ENSIVERSIO KOLUMNISTA WWW.ENVIELÄKÄÄNNÄYGOOGLESSA.FI

Kirjoitan kolumnien ensiversiot käsin, ja juttuun pääsee samalla mukaan tajunnanvirtaani aiheesta. Tajunnanvirtapaperit päätyvät roskiin.

Kirjoitin huvin vuoksi puhtaaksi yhden sottaversion. Kyseisestä aiheesta olin jo kirjoittanut aiemmin yhden kolumnin valmiiksi, mutta se vanheni niin nopeasti, että juttu piti kirjoittaa alusta.

ISOLLA KIRJOITETUN olen yliviivannut kirjoittaessani, eli sen ei ole tarkoitus tulla mukaan itse kolumniin.

VAI ETTÄ KOLUMNI. HARMI KUN SE VANHA MENI PIELEEN. HMPH.

MISTÄ ALOITTAISIN? JOTAIN RAIKASTA.

OLEN SYNTYNYT UUDELLEEN!

ENTÄ NE HAPPAMAT, ETTÄ EN IKINÄ…

SIITÄ EI OLE MONTA VUOTTA ON KOOMISEN VÄHÄN KUN JOL EN ANTANUT HANKKIA MEILLE INTERNET-YHTEYTTÄ

SIITÄ ON Siitä on hullunkurisen vähän vuosia, jolloin en antanut hankkia meille internet-yhteyttä VIR VERKKOA PITKIN LUIKERTAVIEN VIRU tietokonevirusten pelossa. Opiskellessani yliopistossa perustutkintoa menin IHAN hysteeriseksi, kun loppuvuosina JOITAIN tärkeitä tietoja sai hankituksi vain sähköpostin välityksellä, enkä tiennyt TAI YMMÄRTÄNYT sähköpostista mitään. Sähköpostin tultua jokapäiväiseksi työvälineeksi en moneen vuoteen suostunut avaamaan liitetiedostoja, virusten pelossa taas.

En USK kehtaa EDES AJATELLA miettiä, mistähän juuri nyt mahdan kieltäytyä KORSKEASTI mahtipontisesti ja mistä tulee HUOMEN ensi viikolla JOKAPÄIV erottamaton osa elämääni. Vielä olen pysytellyt erossa facebookista, youtoobista, mesettämisestä ja HER KUKA TIETÄÄ Herra ties mistä, mutta MINULLA johonkin olen hypännyt mukaan: minulla on omat kotisivut!

(MUISTA: KOTI, JOTA MUUT EIVÄT SOTKE, VS. MAINOKSET)

Omien kotisivujen myötä olen syntynyt uudestaan, enkä olisi ikinä uskontu, että niiden askartelu voisi olla näin hauskaa ja terapeuttista. Ensinnäkin ne ovat sananmukaisesti kotisivut, TUKI jonkinlainen tukikohta ja pesä Maria-nimiselle eläjälle, mutta toisin kuin tätä fyysistä kotia, sitä ei SOTKE koko ajan sottaa kolme jäsentä jälkikasvuani eikä yksi iso, joka on mies. (No, SILLÄ kotisiv. tosin kukkii karmeita mainoksia, joita en saa pois, enkä aina ole mielissäni, kun tunnelm. haur. tekstin vier… (VANHASTA) (mainosten pitäisi poistua tämän syks. aikana. Toiv!)

Toiseksi teen jakomielitautisen erilaisia töitä ja OLEN ERI IHMISILLE HYVIN ERILAINEN, JA TAVALLISESSA ELÄMÄSSÄ ihan eri minä ja minusta TUNTUU AINA on alkanut tuntua, että valehtelen kaikille, koska en voi kantaa kehossani PÄÄLLÄ koko ajan SITÄ kaikkea hajanaista, MITÄ jota teen. Verkossa voin vihdoin ja viimein kuroa itseni kokonaan kasaan: siellä on jokainen puoli minusta kenen tahansa löydettävissä. Kolmanneksi FR JOKA AL freelancerinä olen aina SINÄL identiteetiltäni irrallaan kaikesta, jolloin epäonnistumiset töissäni romahduttavat minut usein henkisesti KOKONAAN, VÄH aivan turhan KO VOIMAKKAASTI kokonaisvaltaisesti, KO VERKOSSA MINULLA ON koska minulla ei ole mitään, MINKÄ PÄÄLLÄ SEISTÄ TUKISYSTEEMIÄ, vankkaa, minkä päällä mihin turvautua. Kotisivuista tuli minulle VAKITUINEN TYÖPAIKKA, JOSTA LIPSAHDELLA tukipilari, johon palata, kun kaikki työt tuntuvat osoittavan vain TIETÄMÄTTÖMYYTTÄNI JA kokemattomuuttani.

