Tiilipintaa

Meille on tulossa olohuoneeseen varaava takka ja keittiöön puuliesi. Lisäksi läpi talon menee sydänmuuri, joka rakennetaan tiilistä. Tiili tulee siis hallitsemaan kotimme sisäpintoja paljon.

Netistä löysin Tiileriltä fantastisia, ravistuneita, kolhoja ruukintiiliä. Tiilerillä on vaatimaton tuotenäyttely Kaarinassa, ja sieltä sain muutaman kotiin näytteeksi. Ruskea on ruskeankirjavaa ruukintiiltä, punainen punaisenkirjavaa. Kokoomakuvassa ylimpänä on ruskeaa, keskellä punaisenkirjavaa ja alimpana punaista ruukintiiltä.

Ruukintiilet eivät ole olleet läheltä nähtyinä yhtä puraisevia kuin ne ovat kuvissa ja kaukaa katsottuina. Nämä tiilet ovat suorareunaisempia kuin olettaisi.

Rakentamisen ja sisustamisen messuilta löysin muitakin tiilivalmistajia kuin Tiilerin. Wienerbergilla on vanhanmallisia Terca-tiiliä, jotka peittoavat Tiilerin ruukintiilet saman tien. Wienerbergin tiiliä myydään rautakaupoissa, ainakin tilattaessa. Oheisessa kuvassa on niistä kalliimpia, Bronsgroenia ja Retro de Namuria.

Wienerbergin Bronsgroen (70 € / neliömetri) on harmaan ja kellertävän kirjava, samoin Renaissance (50 euroa per neliö). Samanhintainen (48 euroa) on punainen Pastorale. Retro de Namur (70 euroa per neliö) muistuttaa vanhoja purkutiiliä, samoin Veldbrand Antiek. Veldbrand Exterieur (83 euroa per neliö) on harmahtava. Tiilistä on useita hyviä esimerkkikuvia. Muitakin viehättäviä tiiliä Terca-tiiliin kuuluu (tummia, vaaleita versioita ja Tiilerin tiilien kaltaisia), mutta ne eivät peitonneet vielä ruukintiiliäni.

Näissä Terca-tiilissä rakastuin tiilen pyöreään muotoon. Messuilla esittelijä sanoi hienosti, että tavallinen insinöörimäinen muoto ei tee oikeutta tiilen omalle luonteelle…

Tiilerin ruukintiili maksaa noin 30–40 euroa neliöltä (pelkät tiilet siis). Takan ulkokuoren kannalta hintaero Tiilerin ja näiden käsinlyötyjen Tercojen välillä ei ole mojovan iso, mutta seinässä neliöitä alkaa olla todella paljon.

Ehkä voisin laittaa olohuoneen takkaan Wienerbergin Pastorale-tiiliä, seiniin Tiilerin punaisenkirjavaa ruukintiiltä. Ruskeankirjavan sävy ei ehkä sittenkään viehätä minua, mutta toisaalta löysin kuvan, jossa ruskeankirjava ruukintiili näyttää takassa hyvältä, ja sen laastikin on ropis, jota olin ajatellut. Se on tummin sivuston takoista.

Pohjapiirustuksemme alkaa olla valmis, ja huomasin juuri, että arkkitehti ei ollut piirtänyt tiiliseinää yläkertaan sydänmuurin kohdalle. Hmm. Voikohan yläkertaan ylipäätään laittaa tiiliseinää vai tuleeko sellainen tolkuttoman kalliiksi? Toimiiko sydänmuuri silti tarkoitetulla tavalla eli lämmittäen ja ilmanvaihtokanavana, vaikka sitä olisi vain alakerrassa? Piippu tietenkin jatkuu ylös asti.

Arkkitehti kommentoi, että tiiliseinän rakentaminen yläkertaan on huomattavan kallista ja vaatii erikoisrakenteita.

