Rakentamisen idea- ja linkkivinkkejä

Hanoja, pesualtaita

Kylpyhuoneen lavuaareina löysin netistä ihania Hansakivi-nimisiä kivialtaita, joiden halvimmat olivat Netrauta.fi-sivulla 260 euroa. Ne olivat nimeltään Onyx Miele ja Royal Beige, ja taidanpa haluta jälkimmäisen… Verkkoselailun jälkeen näyttäisi siltä, että tallinnalaisen Hansakiven kivialtaita ei muualta saa. Hanaa ei sijoiteta kiinni altaaseen. Kuvassa ei näy, millainen tulppasysteemi altaaseen kuuluu, ja Netrauta.fi kitsastelee teknisten yksityiskohtien esittelyssä. Agesson myy myös kivi- ja lasialtaita samanhintaisesti, mutta en löytänyt valikoimasta itselleni mitään, Grana taas ei näytä kivi- ja lasialtaittensa hintoja. Nettiamme.fi-sivuilla on kiinnostavaa katsottavaa, joista varsinkin monivärinen Picea (156 €) jäi mieleen. Posliinialtaista voisin kelpuuttaa Netrauta.fin sivuilta Bathcon Catanian, jonka hinta on 100 euroa. Sitäkään ei upoteta tasoon. Ylipäätään halvimmat markkinoiden pesualtaat näyttäisivät olevan 50 euron hintaisia, mutta altaista voi pulittaa myös yli tuhatkin euroa. Metalliset altaat ovat eri nettisivuilla 100–300 euron hintaisia. Bauhausin valikoimaa ei esitellä verkossa, mutta aiemmissa tarjouslehdissä erikoisia posliinialtaita myytiin 75 eurolla. Ikea myy muutamaa sadan euron hintaista erikoista posliiniallasta. Ykkösrauta.net myy erikoista PrimaLux-posliiniallasmallistoa 80–90 euron hintaan, ja malliston Pariisi, Grenoble ja Marseille ovat posliinialtaista suosikkini, Nettiamme.fin Picris-altaan (99 €) lisäksi. Talolaitteestakin löytää 110 euron hintaisia mallistoja, ja niistä Solitek Lissabon on aika kiva …Ja nyt kun olen kaikilla näillä sivuilla seikkaillut, tiedän yhtäkkiä, että haluaisin vessoihin lavuaarit sinkistä tehtyinä, kolhiintuneina ja elämää nähneinä. Onkohan sellaisia jossain? Ei ilmeisesti.

Seuraavaksi lähden nuuskimaan hanoja… Tiedän, että Bauhausissa myydään Rosa retro -hanaa kylpyhuoneisiin, ja siihen kuuluu myös bideehana (yhteensä nyt 165 €), ja juuri sen haluaisin! Ykkösrauta.net-sivusto näyttäisi muuten myyvän samaa Granan retrohanaa. Samasta paikasta löytyy samaa sarjaa Granan Rosa-suihkuhana (154 €) ja monia muita hullunkurisia vanhantyylisiä hanoja, joiden hinta on korkeampi kuin näiden. Syvää ihastusta minussa herätti Cristina-sarjan pesukoneen venttiilin aukaisija (108 €)! Cristina-sarjaan kannattaa retroilijan muutenkin kiinnittää huomiota. Granan omilta nettisivuilta löytyi retroversiona myös keittiöhana, mutta hintaa en saanut selville. Retro-suihkuhanassa ei muuten näyttänyt olevan mitään systeemiä, jolla sen suihkuosuuden saisi jonnekin ylös, mutta kai jonkin vipstaakin saa sitä varten asennettua. (Myöhemmin sain kuulla, että suihkuun saa sen juoksuputken mukaan, mutta settiä voi ostaa ilmankin sitä vipstaakia.) Granan sivuilta kannattaa vilkaista lisäksi psykedeelisiä kylpyammeita ja moderneja tuhteja hanoja. Hauska Mora Classicin pesukoneventtiili (82 €) löytyi Nettiamme.fi-sivuilta, ja sielläkin myydään Granan retrohanoja. Mora Classicin pesukoneventtiilin saa halvahkolla www.lvi-shop.fi-sivulta. Mora Classicilla on muitakin retrohanoja, samoin muillakin valmistajilla, mutta ne ovat vähän liian retroja: ne ovat kaksiotehanoja (kylmälle ja kuumalle vedelle on siis eri väännin).

Oheinen kuva on Villa Apollosta Paraisilta. Hana on juuri se Granan hana, joka saa minut hyppimään ilosta. Viehättävää tässä vessassa on paneeliseinät, tunnelmallinen väritys, tila – ja se hana.

Tajusin juuri, että jos haluan Granan retrohanat, hanan on oltava kiinni pesualtaassa. Kivialtaat siis pitää heittää haaveista. (Pidän Granan hanoista enemmän kuin kivialtaista.) Kävin läpi allaslinkkejäni, ja oikeastaan niihin hanoihin sopii mielitietyistäni vain Otsosonin Iina ja Solitekin Lissabon -altaat. Bauhausin valikoimaa täytyy myös ajaa katsomaan; tarjouslehtisen perusteella kiinnostava olisi Cameo Smaragd -allas. (Muuten: huomasin, että PrimaLux Pariisi -altaasta on Ykkösrauta.fi:n sivuilla väärä kuva.)

Halvimmat löytämäni bideehana-yhdistelmät ovat olleet verkossa 80 euron hintaisia. Keittiöhanoista halvin pyöri 70 euron liepeillä, joskin Ikeasta löytyi törkyhalpa, 15 euroa. Suihkusetit (joissa on mukana sekoittaja) liikkuvat 150–200 euron tienoilla. Erikoisista hanoista Grana kuuluu kaikkein halvimpaan päähän. Oheisen kuvan otin Bauhausin Granan suihkuseteistä ja pesuallashanoista.

Granan pesuallashanassa kromattu (175 euroa vai-mitä-se- nyt oli) on huomattavasti halvempi kuin messinkinen, joka on ollut hinnaltaan 250 euron luokkaa. Granalla on nyt ilmeisesti myös verkkokauppaa.

Alan myös vähitellen taipua siihen, että ehkä sittenkin alakerran vessaan istuisi tyylillisesti parhaiten upotettava pesuallas. Saan siis käydä kaikki allassivustoni uudestaan läpi… Mieleisiäni upotettavia pesualtaita ei ole pilvin pimein. Ykkösrauta.fi-sivustolta löytyi Laredo 400 (90 €) ja www.lvi-kauppa.fi:n sivuilta Solitek Comillas (65 €) ja sama Laredo.

Voi myös olla, että yläkerran vessaan, jossa majailee pyykinpesukone, olisi hyvä hankkia kaksi pesuallasta. Löytyisiköhän keittiömallistoista jotain hauskaa kaksialtaista mallia? Kaksialtaisia posliinialtaita kylpyhuoneisiin myydään yllättävän paljon, mutta niihin kaikkiin tarvittaisiin kaksi hanaa, kun taas yksi hana riittäisi meille. Netrauta.fi:n sivuilta löytyi kaksialtaisia Reginox ja Franke -metallialtaita, ja hinta oli 120–400 euroa. Mikään niistä ei kertonut olevansa tulossa meille. Halvimmat olivat selkeästi tiskialtaan näköisiä.

Ikealla on Boholmen-metallitiskialtaita ja Domsjö-posliinialtaita, joissa on siis kaksi allasta. Hinta on 129 ja 169 euroa. Lisäksi huomasin, että upotettavia metallialtaita löytyy keittiöpuolelta (ihmettelinkin, miksi niitä ei löytynyt mistään kylpyhuoneiden pesualtaiden kohdalta…). Ikealla oli törkeän halpa pyöreä, upotettava metallipesuallas: Lagan, 24 euroa. Ehkä niitä voisi upottaa kylpyhuoneeseen kaksi kappaletta… Franken sivuilta löytyy myös upotettavia altaita, mutta kaksialtaiset eivät oikein sovi kylppäreihin ja yksialtaisista en tiedä hintaa. Fintrade services Intra -paikasta löytyy valtavasti malleja, mutta ei yhtään kaksialtaista, joka puhuttelisi kylpyhuonetta varten. Talotarvike.comin sivuilla myytiin samoja altaita ja samaan hintaan kuin Netrauta.fi:n esitteissä, ja lisäksi löytyi hauska, pyöreäaltainen Reginoxin Andalucia-tiskiallas (249 €), joka on ulkonäöllisesti paras kaksialtainen vaihtoehto yläkerran kylpyhuoneeseen.

Toistaiseksi se Ikean halpa metalliallas, joita ostettaisiin kaksi, on tässä kisassa voittaja…

Myöhemmin aloin miettiä sitä, että ehkä pitäisi sittenkin harkita vessoihin sellaista allasta, jossa on posliininen pesupöytä mukana. Ne ovat tietenkin kalliimpia kuin upotettavat, mutta upotettavien hintaan pitää laskea mukaan sekä puutason, sen käsittelyn että upottamisen työn hinta. Työn hintaan pitää laskea paitsi itse työ myös aika eli se, että mitä nopeammin talomme saadaan valmiiksi, sitä vähemmän aikaa meidän täytyy maksaa sekä vuokraa että lainanlyhennystä. Lisäksi posliininen pesutaso on helpompi pitää puhtaana ja siistinä eikä upottamisen onnistumista tarvitse murehtia.

