Hyvät sivut

Verkkoilmaisun vinkkejä

Maria Kesti

Saat olla sinä

Sinun tai yhteisösi ei tarvitse esittää jotain vierasta. Tehkää sellaiset verkkosivut, jotka tuntuvat omilta. Toiset haluavat tehdä kauniita, toiset täsmällisiä, kolmannet hassuja sivuja.

Samalla on otettava lukijat ja selaajat huomioon.

Millainen tunnelma on sinun?

Mieti hetki. Millaista tunnelmaa, tyyliä, makua kaipaat verkkosivuiltasi? Tahdotko niiden olevan rauhalliset, hiljaiset, tehokkaat, hauskat, piristävät, lämpimät, asiantuntevat? Kaikkia tunnelmia et voi luoda yhtä aikaa.

Sivujesi kokonaistyyli on tärkein viestisi. Se saa ihmiset jäämään ja palaamaan.

Käytännössä

Omia verkkosivuja voi tehdä monella tavalla. Sivuilla voi käyttää valmiita pohjia tai voit luoda ne omien koodien avulla. Palveluita on ilmaisia ja maksullisia, ja etsiskele rauhassa, mikä niistä tuntuu oikealta. Itse olen pitänyt tärkeimpänä kriteerinä sitä, että ymmärrän ohjeet ja neuvot. Tässä vinkkilistassa en ohjaa sitä, miten teet verkkosivut, vaan sitä, millaisiksi ne on hyvä tehdä.

Verkkoa selataan, ei lueta

Verkkosivuja luetaan vain joskus. Yleensä niillä selaillaan. Sivuilla hypellään siellä täällä, kappaleista luetaan otsikot ja muutama sana.

Jos haluat kirjoittaa pitkiä tekstejä, monologeille oikea paikka ei ole etusivu ja sivujen alku. Pidä niissä kappaleet ja virkkeet lyhyinä. Käytä otsikoita, värejä, sisennä. Tee kielestä helppolukuinen: kirjoita kunnon kirjakieltä, vältä monimutkaisia ilmaisuja.

Jos sivuillasi kävijät eivät millään ymmärrä ohjeitasi, älä lisää huutomerkkejä ja alleviivauksia vaan ota selvää, mikä informaatio on sivuillasi sekavaa. Todennäköisesti käytät erikoiskäsitteitä, slangisanoja ja lyhennyksiä, jotka eivät avaudu muille.

Pitkiä, taiteellisia ja haastavia tekstejä voi laittaa verkkoon, mutta otsikoi ja linkitä ne niin, että lukija tietää, mitä on lähtenyt lukemaan.

Alkaessasi kirjoittaa uutta sivua ei kannata lähteä pohtimaan, mitä haluaisit kirjoittaa siihen. Olennaista on pohtia, mitä sivuillesi tulija haluaa tietää ensimmäiseksi.

Verkkoa katsotaan, ei lueta

Verkko on visuaalinen väline. Verkkoviestintään kuuluvat värit, kuvat, videot. Niillä luot tunnelmaa, havainnollistat asiaa, johdatat selaajaa hahmottamaan, mistä asiassasi on kyse. Ne voivat olla kuvitusta tai pääsisältö.

Muista, että osa verkon visuaalisuutta on myös teksti. Pidä huoli, että tekstiäsi on miellyttävä silmäillä. Se on jaettu selkeiksi kappaleiksi, ja otsikot erottuvat muusta tekstistä. Mieti, mitä tunnet katsoessasi tekstiä. Voit käydä vilkaisemassa Turun kaupungin sivuilta huonoa esimerkkiä. Teksti näyttää siellä keskeneräiseltä, raakaversiolta. Virallisen näköinen teksti on ristiriidassa hienojen kuvalinkkien kanssa, ja sivu on sekava ja vaikea hahmottaa. (Sama ongelma koskee melkein kaikkien instituutioiden sivuja.)

Kaikkein mahtavimpia tehokeinoja on käytettävä harkiten. Ylihienoja sivuja kestää kauan ladata. Verkkoviestintään kuuluu myös tietty kökköys, odottelu ja yhteyksien takeltelu, mikä korostuu ja häiritsee, jos materiaalisi on ylenpalttisen visuaalista. Upeat tehosteet toimivat verkossa tarkoitetulla tavalla vain joskus.

Monet hauskat tehokeinot (tekstin loikkiminen ja niin edelleen) kuluvat nopeasti käytössä. Etsi visuaalisuutta, joka ei kyllästytä.

Siis mistä pääsen minne?

Verkkosivujen perusongelma on, että linkkejä ja palkkeja lykätään sinne tänne, ylös, alas, sivuille, samaa linkkiä moneen eri paikkaan, niin että sivuilla kävijä ei pysty hahmottamaan, mistä tietoa kannattaa hakea ja missä tärkeät linkit edes ovat. Sivu on sekava, ja selaaja tarvitsee monen käyntikerran kokemuksen ennen kuin pystyy liikkumaan siellä tarkoituksenmukaisesti.

Mieti jokaisesta linkistä, mihin se kuuluu. Pidä huoli, että se löytyy paikasta, jossa on vain muita samankaltaisia linkkejä. Etusivulta ei tarvitse päästä kaikkialle, vaan suurimman osan linkeistä voit jättää muiden linkkien taakse, kunhan nimeät nämä pääsysivut ymmärrettävästi.

Rajaa mainokset muusta tekstistä mainoksen näköisiksi. Sinä tiedät, mikä sivullasi on mainos, mikä ei, mutta sivuillasi kävijä saattaa joutua klikkailemaan kymmeniä mainoksia ja tajuamaan vasta jälkikäteen joutuneensa jonnekin aivan muualle kuin piti. Usein mainoslinkkien nimet ovat niin harhaanjohtavia, että selaaja luulee niiden kuuluvan sinulle.

