Yleistä

• Molemmilta tulisijoilta kaivataan a) aitoa kauneutta, ronskiutta, vanhan ajan tyyliä, b) kohtuuhintaisuutta.

• Meille on ehdotettu, että tulisijojen pellit kannattaa sijoittaa yläkertaan, jotta piippu lämmittäisi myös yläkertaa.

Puuliesi keittiöön

Yleistä: Tämän puulieden tärkein tehtävä on, että se näyttää vanhan ajan leivinuunilta ja tuo siksi ainutlaatuisen tunnelman keittiöön …ja sitten lisäksi sillä voi keittää perunoita ja tehdä lanttulaatikoita, sillä voi lämmittää taloa ja sitä voi pitää laskutasona.

Yleistyyli ja perusominaisuudet: Puuliesi muistuttaa vanhan ajan leivinuunia …paitsi että siinä ei tarvitse olla varsinaista leivinuunia… Siihen on alustavasti tulossa vain puuliesi (eli siis pari keittolevyä) ja (peltinen?) uuni uuniruokia varten. Muitakin ideoita saa esittää. Minulla on hyvin vähän käytännön kokemusta puuliesistä ja leivinuuneista, joten en tiedä, mitä ehdottaa. Hyvä olisi, että puuliesi olisi jollain tavalla varaava, niin että sitä voisi käyttää talon lämmityksessä. Toisaalta puuliedelle varattu tila pohjapiirustuksessa on mielestäni hiukan suurempi kuin puuliesi saisi viedä tilaa, joten tilarajoitukset sanelevat sen, mikä on mahdollista. Jos keittolevyjen viereen saa luontevan pienen paikan jonkinlaiselle avotakalle tai jonnekin lieden kylkeen mahtuu polttopuukolo, jonkin niistä voi laittaa. Varsinainen puuliesi saa olla tyyliltään melko yksinkertainen, ja näyttävyys on enemmänkin huuvassa, josta kirjoitan alempana.

Sijainti talossa ja koko: En tiedä, paljonko tilaa puuliedet yleensä tarvitsevat, mutta meidän kettiössämme se ei voi viedä kauheasti neliöitä. Puuliedelle varattu paikka pohjapiirustuksessa on mielestäni hiukan suurempi kuin tämä tulisija saisi viedä tilaa. Pohjapiirustuksessa tiskipöytä on piirretty puulieteen kiinni, vaikka oikeasti tulisijan ja kaapistojen väliin täytyy laittaa puoli metriä väliä. Tiskipöytää voi tietenkin siirtää kauemmas ja kaapistoja vähentää, mutta en mielelläni luopuisi vähentäisi niitä paljoa… Olin alun perin ajatellut, että huoneen nurkassa menisi hormisto, jonka toisella puolella olisi puuliesi ja toisella sähköliesi, niin että kummankin huuvat voisi liittää hauskasti hormiin, mutta näin ei ainakaan nykyisessä pohjapiirustuksessa ole. Ehdotuksia saa esittää. Talossa on painovoimainen ilmanvaihto. Sähkölieden yläpuolelle oli alun perin tulossa peltisepän tekemän huuva, jonka ajattelin maalata ja laittaa sen alalaitaan kaakelirivin, mutta enää en tiedä, mikä vaihtoehto olisi hyvä. Jos puulieden huuva tulee niin lähelle sähköliettä kuin pohjapiirustuksessa, ehkä sekä puu- että sähköliedelle pitäisi laittaa muurattu huuva. Seinät ja hormi liesien takana ovat tiiltä.

Puulieden pinta: En tiedä kunnolla, mitä vaihtoehtoja puulieden pintaan on, mutta kaipaan jotakin aitoa mutta kohtuuhintaista. Ilmeisesti puuliedet on ennen vanhaan kalkittu kalkkilaastilla ja kalkkimaalilla. Mielestäni erikseen rappausta ei tarvita.