Kivan näköisiä kylpyhuoneen tasoaltaita löytyy ainakin Idolta, ja hinta on verkkokaupoissa 150–400 euroa. Tasoallasmalleista Idon Shape, Mosaik ja Soft näyttivät kivoilta, ja näyttäisi siltä, että niitä on ainakin 90 cm leveinä, jos haluaa altaan oikeaan laitaan. Otsosonilla on mallit Marilyn, Anni ja Kaste, jotka ovat Idon malleja edullisempia. Yritän etsiä samalla myös yläkertaan kaksoispesuallasta, ja ehkä meidän täytyy sitten hankkia sinne yläkertaan kaksi hanaakin. Näyttäisi siltä, että pitäisin eniten alakerran vessaan tulevista Idon Mosaik -mallista (90 cm leveä). Kaksialtaisista en löytänyt sellaista, joka sekä mahtuisi meidän yläkerran vessaan että joka miellyttäisi minua. Ikean Bråviken (120 cm leveä) oli vähiten huono vaihtoehto.

Sellainenkin vaihtoehto on, että pesualtaat valetaan meidän kotona sementistä ja maalataan. Mitenköhän kallis ja vaikea tällainen kokeilu olisi? Toimiikohan sementtiallas, vai vuotaakohan viemärin ympäristö ennen pitkää?

Kiramit-niminen paikka myy puisia pesualtaita. Idea on ihana ja toimiva, mutta meille liian kallis.

Vilkaisin, millaisia altaita myydään käytettyinä, ja aika vähän oli sellaisia, joita voisi harkita. Niiden hinta oli turhan lähellä uuden hintaa.

En sittenkään pidä Idon Mosaik -tasoaltaista tarpeeksi, joten…

Tähän päädyn: Meille tulee alakerran vessaan Granan bideehana, yläkerran vessaan joko Granan keittiöhana (siihen kuuluu pesukoneen venttiili myös) ja erikseen bideehana tai sitten Granan Rosa-suihkusetti, johon taas pitää hankkia erikseen pesukoneen venttiili. Alakerran vessaan tulee upotettava pesuallas, joka on pyöreän muotoinen, kuten Laredo 400 tai Solitek Comillas. Yläkerran vessaan tulee kaksi allasta vierekkäin. Toinen niistä on sama kuin alakerran vessassa, toinen on Ikean metallinen pyöreä allas. Etsin silti vielä hauskannäköisiä pesuallastasoja ja kaksialtaisia tasoja, joten päätös ei ole lopullinen.

Ja taas mietinnät menivät uusiksi. Pesutiloja pohtivalle suosittelen tutustumista Venuksen kylpy -nimiseen paikkaan. Siellä myydään yltiöromanttisia kylpyhuone- ja vastaavia tuotteita. Tyyli on brittiläiskoukeroista. Paikassa myydään tassuammeita, ihania hanoja ja vaikka mitä, ja valikoimaa katsottuani minun on mahdotonta huolia enää yhtäkään suomalaisaneemista mallia… Liikkeellä ei ole verkkomyyntiä, ja se sijaitsee Helsingissä. Venuksen kylvyn pesuallasesitteitä selatessani alkoi hiki nousta otsalle… minkähän hintaisia nämä altaat ovat? Kaakelit eivät ainakaan edellisten kyselyjen perusteella olleet ylenpalttisen kalliita. Paikassa myydään mitä mielikuvituksellisimpia ja romanttisimpia pesuvehkeitä, muun muassa puista, kuninkaantuolilta näyttävää vessanpynttyä. Ihastuin eniten Imperial Bathrooms -esitteen Oxford-altaisiin ja Herbeau-esitteen sellaisiin koukerokukkaisesti maalattuihin, seinäsuihkulähteen mallisiin altaisiin, mutta meidän tuleviin vessoihin sopisivatkin kyllä parhaiten ensin mainitun esitteen Firenze-malli ja jälkimmäisen Charleston, Charlotte, Meuse ja Bonne Maman (nämä kolme viimeistä ovat upotettavia).

Venuksen kylvystä kerrottiin, että Firenzeä, Oxfordia ja Westminsteriä ei enää saa Euroopasta. Herbeaun valkoinen Charleston maksaa huikeat 918 euroa, ja sitä voi olla vaikea liittää luontevasti pesutasoon. (Näihin kaikkiin saa siis tarvittaessa vain yhden reiän hanaa varten.) Meuse-allas (halk. 30 cm) maksaa valkoisena 273 euroa, Bonne Maman (halk. 36 cm) 268 euroa valkoisena. Lisäksi Sanitanilta löytyy kaksi upotettavaksi sopivaa Victorian-mallia (328 euroa), joista löytyy myös mitta-tiedot.

Ihanat altaani eivät ole karmaisevan kalliita. Niitähän ei tule taloon kuin kaksi. Venuksen kylvystä neuvottiin myös hankkimaan tulpat ko. altaiden valmistajilta, koska suomalaiset tulpat eivät välttämättä sovi niihin kunnolla. Jos altaita haluaa koukeroismaalattuina, hinta useimmiten kaksinkertaistuu. Vaikka kuvissa niissä on paikat kahdelle hanalle, niitä saa samaan hintaan myös yksireikäisinä eli suomalaistyyppisesti.

Venuksen Kylvyn esitteitä kannattaa katsella myös seinä- ja lattiaratkaisujen kannalta. Niistä muun muassa huomasin, miten kaunis on pelkkä lauta seinän listana. Rosoisten kaakeleiden, kivi- ja puupintojen runsaus myös houkuttelee näissä esitteissä.

Näiden sievien altaiden ja eurooppalaisten pyttyjen rinnalla Biolanin Naturum-vessanpönttö näyttää todella kauhealta. Ajattelin, että voisin maalata siihenkin jotain kukkakoukeroita, mutta mikään ei taida pelastaa sen ulkonäköä…

Ihastuttavia altaita löytyy myös Uudenmaan Laattakeskuksen kautta Järvenpäästä. Sivun linkeistä kannattaa käydä vilkaisemassa Italia Design ja Duravit -sivuja. Verkkokeskusteluissa kehotetaan romantikkoja vilkaisemaan myös Bauhausin valikoimaa (joka saisi kyllä olla verkossa esillä, ärh).

Granalta kerrottiin, että heille on tulossa kevään aikana verkkokauppa, josta saa hanoja todennäköisesti edullisemmin ja nopeammin kuin rautakaupasta. Rosa-pesuallashanaan on myös tulossa pyykinpesukoneliitäntä, joten ehkä se voisi sittenkin tulla yläkerran vessaan, jossa siis on meillä pyykkikone… Rosa-keittiöhanan tiskikoneliitäntää voi käyttää myös pyykinpesuun, mutta bideetä keittiöhanaan ei voi liittää.

Oheisessa kuvassa on Ikean pesuallastaso, joka tuntui ihan mukiinmenevältä ainakin alustavaksi ratkaisuksi. (Olisi hyvä, että rakennusvaiheessa pesualtaat olisivat helposti hankittavissa, ja ehkä sitten joskus myöhemmin remontoidessamme ramppaisimme Helsingissä tai Järvenpäässä allasostoksilla.) Se on nimeltään Vitviken, se on 99 euron hintainen ja se on 80 cm leveä, 48 cm syvä. Muilla näillä ihan-kiva-pesupöytämalleilla on kaksinkertainen hinta Vitvikeniin verrattuna.

Emmin edelleen sen yläkerran kaksiallas-jutun kanssa. Ylhäällä tullaan lotraamaan niin paljon vedellä, että olisi kyllä hyvä, että altaita ei tarvitsisi upotella vaan ne kuuluisivat samaan tasoon. Pitääkö meidän oikeasti hankkia kaksi hanaa ylös? Hmph. Silloin valinta olisi varmaan saman Vitviken-sarjan kaksialtainen malli (sitä saa eri levyisenä, meille se tulisi 100 cm leveänä, 139 euroa). Ainoa ongelma on, että allas ei tunnu kovin syvältä, joten pyykkäämiseen se ei ehkä ole ihan paras.

Päädyin myöhemmin siihen Ikean kaksialtaiseen Vitvikeniin – ja sitten luovuin siitä, kun tajusin, että se on todellakin erittäin matala-altainen. Siinä ei aikuisten Ruskovilloja pestä. Kaksialtaisen pesutason kuitenkin haluaisin, mutta missään ei tunnu olevan sopivaa vaihtoehtoa. Ikean Domsjö-merkkinen kaksialtainen tiskiallas, valkoinen, 189 euroa, olisi varmaan sitten ainoa harkittavissa oleva vaihtoehto. Ei se kyllä kovin romanttinen ole. Syvyyttä siinä kuitenkin olisi riittävästi, ja siihen tulisi vain yksi hana, joka sitten olisi keittiönhana. Toinen vaihtoehto on kaksi Ikean upotettavaa teräksistä Lagan-allasta vierekkäin, ja yksi hana, keittiönhana.

Bauhausissa pitäisi varmaan käydä katsomassa kaksialtaisia juttuja. Niitä en huomannut viimeksi katsella. Harmillisesti siellä romanttiset versiot myydään yleensä kaappeineen, eli kaikkein hauskimpia altaita ei voi ostaa erikseen.