Minimi- ja maksimiperiaate

Verkkoviestinnän minimiperiaate: Älä tuota sivujesi kävijälle tuskaa. Älä anna hänen poistua sivuiltasi ärtyneenä ja tuskastuneena. Tästä periaatteesta ei saa tinkiä.

Verkkoviestinnän maksimiperiaate: Tee sivut, joista nautit ja joista kävijät nauttivat. Tee sivut, joissa on potkua. Tee sivut, joista lukija tuntee: näillä sivuilla arvostettiin meitä muita. Näillä sivuilla on jotain enemmän kuin pelkkää informaatiota.

(Kaikkia ei voi miellyttää, joten älä järkyty, jos joku ei pidäkään sivuistasi.)

Tärkein teksti sivuillasi on otsikot

Melkein joka asia sivuillasi pitää otsikoida. Useimmat kävijät lukevat sivuiltasi vain otsikot.

Yleensä linkit otsikoidaan ja nimetään päin mäntyä. Selaaja jää äimistelemään: häh, tätäkö tätä kautta löytyi? Miksi? Lukija joutuu käymään kaikki sivut läpi löytääkseen tarvitsemansa.

Kieli on monimerkityksinen. Pysähdy hetkeksi otsikoidesi ja linkkiesi nimen kohdalla. Turun yliopiston etusivulla on linkkiotsikko ”Avoimet tehtävät”. Opiskelijana luulisin linkin tarkoittavan vapaaehtoisia opiskelutehtäviä, mutta oikeasti sillä tarkoitetaan haettavissa olevia työpaikkoja ja virkoja. Mietipä, voiko otsikkosi ymmärtää päin mäkeä. Jos voi, ne ymmärretään päin mäkeä. Monesti lukija ymmärtää myöhemmin, mistä on kyse, mutta kompastelut takkuunnuttavat sivujesi selaamista, vievät kävijän huomiokeilaa pois olennaisesta sisällöstä ja turhauttavat.

Yleensä otsikot ovat substantiiveja, mutta parhaiten ihminen ymmärtää sellaisen otsikon, jossa on aktiivimuotoinen verbi. Sellaiset kuin ”Aloitus” ja ”Avoimet työpaikat” ovat hitaita ja kapulakielisiä. Otsikot ”Aloita tästä” ja ”Hae työpaikkaa meiltä” lukija tajuaa nopeammin.

Jos otsikossa on useita sanoja, pysähdy vilkaisemaan, mihin järjestykseen laitat ne. Suomessa tuttu, vähäpätöinen asia tulee ilmaisuissa ensimmäiseksi, uusi ja tärkeä viimeiseksi. Koska otsikon kirjoittajalle se uusi ja tärkeä asia on jo tuttu, lykkäämme aina lukijan kannalta väärän ensimmäiseksi. Vaikea otsikko on esimerkiksi sellainen kuin ”Seminaari hyvinvointiin liittyvien opinnäytetöiden tekijöille”. Opiskelijoille seminaari on uusi ja merkittävä tieto, ja se pitäisi sijoittaa viimeiseksi. Lisäksi otsikossa ei ole verbiä ja lausekkeeseen on ahdettu liikaa tietoa ja määreitä. Otsikon voisi laittaa tällaiseksi: ”Niille, jotka tekevät opinnäytetyötä hyvinvoinnista, järjestetään seminaari” tai ”Hyvinvointia tutkivat saavat apua seminaarista” tai ”Opinnäytteiden tekijät: hyvinvoinnista on tulossa seminaari”.

Älä ahda kaikkea yhteen otsikkoon. Jaa se pienempiin osiin.

Otsikoissa kannattaa myös harrastaa sanaleikkejä, alku- ja loppuriimityksiä ja tietoisesti monimerkityksisiä ilmaisuja. Ne haastavat lukijaa, pistävät mielikuvituksen liikkeelle, auttavat orientoitumaan tulevaan asiaan, saavat nauttimaan sivuista, sisältävät enemmän kuin sanansa, pysäyttävät. Niitä on kuitenkin käytettävä harkiten. Minä nimesin tämän sivun otsikolla ”Selaa, lue, mitä?”. Olen taiteilija-opettaja, ja kielellinen monimerkityksisyys on keskeinen tyylikeino sivuillani. Otsikko voisi olla tällainen virallisillakin, instituutioiden sivuilla, kunhan oudon otsikon kaverina olisi tarpeeksi asiallinen selitys. Taiteellisuutta ei myöskään saa olla liikaa. Joka sanan monimutkaisuus saa lukijat väsymään nopeasti.

Lue sinäkin sivusi…

Luen omat verkkokirjoitukseni aina pariin kertaan, ja huomaan joka kerta kirjoittaneeni jotain hullua, jota en ollut tarkoittanut. Luen sivut taas parin päivän kuluttua ja poistan puolet kirjoittamastani tekstistä. Parin viikon päästä poistan jäljellejääneestä puolet. Vasta silloin verkkosivuni alkavat näyttää siltä, miltä niiden pitäisi.

Tekstiin siirtyy aina vain pieni osa siitä, mitä uskomme kirjoittaneemme. Tarkista työsi, jäsentele sitä uudestaan, lyhennä. Usein vasta myöhemmin huomaamme sivujemme perustavimmat ongelmat.

Kirjoitusvirheet eivät ole vaarallisia, mutta ne pysäyttävät ja takkuunnuttavat sivujesi katselemisen ja syövät lukijan huomiokeilaa tärkeämmiltä asioilta. Vai mtiä?