Puulieden huuva: Puulieden päälle muurataan huuva, jossa on muurattu koristelista (profiililista tms.). Se voi myös olla itse tiilistä lohkottu tai muuten epätasainen. Huuvassa on sama pintakäsittely kuin puuliedessä. En tiedä, tuleeko puulieden liesikupuun rasvasuodatin, mutta mitään koneistoa siinä ei ole. Valaisin tulee seinään huuvan alle piiloon. Olin alun perin ajatellut, että huoneen nurkassa menisi hormisto, jonka toisella

puolella olisi puuliesi ja toisella sähköliesi, niin että kummankin huuvat voisi yhdistää hauskasti hormiin, mutta näin ei ainakaan nykyisessä pohjapiirustuksessa ole. Ehdotuksia saa esittää. Jos puulieden huuva tulee niin lähelle sähköliettä kuin pohjapiirustuksessa, ehkä sekä puu- että sähköliedelle pitäisi laittaa muurattu huuva.

Uuni, uuninluukut, levyt: En tiedä, millaisia vaihtoehtoja on. Tärkeintä on, että niissä on vanhan ajan tunnelmaa. Myös käytetyt osat käyvät oikein mielellään, mutta niiden tai niiden metsästämisen hinnasta ei saisi tulla korkeaa.

Tyyliesimerkkejä:

Unelman rakentajilla näyttäisi olevan viehättävä leivinuuni. Uuninmuuraja Jaakko Moilasen sivuilta löytyy myös esimerkki todella kauniista vastaavasta yhdistelmästä. Uunimuurari Petteri Stubbin sivuilta löytyy esimerkkejä, ja Uuniduuniltakin. Oheisissa kuvissa näkyvät Mauri Kunnaksen Koiramäen hella ja yksi esimerkki Jaakko Moilaselta. Kolmannessa kuvassa näkyy keittiön takka isäni luota. Se on ihan vain avotakka, vaikka se leivinuunilta näyttääkin.

Mikään näistä ei ole täsmälleen sellainen kuin haluan, mutta niiden tyyliä olen etsiskelemässä.

d

Varaava takka, takkauuni olohuoneeseen

• Yleistä: takan tarkoitus on olla sekä kaunis, hauska, ronski osa huoneen yleistunnelmaa että varaava lämmöntuoja ja vielä vanhan ajan televisionkorvikekin eli paikka, jonka äärellä oleilla yhdessä perheen kanssa. Päädyimme itse suunniteltuun, koska valmiita sopivia malleja ei ole löytynyt. Ohessa on piirustusyritelmäni sen ulkonäöstä. Takan pitäisi olla jollain tasolla varaava, ja siinä on tiilipinta.

• Takan yleistyyli: Ronski, tunnelmallinen, brittiläistyylinen. Materiaaleina saa mielellään käyttää purkumateriaaleja ja muita epätasaisia ja rikkinäiseltä näyttäviä osia. Toisaalta takan on tietenkin oltava turvallinen.

Takan koko ja sijainti talossa: Takka on piirretty pohjapiirustukseen oikealle paikalleen, mutta sen koko on vain ohjeellinen. Se ei saisi viedä kauheasti lattiapinta-alaa, koska sen edustalle jäi toiveitani vähemmän istuskelutilaa.

Tiilipinta: Haaveissamme takka muurattaisiin vanhoista, kuluneista, muotopuolista, värjääntyneistä purkutiilistä, mutta meillä ei ole aikaa eikä osaamista etsiä ja hakea niitä. Jos vanhoja punasävyisiä tiiliä löytyy helposti ja edullisesti, niitä saa mielellään käyttää, mutta muussa tapauksessa pintaan tulee Wienerbergin Terca Pastorale -tiiltä, joka on punaista, epätasaista ja tylppäkulmaista (toinen vaihtoehto on Tiilerin ruskeankirjava ruukintiili). Laastisauman väri on luultavasti ropis. Takkaan voi vapaasti yhdistää jäännöstiiliä muualta asunnosta ja muotopuolia tiiliä. Pastorale on hinnaltaan noin 50 euroa per neliö, Tiilerin ruukintiili 30-40 euroa.