Ikea ja Bauhaushan ovat ne ainoat tahot, joista saa romanttisia altaita pienellä rahalla. Erikoisliikkeistä – kuten Venuksen kylvystä – saa kyllä sitten vaikka mitä. Verkossa näyttää tuotteitaan myös Evimex Oy, joka tuo maahan Vedum-tuottajan Louis-altaita. Halvin sellainen (siihen kuuluu pesutaso) on vajaa 400 euroa, mikä ei ole paha hinta, koska niitä ei tule taloon kuin yksi, mutta kaksialtainen maksaa jo 2000-3000 euroa.

Frankella on muuten kylpyhuoneisiin metallinen sarjapesuallas. Tilaa se vie 120 cm seinästä, altaat ovat 15 cm syviä (niin kuin Lagan). Hintaa sillä näyttäisi olevan lähes tuhat euroa.

Ääh. Koko maailma on täynnä altaita. Miten ihmeessä en löydä itselleni sopivaa?

Verkossa myy tuotteita myös sellainen yritys kuin Interbauen, ja sen valikoimissa oli Marmorin Duo, jossa on kaksi pyöreää tiskiallasta toisissaan kiinni (upotettavana). Hinta on 215 euroa, värivaihtoehtoja on monta. Siellä myytiin myös samantapaista mutta teraksistä, TEKA-nimistä, 91 eurolla. Ei niistä kyllä kumpikaan tule meille.

Lattiasiilejä ja lavuaarien pohjaventtiilejä

Suihkuhuoneen lattiasiilejä on nykyään valtavasti monenlaisia, metallisia ja hyvinkin hauskoja, eli sitä valkoista pyöreää siiliä ei ole pakko laittaa taloon. Ongelma on, että lattiasiiliä googlaamalla verkosta ei tule esille mitään, enkä tiedä, minkä nimisiä nämä jutut oikeasti ovat. Mikä on se pieni siiviläjuttu, joka on viemärin päällä lattialla ja lavuaarissa?

Lattiasiilille löysin toisen sanan: lattiakaivon kansi. Mikähän se lavuaarin juttu on?

Monissa uusissa malleissa ongelma on, että reiät ovat todella isot, eli korut ja pikkulegot sun muuta hulahtavat hyvin nopeasti putkiin.

Lattiakaivon kansia myydään Netraudassa Vieser-merkkisinä. Muoviset valkoiset ovat viiden euron hintaisia, metalliset neliömalliset kolmenkymmenen euron. Neliömallisista sanotaan, että niitä käytetään laattalattioissa, mutta voikohan niitä käyttää muovimaton kanssa?

Olin ihastunut neliömallisiin metallisiin muiden kodeista, mutta nyt mietin, haluanko sittenkään niitä meidän taloon. Ne ovat hienoja, mutta mikä sopisi parhaiten meidän suihkuhuoneiden ja vessojen linnamaiseen ja ulkovessamaiseen tyyliin? Netraudan valikoimista paras oli pyöreä Vieserin ruostumattomasta teräksestä tehty lattiakaivon kansi, 31 euroa.

Vieser (entiseltä nimeltään Upovieser) on se, jota myydään verkkokaupoissa, mutta Pisla valmistaa pyöreitä metallisia, joissa on pelkkiä pyöreitä reikiä (Vieserillä on pitkiä viivoja). Pislaa on hiukan vaikea löytää verkosta; monella verkkorautakaupalla on sennäköisiä siilejä myynnissä, mutta niissä ei lue Pislan tai minkään muunkaan tuotemerkin nimeä.

Muovisia löytyy monen värisinä. Muita vaihtoehtoja kuin nämä ei tunnu olevan; ulkomailla kyllä myytäisiin hauskoja ruusukkeen näköisiä lattiasiilejä. Voi tylsä Suomi, kun täällä ei menesty mitkään romanttis-leikkisät tavarat.

Bauhausissa oli pyöreitä metallisia, joissa oli pieniä pyöreitä reikiä, merkkeinä Opal ja Gelia, ja hinta oli 14–15 euroa kappale.

Mikähän se lavuaarien viemäriritilä-juttu sitten on nimeltään? Ikean Vitviken-altaisiin kuuluu ”pohjaventtiili ja vesilukko”. Mitähän ne ovat? Ilmeisesti pohjaventtiili on se, mitä yritän löytää, kun sen ilmoitetaan olevan ruostumatonta terästä. Se kuuluu näihin altaisiin automaattisesti, joten enpä taida niitä etsiskellä muualta.

Kompostoivia vessanpyttyjä

Meidän olisi tarkoitus hankkia taloomme kompostoivat vessanpytyt. En aio kakkia juomaveteen, ja lisäksi rakentamisen kustannuksista voi heittää pois vessajäte-viemärisysteemit. Joidenkin kompostoivien pyttyjen hinta voi tosin nousta korkeaksi niiden vaatimien rakentamisratkaisujen vuoksi, osa kuluttaa sähköä, ja verkkosivuilta ei voi vertailla käyttömukavuutta.

Tässä on joitakin löytämiäni ehdotuksia: Separett Villa 9000, joita myy ainakin PikkuVihreä ja Netrauta.fi, Separett Villasta olen kuullut huonoja kokemuksia: käytännössä siihen vain kakitaan kaikki kakka, ja ne pitää kiikuttaa sellaisenaan pois. Jäte ei siis kompostoidu pytyssä vaan hajut pitää poissa tuuletin. Kiinnostava on Biolanin Naturum, josta saa tietoa myös täältä. Sun-Marin Excel pistää virtsat ja kakat samaan syssyyn ja kompostoi ne paikalla, ja sinne on lisättävä kuiviketta joka päivä. Sisältöä on veivattava kammella parin päivän välein, ja kun säiliö on puolillaan, pitää päästää sitä menemään kompostilaatikkoon. Sitten on Ekoletin ympärivuotinen malli, jossa kakat menevät valtavaan säiliöön talon alle, virtsat taas voi johtaa muualle. Säiliö tyhjennetään hyvin harvoin.

Näistä Naturum kiinnostaa minua: se ei tarvitse sähkö- eikä vesiliitäntää eikä suuria rakennusteknisiä ratkaisuja, se ei vaadi erikoisratkaisutilaa ja sen voi pestä vedellä. Kompostoitunut jäte pitää tyhjentää kuukauden välein, mikä tiheys ei haittaa, kunhan jäte todella on kompostoitunutta… Naturumin verkkosivuilta pääsee muuten kirjallisuus-osiosta lukemaan tutkimuksia eri kompostikäymälöistä.

Naturumista kävin ottamassa nämä asiat selville: Pissimisten jälkeen pytty huuhdellaan käsisuihkulla, eli käsisuihkun on oltava lähellä. (Myöhemmin sain käyttäjiltä kuulla, että paljon kätevämmin asiaan sopii pikkuinen sihdillinen kastelukannu pytyn vieressä.) Kakkiessa avataan jokin venttiilivipu, joka avaa kakkaluukun ja joka suljetaan sitten ähinöiden jälkeen. Sitten noustaan seisomaan ja painetaan jalkapoljinta pari kertaa ja huuhtaistaan pyttyä tarvittaessa. Myös vessapaperit heitetään kakkiosioon. Kerran viikossa lisätään puoli sangollista seosainetta (Biolanin sellaista tai mitä tahansa haketta ja kariketta, mutta ei kuoriketta). Säiliö yhjennetään kerran kuussa, ja hajuton mössö viedään jälkikompostoitumaan tavalliseen kompostiin. Tuuletusputki ohjataan mahdollisimman suorana ylös katolle, ja jos painovoimainen tuuletus ei toimi riittävästi, lisävarusteena saa ostaa tuulettimen. Jos huoneessa on koneellinen ilmanvaihto, tuuletin täytyy laittaa, ja joka tapauksessa on huolehdittava korvausilman saamisesta. Tuuletusputkeen laitetaan katolle kärpäsverkko, joka täytyy päästä puhdistamaan ulkoroskista aika ajoin. Virtsa johdetaan joko harmaisiin jätevesiin (eli niihin ei-vessanpytty-jätevesiin) tai se voidaan ottaa talteen hyötykäyttöön. Virtsassa on hygieenisyysongelma vain ulosteen kylkeen joutuessaan. Harmaisiin vesiin johdettaessa on muistettava asentaa hajulukko. Vessaan voi tulla pikkukärpäs-ongelma. Verkkokeskusteluissa ihmiset ovat olleet Naturamiin hyvin tyytyväisiä, joskin pari ensimmäistä kuukautta menee seosaineiden sopivuuden pähkäilyssä. Liian kuiva seos esimerkiksi voi tukkia systeemin niin, että jumiutumia täytyy tökkiä kepillä. Kärpäsongelmia tässä mallissa ei ole ollut muilla. Naturum vaatii tilaa 83 x 80 senttiä.

Ohessa on kuva Naturumista eräästä kodista, jossa se on ollut käytössä kymmenen vuotta.

Kysyin kompostoivan vessan sallimisesta kotikaupungiltamme, ja sieltä kerrottiin, että sellaisen saa oikein mielellään hankkia. Kaupungin jäteasioista vastaava kuitenkin suositteli sellaista kompostoivaa vessaa, jossa jätteet kerätään talon alle säiliöön. Silloin kompostimömmöä ei tarvitse kuljetella asuintilojen läpi.

Pikkuvihreässä Turussa voi käydä katselemassa malleja. Aiemmin Biolanin Naturumissa oli kuulemma ongelmia virtsaputken sakkautumisesta.