JEP, TÄMÄ ON HYVÄ. OKEI, MITÄS SITTEN. KÄSITYÖT JA KIRJAT.

Kotisivuilleni on koottu nyt vaikka mitä, kaikki TÄMÄN Kaarina-lehdessä julkaistut kolumnini muun muassa, harvat tieteelliset artikkelini, puheviestinnän harjoituksia ja luentomateriaalia kollegoille inspiraatioksi, kirjoitan sinne salaperäistä blogia, ja mikä yllättävimmän hauskinta: kuvaan sinne käsitöitäni ja taulujani ja kirjoitan kirja-arvosteluita. Käsityöthän olivat jäämässä Suomessa mummojen JA MUMMOMIELISTEN MUIDEN SILMÄLASIPÄISTEN USKOVAISTEN SIIS MINKÄ? KOTIPÄÄSTÄISTEN KOTIMYYRIEN ÄH NO EI SITTEN MINKÄÄN SÄÄLITTÄVÄKSI NUHRUI NYHRYSTELYKSI EI KUN SITTENKIN säälittäväksi nyhrystelyksi ennen kuin käsityöblogit mursivat perinteen kokonaan. Virkkaamisesta ja kutomisesta tuli yhtäkkiä urbaania ja yhteisöllistä, kun harrastajat alkoivat lykätä cooleja yksilöllisiä luomuksia verkkoon kaikkien IHAILTAVAKSI innostuttavaksi.

TÄMÄ ON HYVÄ, MUTTA OLENKO LIIAN VÄSYNYT?

Kun jotain on väsännyt vuoden verran ja yhtä kauan pohtinut ja miettinyt, miten sen tekee ja miksi, OTTAA PÄÄHÄN, ETTÄ AINOA, JOKA SEN VALMISTUMISESTA ILOITSEE, ON ITSE ON MITÄ… EI PÄÄHÄN OTT… EI, HMM. VALMIILLE TYÖLLE HALUAA SAADA JONKIN MUUNKIN MERKITYKSEN KUIN SE, ETTÄ JAHA, VALMIIKSI TULI kaipaa sitä, HMM. MIKSI NIIDEN JAKAMINEN ON TÄRKEÄÄ? EN TIEDÄ, ETTÄ KUN ANTAA MUILLE, ID että omalla työllä ja vimmalla luoda jotain tärkeää olisi merkitystä ja iloa muillekin kuin itselle.

KIRJA-ARVOSTELUISTA. HMM. MITÄ NIISTÄ. MITEN JATKAN TÄSTÄ? KIRJA-ARV OLIVAT YKSI HAUSKIMMISTA OLEN KYLLÄ LUOP TOIVOSTA MUTA MITEN TÄHÄN. ONPAS MUUTEN PITKÄ. MITÄ POIS. VOI KAKKA.

Kirjallisuuden osalta olen MENETTÄNYT TOIVONI tiennyt jo kauan, että tuskin koskaan TEK tulen tekemään töitä alkup. alallani eli kirjall.tutkijana, mutta olen vääntelehtinyt monta vuotta tarpeesta jakaa kokemuksia ja tietoja lukemastani muillekin. Mitä iloa on KOKEA MAHTAVAA KIRJALLISUUTTA JA KAHLATA KLASSIKOITA LÄPI tuhlata aikaansa mahtavan kirjallisuuden kokemiseen ja klassikoiden kahlaamiseen, jos ne HEITETÄÄN KU VAIN KURKUSTA ALAS KUIN SANALL VERBAALINEN VIINA? VERBALISOITUNUT VIINA, LIIAN VAIKEA. joutuu heittämään vain omasta kurkusta alas KUIN VERB SANOIKSI MUUTTUNUT ja unohtamaan saman tien? LI KOTISIVUILLA

ÄH, ON IHAN LIIAN PITKÄ. TÄYTYY PÄTKIÄ MYÖHEMMIN. MITÄ VOIN SANOA VIELÄ? MIKÄ TÄMÄ KOKONAISUUS ON. VOINKO PUHUA VIELÄ KIRJOISTA. SELITÄNKÖ ENEMMÄN.

Lisäksi varsinkin lastenkirjallisuutta ymmärretään mielestäni aina ihan päin honkia, ja se nyssytetään johonkin kasvatus-kategoriaan, joten pääsenpä latelemaan omia näkemyksiäni NÄISTÄ jokaisesta tärkeästä OPUKSESTA painetusta sanasta julkisuuteen.