Rakennaoikein-sivulta luin, että tiilirakenteen ja hirren yhdistäminen voi olla kinkkistä. Hormirakenteen on oltava irti painuvista rakenteista, sisäkattopaneelista, välipohjarakenteista, mahdollisen parven tai yläkerran lattiarakenteista sekä varsinaisista kattorakenteista. Joskus tiiliseinän ja hirsirakenteen väliin asennetaan säädettävä kierrejalka, jota lasketaan rakennuksen painumisen myötä. Tiili- ja hirsiseinän väliin asennetaan painumisen salliva eristekaista. Painuntavaraan lisätään mutterin ja mahdollisten aluslevyjen paksuus, jotka vähentävät varsinaista painuntavaraa.

Muurarimme kommentoi pohjakuvistamme, että meillä oleva piippu kosteassa tilassa on kosteusriski. Piippu elää ja liikkuu hyvin paljon, joten sen ja kosteuseristetyn tilan välinen sauma alkaa varmasti vuotaa.

Rakennusmestariltamme kuulin, että tällaisissa tapauksissa piippu koolataan irti tilasta, sen päälle tulee erikoiskova kipsilevy ja sen päälle vasta kosteuseristykset. Silloin sauma ei ole ongelma. Harmillisesti piippu ei siis saa jäädä suihkuhuoneessa näkyviin. Muurarimme vielä kommentoi, että koolauksen täytyy olla metallikoolausta, eli puuta ei saa laittaa piippuun kiinni.

Muurarimme ehdotti, että piippu kuorrutetaan kevytsoraharkolla, ja niin päätettiin tehdä. Kun paikalla oli sitten harkkomuurari laittamassa suihkuhuoneen seiniä kuntoon, tontilla päädyttiin siihen, että laitetaan sittenkin kivilevy piipun ympärille. En tiedä, onko kivilevy sama kuin erikoiskova kipsilevy, mutta yhtä kaikki se tulee siihen… Kivilevy on kosteudenkestävä, sen ja piipun väliin jää ilmarako, vliin tulee metalliproput tai vastaavat. Kivilevy täyttää palomääräykset ja sitä käytetään kosteissa tiloissa. Ennen se sisälsi asbestia. Sitä ei tarvitse tasoittaa ennen kosteuseristyksiä ja pintamateriaaleja.

Alkuajatuksia takoista ja roinaa tulisijoihin

Takoista ihastuin alun perin Tiilerin Titta-takkaleivinuuniin, jonka haluaisin meille olohuoneeseen. En tosin pidä vähääkään Tiilerin takanluukuista. (Laastin värinä olisi ropis, koristetiilien rooma tai pusta.) Ihmeellistä kyllä, valintani eivät olleet malliston kalleimpia.

Kysyin Tiileriltä takan luukuista, ja minulle kerrottiin, että myös Aito Lämmön luukut ovat mahdollisia. Upo-luukut ovat valurautaisia, kaksiovisia ja koukeroisia, ja myös kauniita tuhkaluukkuja löytyy. Titan takkasydämeen käy 0012-kokoiset luukut. Luukkukuvassa näkyvät Titan vaihtoehto-luukku.

Paikan päällä nähtynä ne ovat hiukan kornit… Takkaa hankittaessa voisikin kysyä, minkä hintaisia muut koukerovaihtoehdot ovat; kuvassaolevat kuuluvat hintaan.

Titta-takkaleivinuuni on materiaalihinnaltaan noin 2500 euroa. Pelkät takat ovat halvempia, mutta kalliimpiakin versioita löytyy.

Keittiöön tulevasta puuliedestä olen kirjoittanut keittiö-sivuillani. Harkitsen edelleen, tuleeko meille olohuoneeseen se Titta vai suunnittelisiko puulieden muuraaja meille takan. Näyttäisi siltä, että pidän erityisesti Titan kahdesta koristekaakeli-reunuksesta, ja ehkä haluaisin olohuoneeseen tiilipintaisen takan.jdf

Tässä on muutama kuva isäni kodin takoista noin niin kuin inspiraatioksi.

Ensimmäinen, työhuoneen takka tuntuisi olevan yksi kauneimmista takoista, jonka tunnen. Yritin löytää verkosta, olisiko vastaavia kaarevia takkaluukkuja yleisesti myynnissä. Ei ole. Äh. Jos haluamme sellaiset, ne vissiin täytyy sitten teettää. Hmph.