Edellä muista esitellyistä oikeastaan vain Ekolet (sen ympärivuotinen malli, YV) tuntuu olevan Naturumille hyvä vaihtoehto. Sen kapasiteetti riittää 1-7 hengelle, siinä voi käyttää käsisuihkua ja virtsa erotellaan. Kompostikäymälä muodostuu käymälähuoneessa olevasta istuimesta ja lattian alla olevasta pyörivästä nelilokeroisesta kompostointisäiliöstä. Tuuletusputken kautta tapahtuva sähköllä varmistettu ilmankierto pitää käymälän täysin hajuttomana. Kuivakäymälä vastaa ulkonäöltään tavallista vesivessaa. Mitään lisäaineita ei tarvita, ei myöskään viemäröintiä tai huuhteluvettä. Kun yksi kompostisäiliön lokero on täysi, levitetään pinnalle multa- tai kompostikerros (en vielä tiedä, minne… vissiin sinne talon alle). Sitten pyöräytetään uusi lokero käyttöön. Lokeron vaihto ja kypsyneen kompostimullan poisto tapahtuu käyttömäärästä riippuen noin vuoden välein. Sivuluukusta tyhjennettävä kompostimulta on kypsää, hajutonta lannoitetta ja voidaan levittää suoraan kasveille. Biologisesti puhdistettu neste voidaan johtaa talon pesuvesien kanssa sakokaivon kautta luontoon.

Ainoa ongelma on nyt, missä se säiliö sitten on… meillä on tuulettuva alapohja, joten sinne se – kai – mahtuu. Teknisistä tiedoista luin, että se säiliö vaatii tilaa 215 cm, eli pelkkä alapohja ei riitä. Entä onko alapohja liian kylmä? Yläkerran vessa voidaan johtaa samaan säiliöön. Ekoletin hinta on myös todella iso, yli 3000 euroa. En ollut ihan varma, mitä siihen hintaan kuuluu (pelkkä alapohjan säiliö vai pytyt myös).

Naturumin hinta olisi noin 1500 euroa. Oheisessa kuvassa se näkyy perusasennossa, eli tältä se näyttää, kun kannen nostaa. Tähän voi sitten suoraan pissata, mutta pikkuvipua pitää vääntää ja kakkaluukku avata, jos haluaa heittää paperia mukaan.

Tietopaketti kompostivessoista löytyy Ympäristö.fi-sivuilta. Siellä on muun muassa esitelty, minkätyyppisiä kompostoivia vessoja on olemassa. Luulen, että eniten minua kiinnostaa ne, joissa virtsa erotetaan pois, koska virtsan ja ulosteen yhdistelmässä on isoin haju- ja tautiriski. Naturum on juuri tällainen erotteleva. Muita vastaavia, asuinrakennukseen tarkoitettuja ovat BioLet Erotteleva 25, 40 ja 150, Septum, Separett Villa. Näistä kaksi jälkimmäistä kuulostavat lähinnä säiliövessoilta ja ulosteita pitää tyhjentää niissä jatkuvasti. Biolet taas on sveitsiläinen, eikä sitä tunnu olevan kovin yleisesti myynnissä Suomessa.

Käymäläseura Huussi ry jakaa myös paljon tietoa verkossa.

Jos ymmärrän tietoa oikein, jos aikoo kerätä vessajätteet kellariin, tilan on oltava eristetty eli se ei saa jäätyä. Samoin jos virtsan kerää erikseen talteen, sekin pitää kerätä eristettyyn säiliöön. Hajuhaittoja voi tulla erityisesti niissä laitteissa, joissa vain kerätään ulosteet kompostoimatta niitä tai joissa uloste saattaa joutua kosteaksi tai joissa virtsa ja uloste pääsevät yhteen.

Kävimme Turussa Pikkuvihreässä, ja suosittelen paikkaa kaikille kompostivessoista kiinnostuneille. Esillä on vain osa malleista (tietenkään juuri Naturumia ei nyt ollut esillä) eikä paikallaolevistakaan paljoa kostu, mutta tärkeintä on kaikki se suullinen info, jota paikalta saa. Siellä oli myös yrityksen omassa käytössä kaksi vessaa käytössä, ja selväksi tuli heti, että pakastava vessa pitää kauheaa hurinaa, joten sitä ei meille ainakaan tule… Naturumin kilpailija meillä voisi Pikkuvihreän esittelyjen perusteella oikeastaan olla vain GreenToilet, mutta niitä säiliöitä pitää hankkia kaksi, ja vain toinen niistä laitetaan pytyn alle lattian alle. Se vaatii korkeutta 92 cm, ja tilan pitää olla plusasteinen. Vessaan voi sitten rakentaa jonkin ihanan puuseetyylisen paikan kakkimiselle. Joku on tehnyt sen puusta, joku kaakelista, kuka mitenkin. Jos säiliötä ei halua laittaa lattian alle, pytylle voi rakentaa portaat niin, että asioidessaan tuntee oikein istuvansa valtaistuimella… Reiän viereen kannattaa rakentaa samanlainen kolo kuivikkeelle kuin millaisia ulkohyyskissä on. Kun säiliö tulee täyteen, se vaihdetaan toiseen, ja vanha säiliö saa jäädä jälkikompostoitumaan. Nesteen pitää kyllä sitten päästä jotain reittiä ulos siitä ensimmäisestä säiliöstä. Säiliö tyhjennetään sivusta. GreenToilettiin ei voi liittää kuin yhden pytyn, eikä siinä voi olla pitkää putkea vaan säiliön on oltava heti kakkimiskolon alla.

Valitettavasti tämä GreenToilet ei varmaan tule meille, koska se edellyttäisi sen verran isoja rakenteellisia ratkaisuja (alapohjan lämpimyyden varmistamista, pientä kellarihuonetta tms.), että emme varmaan lähde siihen leikkiin. Meillä on myös kipeitä ja kankeita sukulaisia, joita ei voi pistää kapuamaan portaitakaan pitkin istumaan. Jos emme olisi näin pitkällä talosuunnitelmissa, olisin kyllä pitänyt ensisijaisena GreenToilettia ainakin alakerrassa, mutta nyt se toisi liikaa muutoksia pohjapiirustukseen. GreenToiletissa minusta kaikkein hauskinta on se, että itse kakkimisistuimen voi tehdä itse niin vekkuliksi ja puuseemäiseksi kuin haluaa. Pikkuvihreässä oli tällainen GreenToilet heidän omana vessanaan, ja vaikka suurin piirtein työnsin pään sen istuinkolosta sisään, en tuntenut mitään ikävää hajua. Hiukan minua kyllä myös arveluttaisi, jos talon alla muhisi vuosia jotain käymäläjätettä… Mieluummin kiikutan kakat kauemmas talosta.

Naturumista Pikkuvihreässä kerrottiin, että kuivikkeen kannattaa olla Biolanin omaa, varta vasten Naturumiin kehitettyä kuiviketta. Omatekoinen kuivike on yleensä liian karkeaa ja niistä tulee kärpäsiä ja muita hyönteisikävyyksiä. Kuivike maksaa meidän perheessä noin viidentoista euron verran kuussa. Aloin pelätä, miten käy, jos Biolan lakkaa valmistamasta kyseistä kuiviketta tai ajautuu konkurssiin, mutta käytyämme eräässä perheessä, jossa Naturum on ollut käytössä kymmenen vuotta, saimme kuulla, että sahanpuru käy asiaan yhtä hyvin. Kun laitteen ottaa käyttöön ensimmäisiä kertoja, Biolanin kuivike kuitenkin olisi hyvä olla käytössä, jotta kompostoinnin saa käynnistymään.

Naturum on kompostoivissa vessoista muuten ainoa malli, jossa voi käyttää bideesuihkua ja jonka voi siis pestä kunnolla vedellä lotraten.

Pikkuvihreän mukaan Naturumiin kannattaa ostaa aina mukaan tuuletin, koska kun laittaa takan päälle tai tekee jotain muuta vastaavaa, ilma voi äkkiä alkaa kulkea väärään suuntaan. Naturumin lähellä kannattaa siis olla pistorasia. Ilmastoinnin on tärkeää mennä suoraan ylöspäin, eli suuria mutkia matkaan ei saisi tulla. Kokemusperheessä ilmastointi oli kuitenkin vedetty ihan vaakasuoraan, eikä siellä ollut mitään ongelmia, kunhan tuuletin toimii.

Naturumin tuuletuksen ja ilmanvaihdon suhteuttaminen asunnon muuhun ilmanvaihtoon kannattaa antaa ammattisuunnittelijan käsiin, jotta ilma ei ala kiertää jossakin talon vessassa väärään suuntaan.

Naturumin jälkikompostointiin Pikkuvihreä suositteli Separettin Kuumaa kompostia. Se on kunnolla eristetty ja erittäin helppokäyttöinen. Biolanin vastaava on turhan korkea, jätteen sekoittaminen on työlästä ja tyhjennysluukku on pieni. Separettin mallissa taas tyhjennysluukku on iso ja vehje on matalampi – ja kauniimpi.

Kuumasta kompostista tulee myös poistoputki, josta valuu neste ulos. Valumaveden voi kerätä lannoitteeksi tai antaa tulla maahan. Yksi säiliö sopii viiden henkilön jätteille.