HEI, TÄSTÄ PÄÄSEN SIIHEN LOPETUKSEEN. OTSIKKO OLI MUUTEN WWW.PÄÄSINTOTEUTTAMAANITSEÄNI.FI. NIIN, MITEN TÄSTÄ PITI JATKAA. SIIS… ÄH.

VASTA Kotisivuja tehdessäni tajusinkin yhtäkkiä, miten mieletön väline internet on. Minulta on lähtenyt kuorma-autollinen tekstejä eri lehtiin ja julkaisuihin, ja ainoastaan MURTO-OSA hyppysellinen niistä on julkaistu, joskus monta vuotta alkuperäisen kirjoittamisensa jälkeen. Nettiin saa kaiken heti, kaiken, mitä olen ikinä halunnut sanoa. Tosin tietenkin NETIN JULKI kotisivujen julkisuusaste on AINA vähän niin ja näin. Kotisivuillani on ollut jo kunnioitettava määrä kävijöitä, mutta silti niitä ei löydy googlaamalla MILLÄÄN. Hakusanoilla ”hiljaisuutta ja ääntä”, ”mariaspiik” ja ”jaloissani huutaa eräs pieni” se löytyy kyllä, mutta OMAN omasta nimestäni Google löysi … osumaa, eikä yksikään niistä ollut omani, ainakaan viikko sitten. Tarkistin. LÄÄH. (Se kesti kauan.)

VOI RÄKÄ. SIIS LOPETANKO JO. NYT JÄI SE VALOKUVA-ANGSTI POIS. JA RISTIRIIT. TUNTEET. MUTTA EIVÄTHÄN NE EDES MAHDU TÄHÄN. VAI PITÄISIKÖ MAHDUTTAA.

Kotisivuistani on tullut myös ristiriitaisia tunteita. Niitä voi lukea kuka tahansa ja missä tarkoituksessa tahansa, ja esim. sopivan valokuvan löytyminen oli vaikeaa (JA SITTEN SE OSUUS VANHASTA VERSIOSTA.) Olen myös erilainen eri ihmisille, enkä olekaan varma, haluanko näyttäytyä kokonaisena jokaiselle (JA SE VANHASTA).

MITEN PALAAN TÄSTÄ SIIHEN LOPETUKSEEN. NO NYT SE LOPETUS ON YKSINÄÄN IHAN KORNI. KUITENKIN (OSOITE ON HTTP://… TERVETULOA!) SIIS MISSÄ OLIN TAAS.

NYT TEKISI MIELI KIRJOITTAA JOTAIN TODELLA LÄSSYTTÄVÄÄ. JOTTA SIVUNI NÄKYISIVÄT GOOGLE-HAKUOHJELMALLA TAI YLIPÄÄTÄÄN MUUTTUISIVAT JULKISIKSI, TE, RAKKAAT LUKIJANI, VOITTE AUTTAA MINUA. KÄYKÄÄHÄN KLIKKAILEMASSA KOTISIVUILLANI. OSOITE ON… ÄÄH. SIIS MITÄ OIKEIN TARKOITAN. ONKO TYYLILAJINI MUUTENKIN NYT LIIAN HASSUTTELEVA? MITEN TOIVOTAN TERVETULLEEKSI? SIIS JOTENKIN ETTÄ SIELLÄ SAA MIELELLÄÄN KÄYDÄ (NE OVAT LAHJANI KAIKILLE) JA SAMALLA ITSEIRONINEN KOMMENTTI SIITÄ, ETTÄ SITÄ MINÄ TARVITSEN. ÄH.

Joka tapaukessa sivut ovat nyt olemassa, ja niillä saa mielellään käydä. OIKEASSA KODISSANI ODOTTAA KASAPÄIN TAVARAA (OLISI KIVA KERTOA, MITÄ SIELLÄ EI VIELÄ OLE, MUTTA JÄÄKÖÖN NYT) Jokainen klikkaus ja jokainen SIVUU linkki SIVUJENI SUOSITTELEMISEKSI sivuilleni tekee niistä oikeasti julkisia EIKÄ VAIN KOTOISEN JULKISIA. Osoite on… Oikein lämpimästi tervetuloa! (OLIKOHAN TÄMÄ NYT OK. HMM. LUETAAN LÄPI. LUETTU. LAITETAAN TUO VIELÄ ENNEN OSOITETTA: Lisäksi oikeasti toivon niiden kiinnostavan jotakuta (joka pitää esimerkiksi käsitöistä ja kirjoista ja kolumneistani.) LOPPU TÄYTYY MUOKATA VIELÄ.