Tiheikön väen aukeaman otin tähän myös mukaan. Huomaan selvästi juuri tämän suloisen kuvan väikkyvän aina mielessäni, kun haaveilen olohuoneen takasta. En tosin viihdy nojatuolissa eikä varaavan takan suu voi olla näin iso ja sukupuoliroolit kuvassa ovat vähän leimallisen patriarkaaliset, mutta ihana tämä kuva on silti…

Päädyin siihen, että puulieden muuraja saa suunnitella meille juuri meidänlaisemme takan. Piirustuksen unelmani takasta olen laittanut Huone huoneelta -sivulle. Joka tapauksessa haluan siihen ikään kuin samantapaisen tiilisen portaan tai hyllyn kuin millainen tässä Wienerbergin takassa on.

En ole pitänyt lainkaan liuskekivitakoista ja liuskekiviseinistä, mutta näin erittäin viehättävän takan, jossa liuskekiviä oli käytetty kuin tiilinkappaleita. Siinä oli kvartsiittiliusketta, joita toimittavat Ikikivi, Liuskemestarit ja Viinijärven kivi, ja sen takan muurasi Jari Kostilainen. Kivistä pitää etsiä, miten ne asettuvat parhaiten yhteen, ja työ on aikaavievää käsityötä. Näitä tiilimäisiä kiviä Ikikivi kutsuu julkisivukiviksi, ja niiden hinta on 97 euroa per neliö. Liuskemestareilla niiden hinta on 120–130 euroa. Viinijärvellä ei ole haluamaani vaan vain niiden feikkiversioita. Hinta on vähän turhan kova, mutta ehkä jotain pientä voisi harkita. Joka tapauksessa Ikikiven galleriaa kannattaa käydä vilkaisemassa. Kuvat ovat mahtavia. Liuskeista on tehty hyllyjäkin seiniin ja vaikka mitä. Oheisessa kuvassa on eräs messulehden ehdotus takasta.

Mitähän kivestä voisi muurata sitten joskus myöhemmin, kun mieli kutkuu remontoimaan? Ainakin yläkertaan olimme ajatelleet jättää paikan kevyelle takalle, mutta ehkä sinne voisi suunnitella paikan ihan kunnon takalle… Muuta en oikein keksi. Kiukaaksi ajattelimme muurata sitten joskus tulevaisuudessa sen kiukaan, joten ehkä senkin voisi tehdä sitten tiilimäisistä liuskekivistä. Toisaalta muurattu kius varmaan lämpiää hitaasti, joten ehkä sellainen ei sittenkään ole hyvä idea. (Olen hätähousu.) Puuliedessä voisi myös käyttää joitakin luonnonkivi-osia, niin kuin Ikikiven galleriassa oli käytetty. Tai jos tekisi jonkun ylimääräisen väliseinän joskus myöhemmin? Tai jonkin kiinteän kivihyllykön ateljeeheni? Tai ulos jotain?

Muurarimme myös ehdotti, että teettäisin olohuoneen takanluukun sepällä. Nyt sitten lähden kyselemään, minkä hintaista sellainen projekti on ja saako siihen sitten kipinäsuojaa ja jotain muuta vastaavaa. Hän ehdotti sellaista seppää kuin Mikko Mannonen, jolla on Noitavasara-sepänliike Rautilassa Vehmaalla. Lisäksi olin jossain vaiheessa Turussa yhteydessä erääseen seppään… mikähän hänen nimensä ja yrityksensä nimi mahtoi olla? Verkon mukaan pääosa sepistä ei työskentele ihan tässä lähettyvillä. Mynämäellä – Vehmaan lähellä – olisi Marko Anttila.

Tarkoitus olisi, että takanluukku ei ole neliö vaan holvikaaren muotoinen. Muuten ei ole oikeastaan vaatimuksia; kiva olisi, jos luukkujen lisäksi olisi myös jokin kipinäsuoja-ovi. Hinnan mukaan sitten mennään, mutta yleensä pidän rosoisesta, rumasta, keskiaikaisesta tai sitten romanttisesta.