Pääsimme siis käymään erääseen kotiin, jossa on ollut Biolanin Naturum kymmenen vuotta, ja kaikki nämä kuvat ovat heiltä. Oheisessa kuvassa näkyy pytty kakkiasenossa, kun vipua on väännetty. Saimme kullanarvoisia kokemuksia ja vinkkejä. Pytyssä ei tuntunut minkäänlaista ällöä hajua, paljon vähemmän kuin vesivessassa. Huoneessa on mieto, miellyttävä metsän tuoksu. Tuntui hullulta katsoa kiinteää jätettä, jonka tiesi olevan kakkaa mutta joka ei haissut millekään… Perheen mukaan virtsaa poistavaan putkeen täytyy kuitenkin ehdottomasti asentaa hajulukko.

Vessaa oli helppo käyttää, mutta käyttö on opeteltava, joten vieraat joutuvat koville. Kylässä olleiden lasten jälkeen perhe saa yleensä siivota ja rassata pyttyä.

Tärkeää on, että kakan joukkoon ei pääse juuri lainkaan nestettä. Jos sinne pääsee nestettä kyläilijöiden vuoksi tai jos on ripuli, kuiviketta täytyy laittaa enemmän ja useammin. Pissatessa kakkaluukku on kiinni, ja pojat voivat myös pissata seisaaltaan, joskin sotkua tulee silloin enemmän. Paperia varten avataan kakkaluukku (vipu näkyy kuvissa oikealla), ja kakkimisia varten tietenkin myös. Kakkimisten jälkeen poljetaan seisaallaan jalkapoljinta, joka pyörittää pytyssä olevaa kiinteän jätteen karusellia. Jos nestettä on liikaa tai kuiviketta liian vähän, jäte ei pyöri kunnolla. Kun jätettä on tarpeeksi, sitä alkaa pudota selkänojassa olevaan ämpärisäiliöön. Ämpärisäiliö on helppo ottaa selkänojasta pois. Tässä perheessä se tyhjennetään noin kerran kuussa, mutta se kannattaa tyhjentää mieluummin liian usein kuin liian harvoin, koska se voi tulla joskus yli.

Kakan jälkeen polkeminen pitää massan irtonaisena ja paakkuuntumattomana. Perheessä viisivuotias on alkanut jaksaa polkea itse. Kakkaa ei tarvitse välttämättä polkea heti, vaan pyttyä voi käydä myöhemminkin poljeskelemassa.

Pissimisten jälkeen tässä perheessä on pieni vesikannu, jossa on sihti, ja sillä heitetään hiukan vettä pyttyyn. Systeemi on aivan loistava. Kannu on helpompi, hauskempi ja nopeampi käyttää kuin bideesuihku.

Naturumissa on kuitenkin hiukan enemmän putsattavaa kuin olin tullut ajatelleeksi. Oheisessa kuvassa näkyy, miltä laite näyttää sisältä. Kuvassa vasemmalla näkyvä ämpäri otetaan ja käydään tyhjentämässä kompostiin. Ulkonäkö on kuvassa hiukan raju, mutta hassua kyllä, kyseessä on täysin hajuton massa, joka ei edes näytä siltä, mitä se on. Tuntuu siltä, kuin käsittelisi kukkamultaa.

Päältäpäin Naturumin voi pestä kuin vesivessan, ja sitä voi suihkuttaa, kun kakkaluukku on kiinni, mutta ne komposti-sisäosien puhdistamiset ovat sitten toinen juttu. Tässä perheessä pytty on parin vuoden välein ruuvattu kokonaan pois ja viety ulos pestäväksi painepesurilla. Periaatteessa niitä kompostiosia ei tarvitse pestä, mutta varmaan ne olisi kiva siistiä ajoittain. Kompostiin vietävä ämpärikin olisi kiva pestä aina tyhjentämisten jälkeen, ja mietin tässä, missä se pestään. Ei ainakaan keittiössä eikä vessan lavuaarissa… Eikä ehkä suihkussakaan, kun kastuu omat varpaat… Hmm. Ulos tulee kyllä jokin hana, mutta puutarhaletkulla pestäessä kastuu itse, eikä ulkopesu onnistu talvella ollenkaan. Ehkä pestään sitten suihkussa. Sinne täytyy varata jotain saippuaa ja harja. Vai pitäisikö laittaa tekniseen tilaan jokin iso allas? Hmm. Kai se pitäisi laittaa. Toisaalta se vie taas tilaa muutenkin pieneltä tekniseltä tilalta.

Virtsasta kerääntyy jonkin verran sakkaa. Kuvassa on otettu koko muovinen istuinosa pois – sen saa todella helposti – ja sieltä paljastuu virtsasihti. Se pitää putsata suurin piirtein kerran vuodessa. Työ on hajutonta. Virtsan viemäriputkeen voi myös kerääntyä sakkaa, ja sen puhdistamiseen kannattaa hankkia kaapelivetovaijeri, jonka voi työntää pytyn pissareiästä sisään. Voi olla myös hyvä, että virtsanpoistoputket jätetään näkyviin, niin että niihin pääsee tarvittaessa käsiksi.

Purua laitetaan pyttyyn kerran viikossa noin maitotölkillisen verran. Jos kiinteä jäte näyttää märältä ja alakaruselli kostealta, purua laitetaan enemmän. Polkiessa tuntee ja kuulee, että massa on jouhevaa ja sitä putoilee.

Pytty on mekaaninen ja helppo, eli jos jotain menee rikki, sen pystyy hyvin korjaamaan itse. Mitään elektroniikkaa ei ole. Pumppaamisen jousi on mennyt kerran rikki, mutta siihen saa helposti varaosia

Kannattaa etsiä käytettyjä pyttyjä, koska varsinkin asuntoja myytäessä tai elämäntilanteen muuttuessa saatetaan kaupata lähes käyttämättömiä Naturumeja halvalla eteenpäin.

Pytyn kannen on oltava aina kiinni käyttöjen välillä, jotta tuuletus toimii oikeinpäin.

Ainoa tämän perheen kritiikki on, että pytyn alle ei pääse siivoamaan ellei vehjettä irrota kokonaan. Vaikka kukaan ei näe pytyn alle, perheenäitiä asia vähän häiritsee.

Jos ottaisimme Naturumin sijaan sen GreenToiletin, pumppausjuttuja sun muita ei tarvitsisi miettiä.

Sauna

Suunnittelin meille aiemmin samanlaista saunaa kuin olin nähnyt Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoissa… Ylhäällä olisi iso leveä laudetila, jonne veisi vain tukista kirveellä veistetyt portaat. Sitä ratkaisua en uskaltaisi yrittää itse rakentaa, enkä ehkä ole enää varma, haluanko sellaista ylipäätään. Ehkä minulle riittää ihan vain tavallinen perussauna.

Netissä Aarnilla Netrauta.fi:n sivuilla näyttäisi olevan halvimmat ja yksinkertaisimmat saunapaketit (noin 400 euroa kaksi metriä leveään saunaan, tervaleppä). Harvialla taas on enemmän luksusta, jonka hinnat pyörivät 600–2000 euron tienoilla. Aarnin ja Harvian saunapaketit puhuttelivat minua, mutta halpaversioita löytyy verkosta Aarnin lisäksi paljon, joskaan niiden ulkonäkö ei kestä katsetta. Aina-samaa-saunadesignia eli nykyistä pyöristettyä kylpylätyylistä saunaa löytyy Harvian kaveriksi vaikka millä mitalla. Hintojen vertailussa kannattaa kiinnittää huomio siihen, onko paketissa pelkät lauteet vai myös runko, astinjakkara, kiuassuojaa yms. mukana.

Hmph. En halunnut saunaan lainkaan luksusta ennen kuin näin Harvian sivuilla Ventura-malliston. Täytyy yrittää saada selville sen hintaluokka ennen kuin haaveilen enempää, ja lisää kuvia. Löysin myös Saunavisionin Urho-malliston, ja se herätti jämeränä pakettina heti kiinnostukseni. Saunavisionin Ukko-versiotakin kannattaa vilkaista. Näitä lauteita pääsee koskettelemaan esimerkiksi Raision Plan & Wood -liikkeessä, ja hinta on siinä viidensadan euron tienoilla per paketti. Jäin vain miettimään, haittaako se, että Urhoon ei kuulu kiukaan suojakaidetta. Silloin sille kaiteelle ei voi lykätä koipiakaan lököilemään. Mitenköhän hankalaa sellainen kaide olisi tehdä itse? Urhon laudelankut nimittäin puhuttelivat minua varsin paljon.

Itse voisi myös tehdä lauteet, pitkästä tavarasta. Luulen kylläkin, että tässä kohdin säästän meidän perheen isäntää; olen jo laittanut hänet rakentamaan kaikki kaapit ja hyllytkin pitkästä tavarasta.

Urhon lauteita saa lämpömännystä ja lämpötervalepästä tehtynä. En vain tiedä, mitä puuta etsin laudemateriaaliksi, enkä oikein tiedä, millä sävytetään lauteita halutun väriseksi. Netistä sain lukea, että lämpökäsitelty laude on joka tapauksessa paras, koska se kestää kuumuutta vääntymättä. Oksankohdat tuntuvat ikäviltä pyllyssä, ja abachi imee helposti likaa huokosiinsa sekä alkaa haista. Kuusi, haapa ja abachi ovat vaaleita, tervaleppä ja lämpömänty punaisenruskeaa. Mänty voi kuumeta ikävän paljon. Tuija on materiaaleista laadukkain. Havupuut, varsinkin mänty voivat pihkata, mutta lämpökäsittely poistaa sen ongelman. Lauteita myydään myös toisinaan valmiiksi saunasuojalla tms. käsiteltynä. Haapa voi tikkuuntua. Näyttäisi siltä, että ihastuin nyt tervalepän ja männyn punertavuuteen, joten Urho sopii senkin perusteella meille.