Takan muoto: Kuvasta näkyy suurin piirtein takan muoto. Lähellä lattiaa takkaa kiertää ikään kuin tiilenpituinen hylly tai askelma. Takkaluukun yläpuolella takkaa kiertää jonkinlainen koristereuna, jolle voisi asettaa pieniä koriste-esineitä. Tällaisiin reunoihin käytetään ilmeisesti erityisesti koristetiiltä tai jotenkin vinosti lohkottua tiiltä. Siitä, mitä tulee sitten tämän koristereunan yläpuolelle, en ole ihan varma. Minusta takan ulkonäkö kaipaa koristesyvennystä keskelle, yläreunan koristereunaa ja koristekaarta, mutta muitakin ehdotuksia saa antaa.

Takkaluukku: En ole nähnyt sen enempää uutena kuin vanhana olevan myynnissä sellaista takkaluukkua, jota kaipaan. Alustavasti onkin ajateltu, että seppä Mikko Mannonen, Noitavasara tekisi meille takkaluukun.

Ennen kaikkea toivon takkaluukun olevan metallinen ja holvikaaren muotoinen. Muilta osin edetään hinta edellä, eli ratkaisut tehdään sen mukaan, mikä on helpoin ja edullisin (mutta tietenkin turvallinen) tehdä.

Takkaluukku voi olla yksi- tai kaksiovinen. Oven tai ovien lisäksi tarvitaan jokin ritilä-kipinäsuoja-systeemi.

Alimman kuvan takkaluukku on viehättänyt minua hyvin paljon (samoin kuin koko tämä takka ylipäätään). Takkaluukun osalta kuva tosin ei ole paras mahdollinen. Joka tapauksessa kyseisen takan luukku on varsin yksinkertainen, ja samalla siinä sekä sievyyttä että keskiaikaista ronskiutta. Ilmeisesti luukku on jotain ohuempaa metallia ja saranat ja haat valurautaa?

Tyylillisesti pidän aina sellaisesta, jossa on ronskiutta, rumuutta ja karkeutta ja samalla romanttisuutta, häivähdystä aivan toisista ajoista ja maailmoista.

Mikko Mannosen kanssa juteltiin, että luukun materiaali voisi olla peltiä, käytettyä ja klohmuista, joka öljypoltetaan niin, että siitä tulee tummanruskea. Pellin paksuudesta arvioitiin, että 1,5 mm, keskipaksu voisi olla hyvä. Ohut voi vääntyä kuumuudessa, hintaeroa ohuella ja paksulla ei ole juurikaan. Luukkuun laitetaan sormenlevyiset kehykset, ja takkaan kiinni tulee varsinaiset karmit. Karmit ovat hiukan isommat kuin luukku, jolloin ei haittaa, vaikka luukku ja karmit eivät olisi ihan samanmuotoiset.

Kipinäsuoja on 2 mm paksua reikäpeltiä, jossa on mehiläiskennomaisesti koloja.

Saranoiden on tultava luukun ulkopuolelle, ja niitä on hyvä olla kaksi. Perussaranan tekemiseen menee noin kaksi tuntia aikaa, kippurat tuovat aikaa hiukan lisää. Päädyimme perussaranoihin, vaikka aluksi ajattelin, että ne voisivat olla aitan saranan näköiset. Luukku suljetaan salvalla; muitakin ja hyvin monimutkaisia vaihtoehtoja on. Salpaan menee Mannoselta vähiten aikaa. Salpakin voi olla vaikka minkälainen, ja omien mallisottailujen jälkeen päädyin siihen, että haluaisin sellaisen mallisen, että se on litteä ja muodoltaan ikään kuin ihan vain suorakaide, jonka päässä on kolmio.

Mannonen työskentelee tuntitaksalla (20 euroa/tunti).

Syötävää takassa: Hmm. Takkaluukkua pohtiessani sain uuden ajatuksen, mutta en tiedä, voiko sen toteuttaa tai miten kalliiksi se tulee. Voisikohan tulipesään laittaa jotkin pidikkeet tai kolot tai korokkeet tai jotain sellaista, joiden varaan voisi lykätä pienen ritilän hiilloksen tullen päälle? Silloin takan jälkilämmöissä voisi kypsentää vaikka makkaraa.

Tuhkaluukku: Tuhkaluukusta ei ole vaatimuksia, kunhan se ei ole moderni…