Tähän perään liitän vanhan version kyseisestä kolumnista. Se on hiomaton mutta ihan hauska. Siitä olisi pitänyt nipsaista vielä roimasti asiaa pois, halusin käyttää osan sen ideoista erääseen toiseen kolumniin, osa asioista ehti vanhentua liikaa tai oli toissijaista ja halusin mahduttaa tekstiin tavaraa, jota siihen ei olisi saanut enää mukaan.

Www.toteutanitseäni.fi

Internet on hieno juttu, ja kännykät. Tyhmin niiden seuraus on se, mitä ne ovat tehneet kirjoitetulle kielelle. Kommentit kirjoitetaan niin takeltelevalla lyhennelmäkielellä, että sen tajuaa vain, jos tietää etukäteen, mitä siinä pitäisi lukea (jolloin ei ole ollut juuri järkeä kirjoittaa kyseistä tekstiä).

Lähdin kokeilemaan, saisinko luotua itselleni internettiin kotisivut, ja löysin kasoittain kotisivujen tekijöitä. Suurimman osan niistä raakkasin saman tien pois. En saanut mitään tolkkua niiden ohjeista. Tätä vieraskynä-tekstiä varten yritin napata esimerkin eräästä pohjanoteerauksesta, jossa oli hepreaa kekseistä, kolmekymmentä huutomerkkiä eikä yhtäkään yhteen kirjoitettua yhdys sanaa, mutta sepä sivusto oli parissa viikossa siivonnut kielensä ja muuttunut ymmärrettäväksi. Sama muutos koski muitakin kotisivusivustoja. Yksityiskohtainen tutkimustyöni kielellisesti järjellisen kotisivupalvelun löytämiseksi osoittautui siis täysin turhaksi.

Joka tapauksessa minulla on nyt kotisivut, joita osaan muokata ja joiden ohjeita ymmärrän. (Toistaiseksi niillä tosin hyppii hullunkurisia mainoksia. En aina ole erityisen ilahtunut, kun tunnelmallisten kuvaelmieni vieressä kiljuu teksti ”Nakuviesteilijä kännykkääsi!”.) Ylipäätään kotisivujen askartelu osoittautui yllättävän hauskaksi puuhaksi. Teen jakomielitautisen erilaisia töitä, ja yhtäkkiä sain foorumin, jossa voin lykätä ne kaikki yhteen, olla minä kokonaan. Sain myös vihdoinkin paikan, jonne lykätä arvioita lukemistani kirjoista (tuskin koskaan tulen tekemään töitä alkuperäisellä alallani eli kirjallisuudentutkijana, mutta olen ollut läkähtyä puutteesta saada jakaa lukukokemuksia). Netissä voin leuhkia käsitöilläni, ja siellä voin levittää kurssimateriaalia jonottamatta takkuileville kopiokoneille tai istumatta puoli iltaa sähköpostin ääressä. Sinne voin lykätä ne artikkelini, jotka eivät ole riittävän tieteellisia tieteellisiin julkaisuihin mutta jotka ovat liian akateemisia muualle.

Samaan aikaan tunnen ristiriitaisia tunteita. Oli jo mahdotonta löytää sopiva kuva minusta yhteystiedot-sivulle. Karvaasta kokemuksesta tiedän, että kaikki, mikä näyttää kauniilta, hennolta ja ystävälliseltä, on perversio- ja häirikkömagneetti. Kuvia, joissa olen ruma, vahva ja miehekäs ja joiden samalla haluan edustavan minua kaikissa tilanteissa, ei ollut monta. Lisäksi olen erilainen eri töissäni ja eri ihmisten kesken. Haluanko työnantajieni näkevän, että nyhrään illat söpöjä pupuja vanhoista pöytäliinoista? Haluanko pelotella kilttejä sukulaisia häijyllä tieteellisellä argumentoinnilla?

Suurin ongelmani on, että en löydä kotisivujani Google-hakuohjelmalla. Ilmeisesti sivuillani ei ole vielä tarpeeksi kävijöitä eikä muilla sivustoilla ole linkkejä teksteihini. Kerron teille siksi viattoman vinkin: osoitteesta http://kotisivuni.org/sites/mariaspiik löytyvät kaikki, vuodesta 2007 Kaarina-lehteen kirjoittamani vieraskynä-tekstit. (Oma suosikkini on heinäkuun 2009 juttu.) Vanhoja kolumneja saa ihan vapaasti käydä lukemassa, ihan moneenkin kertaan, en pahastu lainkaan!

Tämäkin teksti ilmestyy sinne viikon kuluttua tästä päivästä. Tai siis… niin. Edellinen lause kuulostaa sitten pöhköltä kotisivuillani. Oi ei.