Hongalta sain tietää, että se käyttää saunoissaan MacPine Oy:n lauteita, mutta on mahdollista jättää ne pois ja hankkia jotakin muuta. En juuri pitänyt MacPinen lauteista. Huomasin myös, että kaiteta saunaan saa jo netistä kohtuullisen edullisesti ja niiden väitetään olevan helppoja kiinnittää itse.

Urhoa ei ilmeisesti enää ole olemassa… Sen sijaan on kyllä Ukko jäljellä. Se on vain vähän liian konstaileva meille. Haluaisin ihan perus-tavalliset lauteet mutta niin, että ne olisivat leveämpää lautaa kuin tavallisesti. En haluaisi jalkasuojaa vai otsalautaa vai mikä se on, se, jonka vuoksi kantapäät iskevät lautatavaraan kun haluaisi laittaa varpaat lauteen alle.

Kyselin asiaa Saunavisionilta, ja Urho on tosiaankin lopetettu. Sen sijaan myydään Ukkoa, ja sitä saa myös ilman väliritilää. Ongelma on, että Ukko maksaisi 1200 euroa meidän saunassa. Vilkaistaanpa niitä Aarnin lauteita myös. Aarnissa ei oikeastaan ole muuta ongelmaa kuin se, että ylälaude saisi olla leveämpi… ja mielellään leveämpää lautaa. Toisaalta ulkonäön puolesta meillä tulee jo saunaan seiniin hirsipaneelit.

Saunapintojen käsittelemiseen verkkokaupoissa myydään Tikkurilaa ja muita tököttiaineita, joiden ainesosaluetteloista ei hiiskahdetakaan. Amello-tuotemerkki herätti kiinnostukseni, se kertoi käyttävänsä vanhoja luonnollisia menetelmiä, mutta merkistä oli vaikeahkoa saada tietoa. Keskustelupalstoilla suositellaan parafiiniöljyä ja kiinanpuuöljyä, mutta moni ei ole huolinut lauteilleen ja saunan seinille mitään. Öljy tummentaa ja kellervöittää puun väriä. Museovirasto kehottaa olemaan käsittelemättä lauteita ja saunan paneeleita millään. Käsittelemätön puu tasaa kylpyhuoneen kosteusvaihteluita parhaiten ja kun on aika vaihtaa lauteet, lauteet voi polttaa rauhassa tai käyttää muualla.

Saunan ovista verkossa näyttäisi olevan myynnissä lasiovia eikä paljon muuta. Yksi paneloitu puuovi löytyy, sama ovi eri paikoista. En pitänyt mistään niistä. Keskustelupalstoilla kiukuteltiin myös siitä, että sisäovien pesutiloihin ja keittiöön pitää olla nykyasetusten mukaan 90 senttiä leveitä. En ole erityisen ilahtunut siitä tiedosta. Täytyy miettiä pohjapiirustukset taas uudestaan, ja varsinkin vessaa niin leveä ovi ahtauttaa.

Laudekorkeus – siis miten lähellä kattoa jne. – kannattaa päättää ajoissa, jotta ennen seinäpaneelien laittoa seinään saa tukirakenteet niiden painoa varten. Yksi suuri syy, miksi joidenkin saunojen löylyt ovat liian veteliä, on se, että lauteet ovat liian alhaalla. Meillä ne siis lykätään katon rajaan… Kuulemma istumakorkeutta kannattaa varata 110-120 cm,

Lähdin vilkuilemaan kiukaita, ja niitäpä onkin tuhansia erilaisia. Tulikiven kivinen kiuas olisi tietenkin hieno, mutta sillä taitaa olla hintaa; ainakin muut muuratut kiukaat ovat olleet verkkokaupoissa yli tuhannen euron hintaisia. Agri-Marketin sivuilla oli monta muhevaa mallia, Narvi Stony 18, verkkokiuas (649 €), Harvia Legend (690 €), Mirva (189 €, halvin verkosta löytämäni kiuas, miedosti omintakeinen peruskiuas), Narvi 12 NM (279 €). Puulämmön valurautainen Kota-kiuas olisi kaikkein hienoin, mutta en saa sen hintaa mistään selville. Luultavasti silläkin on hintaa kunnolla. Netrauta.fi myy tavallisia peruskiukaita, joista Harvian malli maksaa 209 euroa, Helon 20 S Blackline 249. Lisäksi esillä on Stovemanin verkkokiukaita (nyt tarjouksessa 349 euroa, normaalisti vajaa 700), jotka ovat ”seinän läpi lämmitettäviä” eli lisäksi on hankittava suoja (30 euroa). Taloon.com:n sivuilla on samoja kiukaita, ja siellä huomioni kiinnitti hiukan erilainen peruskiuas Narvi 22 NMRST, 405 euroa. Talotarvike.com-sivuilla on Harvian M1 perus-puukiuas, 199 euroa, ja pidän siitä kovasti (peruskiukaista pidän kokomustista), ja Kastor KL-12, 399 euroa, joka on tyylikkäin näkemäni peruskiuas. Joulukuussa näin Bauhausissa myös tyylikästä Helo-kiuasta tarjoushintaan 129 euroa.

Taidan päätyä siihen, että nyt meille hankitaan Mirva tai Harvian M1 tai jokin Bauhausin tarjouksessa oleva, jotka ovat siis erittäin halpoja mutta joissa on samalla persoonaa. Sitten kun on aika heittää vanha kiuas mäkeen, meille muurataan kivikiuas tai hankitaan se Kodan valurautainen.

Kun seurasin keskusteluja – kun tuli aika hankkia kiuas – Narvin suloinen Mirva on ongelmallinen siksi, että jos sen ahtaa liian kuumaksi ja täyteen puita, kiuas palaa puhki vuodessa. Helon malleja taas moititaan siitä, että saranat hajoavat vuodessa. Kastoria taas haukutaan siksi, että sen ilmankierto ei toimi, niin että sauna lämpeää piipulla eikä kivillä eikä löylyistä saa kunnollisia. Samoin Kastor ruostuu nopeasti puhki. Harvian kiukaiden laatu huononi, kun valmistus siirtyi Kiinaan. Kuulemma kaikki kiukaat ovat vähän turhan lyhytikäisiä. Kaikki kiukaat kuluvat puhki liian rajusta lämmittämisestä, ja ne, jotka eivät kulu, lämpeävät tolkuttoman hitaasti ja vaativat enemmän puuta. Joku inhoaa aina jotakin kiuasta, toiset vaativat ostamaan kallista, koska halvalla ei saa hyvää, ja toiset kiroavat kalliit kaikkein eniten, koska ne eivät vastaa millään lailla hintaansa. Ehkä meille tulee se Narvin Mirva, se oli halpa ja söpö…

Jätevesien imeyttäminen ja viemäröinti, virtsa mukana harmaissa vesissä

Juteltuamme kaupungin jätevesiasioista vastaavan kanssa saimme tietää, että saamme hankkia meille kompostoivan vessan ja imeyttää virtsan harmaiden vesien kanssa maastoon. Meillä ei ole pohjavesialue, joten siitä asiasta ei tarvitse murehtia. Hän suositteli sellaista kompostoivaa vessaa, jossa jätteet kerätään talon alle säiliöön. Silloin kompostimömmöä ei tarvitse kuljetella asuintilojen läpi. (Valintani Biolanin Naturum ei ole sellainen, mutta tutkiskelemme myös muita vaihtoehtoja.)

Pikkuvihreässä Turussa voi käydä katselemassa malleja. Aiemmin Biolanin Naturumissa oli ongelmia virtsaputken sakkautumisesta.

Meille oli suuri yllätys se, miten suuri tilantarve on jätevesien imeyttämöllä. Niiden laitteiden lähellä ei saisi olla isoja puita viitta metriä lähempänä, mikä tarkoittaa aikamoista lovea meidän metsäiseen pihaamme. Lisäksi imeyttämö ei voi olla tien tai autotallin alla eikä myöskään savimaassa, joten vaihtoehdot ovat rajalliset. Saostuskaivon kannattaa olla tien lähellä, koska jossain vaiheessa se sakkautuu kuitenkin, ja silloin tarvitaan jokin iso kone hakemaan sen sakan. Lisäksi tarjolla on monenlaisia erilaisia systeemejä, joten niistä pitäisi lähteä ottamaan selvää.

Juomaveden ja maalämmön kaivot sijoitetaan todennäköisesti rinteeseen ja lähelle kalliota, kauas jätevesien imeyttämöstä.

Kun rakennuslupaa haetaan, mukaan tarvitaan asemapiirros, johon on piirretty paikka imeyttämölle. Lisäksi mukaan tarvitaan imeyttämön (tai saostuskaivon? en ihan pysynyt perässä) poikkileikkaus sekä täytetty jätevesikaavake.

Verkon perusteella tiedän nyt, että viemäröinti tarkoittaa yleensä sitä, että jätevedet johdetaan kunnallisiin käsittelyjuttuihin. Jos haluaa etsiä haja-asutusalueen viemäröintiä, pitää googlata muilla sanoilla. Ympäristö.fi-sivulle on koottu jonkin verran perustietoa näistä asioista, mutta edelleenkään en ihan tiedä, mitä harmaille jätevesille oikein tehdään, mitä vaihtoehtoja on ja miten paljon pihaa kuluu niihin. Tahoja, jotka myyvät haja-asutusalueiden jätevesijuttuja ovat esimerkiksi Uponor ja Biolan. Biolanin kohdalla täytyy ottaa huomioon se, että suuri osa laitteista on tarkoitettu vapaa-ajan asuntoihin, ja sama ongelma on hiukan Uponorin kohdalla, kun kyse on pelkästä harmaiden vesien suodattamisesta.

