyy ihan samannäköisesti ja yhtä helposti ja nopeasti asentamaan jälkikäteen. Se tulee ulos sähkökaapin kylkeen.

Rakennusvaiheessa voi siirtää kuluja myöhäisemmäksi niin, että varaa esimerkiksi jokaiseen huoneen datakaapeloinnin, eli jokaisessa huoneessa voi aikanaan pitää nettiyhteyttä ja katsoa televisiota. Datarasiat hankitaan vain niihin huoneisiin, joissa heti rakennusvaiheen jälkeen on tarvetta. Datarasiat ovat kalliita, joten niitä ei kannata hankkia varmuuden vuoksi, mutta jos kaapelit ovat seinässä, ne saa ihan helposti ja nätisti laitettua jälkikäteen.