Mannonen kertoi, että hän veloittaa takkaluukusta 15-25 euroa per puhdas työtunti (hintaan ei kuulu mukaan pohtiminen ja pähkäily ja tupakanpoltto…). Todennäköisesti tarvittaisiin luukku, kipinäsuoja ja lisäksi karmit. Kokonaishintaa on tässä vaiheessa vielä vaikea arvioida.

Vertailun vuoksi: romanttiset takkaluukut, neliönmalliset, ovat olleet noin 400 euron hintaisia, mutta niistä en siis ole pitänyt, kun tarjolla on tasan yksi romanttisuuden vaihtoehto.

Hmm, ja nyt löysin verkosta Pislan takkaluukkuja, jotka olivat 200-300 euron hintaisia ja oikeastaan aika kivan näköisiä. Äh. Missäköhän niitä näkisi oikeasti? Viimeksi vasta luukut rautakaupassa nähdessäni huomasin, että en pitänyt niistä. Toisaalta holvikaaren muotoinen luukku on silti kaikkein kaunein vaihtoehto – minkähän hinnan siitä on sitten valmis maksamaan…

Varsinaiset meidän talon takkasuunnitelmat kokosin omaksi sivukseen.

Nyt takkasuunnitelmat alkavat olla valmiita, ja sain listan tarvikkeista, joita saan etsiskellä niihin, uutena tai vanhana. Laitan näiden hintavertailuja Talo on tehty rahasta -sivulle.

Kun etsiskelin eri tarvikkeita, tuli huomattua, että pääasiassa markkinoilla on Pislan ja Narvin malleja. Pisla on romanttisempi, valikoima on pieni, Narvi aneemisempi, malli- ja kokovalikoima iso. Hassua on, että eri liikkeistä saa eri tavaroita, tuhkaluukkuja ja nokiluukkuja saa eri paikoista ja niin edelleen. Puulieden paistouunista huomasin yhtäkkiä, että kaikki muut paitsi Narvin mallit ovat terästä, ei valurautaa, joten niiden paistotulos tuskin on yhtä hyvä kuin valurautaisen. Harmi vain, että Narvin mallista ei ole kovinkaan koristeellinen vaan vähän tylyn näköinen. Tiilerin valikoima on yleensä Narvilta.

Tarvittavaa roinaa takkaan: suuluukut (ne, jonne laitetaan puut ja jossa on tuli), tuhkaluukku ja sen mahdollinen laatikko (suuluukun alla, sieltä saa tuhkat ulos), nokiluukut (noin kaksi per takka, pieniä luukkuja, niitä käyttää nuohooja, yleensä vielä alempana kuin tuhkaluukku), savupellit (Narvin malli on aneeminen, Pislan koristeellinen).

Tarvittavaa roinaa puulieteen: liesitaso, paistouuni, tulipesän luukku (sinne laitetaan puut, ja se on yleensä kaksiosainen, niin että alaosasta saa tuhkat), kääntäpelti eli savunjakaja (en ihan tajua, mihin sitä käytetään, mutta kai saan aikanaan tietää; se tulee kuitenkin ihan paistouuniin kiinni), nokiluukut, savupellit.

Kevyet takat

Sain tietää, että yläkertaan ei kannata asentaa lattialämmitystä tai lämmitystä ylipäätään. Olin ajatellut, että hormin luona olisi paikka kevyelle takalle, jonka voisi rakentaa sitten joskus, mutta jos lämmitystä ei yläkertaan tule, talvipakkasia varten sinne voisikin laittaa nyt jo takan.

Millaisia kevyet takat oikein ovat? Yleensä ne ovat olleet kamiina- ja puuliesityyppisiä, moderneja ja vanhanaikaisia. Mitähän edellyttää se, että yläkertaan tulisi muurattu takka?