Sitten on sellainen kuin Caivio, jonka Caivio HV-malli käsittelee nimenomaan harmaat jätevedet. Yritys kehuu niitä edullisiksi ja helpoiksi, ne eivät tarvitse tietotekniikkaa eivätkä isoja imeytyskenttiä. Ne käsittelevät harmaat vedetbiologisesti. Kuulostaa hiukan liian hyvältä, mutta otetaan selvää. Ongelmaksi voi muodostua se, että meille tulee virtsa myös näihin harmaisiin vesiin.

Caivio HV:n kuorien sisältö vastaa 3-osastoista saostuskaivoa ja 30 neliön kenttää. Huoltona on ainoastaan tyhjennys, eli vaihdettavia suodattimia ei ole. Häh? Pitääkö se tyhjentää? Mitä se tarkoittaa? Sen voi kytkeä lepotilaan pidemmän poissaolojan ajaksi. Se tarvitsee sähköä, ja kaikki sen huoltotoimet voi tehdä maan päältä kannen alta. Suodattimet ovat itsestään puhdistuvia. Ainut vuosihuolto on lietetyhjennys, joka tarvitsee kuulemma tehdä harvoin. Kerran vuodessa siis? Minne? Millainen operaatio se on? Sen sisällä on bakteerijuttu, joka tarvitsee happea ja sitä varten siinä on tuuletin. Yritys tekee ilmaiseksi suunnittelun ja hoitaa rakennuslupa-asiat tämän jätevesijutun osalta. Sähkönkulutus on noin 50 euroa per vuosi. Sen koko on 1,5 x 1,2 metriä. Siihen ei tarvita erillistä etukaivoa tai jälkikenttää. Tuote on suomalainen. Johdetaanko siitä jotain vesiä jonnekin? Hmm.

Sitten on sellainen yritys kuin Länsi-Suomen Ympäristötekniikka Oy, joka suunnittelee systeemejä, ei niinkään myy tai toteuta niitä. Sen sivuilla on hyvää yleistietoa jätevesien käsittelystä ja eri vaihtoehdoista. Yksi systeemi on maaperäkäsittely, joka on helppotoiminen ja varma mutta vaatii isoa tonttia, tarkkaa tietoa maaperästä, sen vesien virtaamissuunnasta ja niin edelleen. Maaperäkäsittelyä on perinteinen maasuodattamo ja erityisen edullisissa olosuhteissa maaimeyttämö. Sitten on myös erikoisratkaisuja. Tärkein hoitotoimenpide maasuodattamossa on esikäsittelynä toimivan saostussäiliön tyhjennys. Maasuodattamossa vesi suodatetaan ja johdetaan ojaan, ja purkuoja on pidettävä kunnossa ja laitetta on muutenkin syynättävä kerran vuodessa. 15-20 vuoden kuluttua laitteistoa ja sen paikkaa on syytä vaihtaa. Maahanimeyttämössä vesi kulkeutuu puhdistettuna vähitellen pohjaveteen, imeytysojastojen tai imeytyskentän avulla. Sitä ei tämä sivu pitänyt suositeltavana, koska se vie niin paljon tilaa ja riski pohjavesien ja kaivojen pilaantumiseen on. Useita pönttöjä ja maaperää tarvitaankin kumpaankin vaihtoehtoon. Kummankin riskinä on vähittäinen tukkeutuminen ja puhdistustehon väheneminen. IN-DRÄN-puhdistamo toimii samalla tavalla kuin edelliset, mutta sen vaatima tilantarve on huomattavasti pienempi.

Kun se jätevesimies kaupungilta oli meillä, puhuttiin lähinnä vain pelkästään imeyttämövaihtoehdosta… hmm.

Sitten sivusto esittelee pien- ja panos- ja suodatinpuhdistamoja, joita on tutkittu vasta vähän. Ne toimivat hyvin, mutta niitä on hyvin paljon erilaisia. Niissä on jokin kemiallinen tai biologinen prosessi. Ilmeisesti Caivio kuuluu näihin.

Kuulemma jätevettä syntyy 150 litraa per asukas per vuorokausi, ja jos mukana on vain harmaat jätevedet, luvusta voi vähentää 25 prosenttia.

Samaa tietoa löytyi muuten myös Ympäristö.fi-sivuilta, vaikka en ollut ensin huomannut sitä linkkiä. Sieltä löytyy valtavasti erilaisia pien- ja panospuhdistamomalleja.

Pikkuvihreästä kerrottiin, että ainoa harmaiden vesien puhdistin, joka pystyy hyväksytysti käsittelemään myös virtsan, on Eko-Matic Willa, jota myy Konva-Center Oy. Se on tarkoitettu ensisijaisesti vapaa-ajan asuntoihin, mutta siihen voi ostaa talvivaipan ja putkiin lämpökaapeloinnin, jolloin se käy ympärivuotiseen käyttöön. Willasta neste imeytetään sorakuoppaan tai mieluummin ensin tarkistuskaivoon ja sitten maastoon.

Pikkuvihreästä arvioitiin, että uusia tällaisia malleja on varmasti tulossa, mutta toistaiseksi muita ei ole.

Eko-Matic Willa kehuu olevansa luonnonmukainen, Suomessa kehitetty puhdistusmenetelmä. Sen korkeus on 123 cm, halkaisija 60 cm, ja sen voi asentaa maan päälle tai sisään. Ulkonäöltään se on tyylikäs, metallinvärinen. Se toimii – puruilla. Hmm? Käytetty puru voidaan kompostoida tai polttaa, ja lisäksi mukaan tarvitaan fosforiloukun kalkkipellettejä.

Suodatinmateriaalina on kuulemma erikoisvalmisteinen purumassa, joka asennetaan valmiissa pusseissa suodattimeen. Jos kuormitus on toisinaan hetkittäisen iso, voi ostaa purumassan yläpuolelle puskurialtaan. Eko-Matic vähentää jätettä orgaanisesti ja biologisesti hajottamalla. Maanpinnan yläpuolelle asennettaessa käsitelty jätevesi voidaan johtaa purkuputkessa maahanimeytykseen. Maanpinnan alapuolelle asennettaessa laitteen käsittelemät jätevedet voidaan imeyttää näytteenottokaivosta suoraan maahan. (Laki vaatii näytteenottokaivoa.) Maahan imeytystä suunniteltaessa on varmistettava, että paikka ja maaperä ovat imeytykseen sopivat. Jätevesiä ei tarvitse esisaostaa missään säiliössä, ja vain lämpökaapelointi vaatii sähköliitännän. Suodatinmateriaali (puru) on vaihdettava ympärivuorokautisessa asunnossa 2-3 kertaa vuodessa. Se voi olla hitusen rasittavaa muistaa.

Www.ympäristö.fi-sivujen mukaan tätä laitetta ei voi käyttää käymäläjätteen käsittelyyn – mutta virtsasta erikseen ei sanota mitään niillä sivuilla, ei myöskään Eko-Maticin omissa paperiesitteissä. Hmm.

Eko-Matic mainostaa omilla sivuillaan, että prosessiin ei tarvita kemikaaleja eikä imeytyskenttää. Ja haa! Löysin sivuilta tiedon, että lisäämällä suodattimen alaosaan fosforia sitovaa ainesta (esim. Nordkalk Filtra P), laitetta voidaan käyttää erottelevan käymälän virtsan puhdistamiseeen. No niin!

Ongelmaksi voi siis muodostua se, että purupussi pitää vaihtaa uuteen niin usein mutta niin harvoin, että asia saattaa helposti unohtua. Hyvä puoli on se, että missään välissä minkään ison vehkeen ei tarvitse tulla tyhjentämään yhtään mitään. Laitteen voi siis sijoittaa kauas tiestä ja huolto on halpaa. Mistähän niitä puruja saa ja mitä ne maksavat ja mitä ne ovat? Onko niiden saanti turvattu?

Ympäristökauppa kertoo, että laitteen puhdistusprosessissa ei synny ongelmallista bakteerikäymistä eikä hajuja, joten laite voidaan asentaa myös sisätiloihin! Niinkö? Vilkuiltuani muiden panospuhdistamoja sun muita, niide hinta pyörii 6 000 – 10 000 euron kieppeillä, kun taas Eko-Matic Willa on vain 2000 euroa. Mitähän lisälämpöeristys ja kaapelointi maksaa lisää?

Konva-Center vastasi kysymyksiini, että ympärivuotisessa käytössä purua vaihdetaan laitteesta 3–4 kertaa vuodessa, ja suodatinpussin suositushinta on 55 euroa. Fosforiloukku vaihdetaan kerran vuodessa, ja samanhintainen on fosforiloukun Filtra-P. (Luulisin, että kerralla vaihdetaan koko suodatinpussi, joten vuosihinta on 4 x 55 euroa eli 220 euroa.) Kun purut ovat tehneet tehtävänsä, ne alkavat maatua, mutta vaihto ei ole sen ällöttävämpää kuin kompostin hoitaminen. (Totta puhuen kompostin hoitaminen tosin ei aina ole ihan kivaa.) Käytetyt purut toimivat tarvittaessa kompostiherätteenä.