Aronen.net myy viehättäviä kaakelipäällysteisiä kevyttakkoja. Jotain sellaista voisi harkita. Niiden paino on 125 kg. Myös Tulituotteen sivuilta löytyy erittäin viehättäviä malleja, joiden paino on päälle kahden ja kolmen sadan kilon. Mitähän muurattu pieni takka painaa? Verkon mukaan muuratun muuratut takat ovat olleet tuhannen kilon painoisia. Hintaa haluamillani kevyttakoilla näyttäisi olevan 1000-3000 euroa. Se on aika paljon. Yksinomaan valurautaiset suloiset pikkutakat ovat tuhannen euron kieppeillä. Käytettyjä myydään viidelläkympillä, sadalla ja viidellä sadalla eurolla, mutta suurin osa niistä on moderneja tai pelkkiä pystyliesiä.

Hongalta kerrottiin, että yläkertaan ei kannata laittaa tiiliseinää. Se vaatii niin järeät rakenteet, että kustannukset nousevat pilviin. Mutta jos haluaa hyödyntää alakerran takkojen lämpöä yläkerrassa, pellit kannattaa laittaa yläkertaan. Silloin piippu säteilee lämpöä pelteihin saakka. Vau! Hieno idea!

Kevyt takka saa painaa korkeintaan 300 kg.

Mietin takan sijoittamista yläkertaan. Nyt, kun yläkerrassa on käytävä, se kannattaisi laittaa jonnekin hormin sivulle… ja kun esikoisen huoneen seinät puretaan, takan kannattaisi taas olla hormin edessä. Hmm. Ja se ehkä tulisi hormin ja seinän väliseen kulmaan. Kulma-kevyttakkoja taas on aika vähän tarjolla

Suomela.fi kertoo, että kamiinoille on tyypillistä, että niistä saadaan lämpö nopeasti (mikä on ihan hyvä, jos hankimme kevyttakan nimenomaan silloin, kun tunnemme varpaissa, että lämpöä ei ole ylhäällä tarpeeksi), mutta se ei toisaalta pidä kauaa. Aivan fantastinen kevyttakka on sellainen kuin ranskalainen Godin-kamiina, jossa on kannen alla piilossa liesitaso. Se maksaa noin 1000-3000 euroa, ja sen maahantuoja on Finnrustica. Siinä tosin tuli ei näy. Hmm. Muita maahantuojia on Roltrade, Porvoon tulisijat, Temator, Suomen sisustustakka. Finnrustica myy myös niitä mielipuolisen ihania Wekosin sähkö- ja puuliesiä. Wekosilla on myös kevyttakkoja, ja niihin on valtavasti eri kaakelivaihtoehtoja.

Hmm. Käytettynä kannattaisi ostaa, mutta kun katselin käytettyjen kuvia, ne näyttävät varsin usein siltä, että pelti olisi ruostumassa puhki. Ehkä kevyttakkaa ei kannatakaan ostaa käytettynä, tai ainakin täytyy katsoa tarkkaan, mikä sen kunto on.

Jotulilla on monta hellyttävää valurautakamiinaa, 1000-2000 euron hintaista. Jotul F 602 on se pikkuruinen perusihana musta kamiina, ja sen hinta on alle tuhat euroa. Sen leveys on 30 cm, syvyys 50 cm, ja siinä on keittolevy. Tulen loimu näkyy. Hieman kalliimpia ovat sitten muut mallit, kuten F 3, F 400. Niitä saa mustina, harmaina ja kermanvärisinä.

Netrauta.fi muuten myy Jotulia 500 eurolla, samantapaista SVT Gabrielia ja Elenaa 300-400:lla eurolla. Postimaksut täytyy tietenkin ottaa huomioon, jos aikoo lähirautakaupan hintaan verrata. Elenalla postimaksu olisi 50 euroa. Netraudan Jotulissa on umpiluukku, eli liekkejä ei näe. Voi olla, että Netraudan valikoimista SVT Gabriel voisi tulla meille. Netrauta myy myös kaakeloituja takkoja, joiden paino hipoo kolmeasataa kiloa ja joiden hinta on alle kaksituhatta euroa.

Myöhemmin kävi ilmi, että lattialämmitys yläkerrassa ei ole mitenkään erityisen kallis. Luovuimme kevyttakasta, ainakin tässä vaiheessa.