Tyhjennys tapahtuu yleensä lapiota käyttäen niin, että ne fosforijutut lapioidaan pois ja puruja otetaan pussista pois sen verran, että pussin saa kiskottua käsin pois. Laitteeseen kuuluu tarkoitukseen tuleva lapio. Nostaminen voi olla painavaa. Jos tuuletus on ollut riittävä, touhu haisee korkeintaan perunakellarilta. Laite ei haise, ja sen voi asentaa sisätiloihinkin. Ongelma sisätiloissa on, että jos ilmanvaihto ei ole sisällä riittävä ja vesi tulee syvältä porakaivosta hapettomana, prosessissa saattaa syntyä rikkivetyä eli mädän kananmunan hajua.

Eko-Maticin puhdistusprosessi on periaatteessa sama kuin maasuodattamon, mutta suodatusalue on huomattavasti pienempi ja sen maamassa vaihdetaan useammin. Vesi Eko-Maticista ei tarvitse mitään maasuodattamoa tai imeyttämöpaikkaa mutta kylläkin sorakuopan, mihin puhdistettu vesi lasketaan.

Laite riittää viiden hengen ympärivuotiseen käyttöön, mutta porealtaiden vesimääriä se ei pysty yleensä käsittelemään. Laite voidaan asentaa sekä maan päälle että maan sisään, mutta maan päällä se täytyy eristää ja putket lämpökaapeloida. Lämpökaapeleita saa mistä tahansa sähköliikkeestä.

Suodatinaineen saatavuudesta kerrottiin, että suodatinmateriaali ja prosessi on patentoitu (Patentti No 119730), mikä tarkoittaa sitä, että mahdollisen konkurssin sattuessa asialla on kaupallista arvoa ja sen valmistusta tullaan jatkamaan, mutta valmistaja voi vaihtua. Näitä laitteita on jo nyt sen verran markkinoilla, että purupussien tuotanto yksinäänkin on selvästi kannattavaa.

Katselin laitteen käyttöohjeita, jotka sain pdf:nä, ja niiden mukaan laitteesta tuleva vesi johdetaan joko näytteenottokaivoon ja siitä maahan, tai sitten suoraan ojaan. Jos vesi johdetaan ojaan, putken alle pitää saada näytteenottoastia mahtumaan. (Mitenköhän iso se on?)

Jos laite laitetaan maan alle, siihen pitää asentaa tuuletusputki ja putken päälle hattu.

Laitetta pitää seurata aika säännöllisesti ja usein. Ehkä siksi asentaisin sen maan pinnalle.

On varottava, että viemäriveteen ei joudu erittäin vahvoja kemikaaleja ja liuotinaineita, koska ne tappavat laitteen bakteerit. Mikäli purut poltetaan, niiden pitää antaa kuivua ensin.

Ohjekirjan mukaan mitä lähemmäs taloa laitteen voi asentaa, sitä vähemmän siihen tarvitaan eristystä. Eristepaketin saa samalta yritykseltä kuin Willankin. Maanalaisessa asennuksessa riittää yleensä, että veden sisään- ja ulostuloputkien kohdalla on eristystä ja että laiteen päällä on eristyskehikko tai kaivonrengas ja siinä eristetty kansi. Tämän yrityksen eristyskehikko on 70 x 100 cm, mutta korkeudesta en osaa sanoa. Maan päälle tulevan laitteen eristepaketista löytyy ohjekirjoissa myös kuvat ja tiedot. Lisäksi tarvitaan lämpökaapeli, ja sen asennuksesta näkyy ohjekirjassa valokuvat.

Hmm. Olin jo päätynyt siihen, että laitteen voisi laittaa maan pinnalle helppoa tarkistelua varten ja jotta tarkistuskaivon voisi jättää pois, mutta toisaalta silloin vehjettä pitää kyllä eristää ja kaapeloida sitten enemmän. Silloin se kuluttaa myös sähköä. Jos laite on maan pinnalla, se olisi sitten saunakuistilta näkyvissä… ja näkyvissä olisi varmaan myös se sora-oja, johon vedet lasketaan. Hmm.

Laite on aika hienon näköinen. Se on pyöreä ja metallinen. Sen koko on 60 cm x 120 cm.

Se mahtuisi kyllä varmaan talon alapohjaankin – jaa, mutta sen päälle täytyy jäädä kurkistelu ja nostamisvaraa. Eikä ole kivaa, että talon alapohjassa on tällaisia laitteita, kun ongelmia tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Luulen, että asennamme laitteen näkyviin ja sitten kaivamme sille jonkin ojan, jota naamioin marjapuskilla. Mitenköhän suuri sen kaapeloinnin sähkönkulutus on per vuosi? Niin, ja hetkinen. Vesi tulee talosta laitteeseen sen ylälaidasta, joten laitteen pitäisi oikeastaan olla rinteessä. Ulos se tulee sen alalaidasta, joten sen pitäisi olla siinäkin kohdin rinteessä. Eikä meillä kyllä ole siinä kohtaa niin jyrkkiä korkeuseroja. Äh. Kai se sitten pitää kaivaa maahan. Ja täytyy rakentaa se tarkistuskaivokin. Ja mitähän siltä maalta vaaditaan, johon se lasketaan? Niin jaa. Mutta toisaalta talommehan on kyllä aika korkealla, meillähän on tuulettuva alapohjakin, joten ehkä laitteen sittenkin pystyisi asentamaan ihan talon viereen kätevästi. Laitteen pohjasta sisääntuloputkeen on 115 cm korkeutta. Niinpä me teemmekin. Laite tulee talon ulkopuolelle mutta ihan lähelle ulkoseinää, ja silloin kaapelointiakaan ei tarvita paljoa. Sen luota saa lähteä avo-oja, jota naamioin marjapensailla, ja itse laitekin saisi jäädä vähän pensaiden taakse piiloon.

Hassua kyllä on, että koko systeemi on niin halpa muihin verrattuna. Mistähän se johtuu? Ehkä siitä, että sen kanssa täytyy askarrella itse niin paljon? Ekoratkaisut yleensä ovat aina joko tolkuttoman kalliita tai sitten ällistyttävän halpoja ja ilmaisia.

Avo-ojasta voisi myös tehdä jonkin hauskan puron, vesiputousmaisen!

Eristeet vissiin laitetaan laitteen päälle, ja eristeet eivät ole yhtä hienon näköisiä kuin varsinainen vekotin. Se kyllä vaatii hiukan naamiointia.

Kyselin myös erikseen kysymyksiä Uponorilta ja Biolanilta, ja vastaukset olivat aika ympäripyöreitä. Rivien välistä piti lukea, että sellaista systeemiä ei ole, joka käsittelisi sekä harmaat vedet että virtsat, ellei sitten pistä niitä kaikkia mustiksi vesiksi. Kiinnostavaa oli tietää, että Biolanilla on vain sellaisia suodattimia, jotka voi asentaa maan päälle. Niissä suodatinmateriaali täytyy vaihtaa kolmesti vuodessa, ja materiaali siihen maksaa noin 300 euroa per vuosi.

Uponorilla on sellainen systeemi, joka käsittelee sekä harmaat vedet että mustat vedet, eli sinne voi mennä sitten kaikki. Uponorin systeemit koostuvat yleensä saostussäiliöstä, jakokaivosta tai saostussäiliöiden virtaussäätimistä sekä maapuhdistamokentästä. Maasuodattamossa saostussäiliössä esikäsitelty jätevesi johdetaan imeytysputkilla kaivantoon, joka on täytetty asennusohjeiden mukaisilla hiekka- ja sorakerroksilla. Hiekkakerroksen läpäissyt jätevesi kootaan kaivannon pohjalta kokoomaputkilla ja johdetaan kokoomakaivon kautta ojaan.

LVI-suunnittelijamme on ollut sitä mieltä, että nyt, kun meille tulee puolikylmä kellari, sinne voi sijoittaa Eko-Matic Willan. Hän ei pelkää hajuongelmaa. Talvella sijainti ulkona voi olla hyvin ongelmallinen: lumi tekee purujen vaihdosta raskaan, ja kovilla pakkasilla purut ehtivät jäätyä vaihtoprosessin aikana.

Juomavesikaivo

Kaivo sijoitetaan aina ylemmäs kuin mihin jätevedenkäsittelylaite tulee, ja kauas maalämpökaivosta. Kaivon ja maalämpökaivon välillä on oltava 20 metriä.

Kaivo ja maalämpökaivo porataan rakennuspaikalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska porauskalusto vaatii hyvin paljon tilaa ja vettä tarvitaan rakennuksilla heti.

Saimme Saariston kaivonporaus oy:lta tarjouksen, ja siinä on laskettu erikseen kaivonporaus ja pumppupaketti. Ne ovat yhteensä yli neljä tuhatta euroa. Sormi suussa olen sen kanssa, kuka vastaa siitä, että ne jutut hoidetaan, jotka eivät sisälly heidän hintaansa. Vissiin se, joka tekee putkijutut muutenkin? Niin tietenkin.

Porauksissa on takuita, että jos ensimmäisellä porauksella ei löydy juomakelpoista vettä, hintaan kuuluu toinen poraus. Jos sittenkään ei löydy, poraaja vetäytyy hommasta ja laskuttaa yhden porauksen verran. Poraaja tekee koe- ja puhdistuspumppausta, enintään viikon ajan. Pumppaukseen tarvitaan sähköä. Vesitutkimuksista firma ei vastaa.