Rakentamisen linkkivinkkejä

Koko talo ja talon koko

Yleistä asumisesta

Kipeimmin haluaisin pystyttää talon vanhoista hirsistä vanhoilla menetelmillä, ja sähkökatkaisimia myöten yksityiskohdat olisivat osa historiaa, mutta meillä ei ole aikaa, rahaa eikä osaamista vanhan työstämiseen. Pitkästä tavarastakin rakennuttaminenkin on kallista ja aikaavievää. Honka on luvannut rakentaa hirsitalopaketteja myös omista piirustuksista, ja katsotaan, miten käy… Sopimuspaperi on nyt ainakin (12. 8. 2010) allekirjoitettu!

Haluaisin kodin olevan ateljeen ja kappelin risteytymä, täynnä brutaalia karkeutta ja pittoreskia uutsikuutsi-sievyyttä, jykeviä materiaaleja ja koukeroisia yksityiskohtia, ja hirsi muistuttaa eniten intohimojani. Lisäksi hirsitaloa ei vuorata muovilla. Juuri nyt asumme vuokralla 1800-luvun kartanossa, enkä voisi enää palata asumaan levyistä tehtyyn näennäistaloon.

Vaikka talomme on uusi, siitä on tulossa hengittävä, luonnonmukainen ja äänetön. Se koneistetaan mahdollisimman vähän, siinä on painovoimainen ilmanvaihto, kaikki pintamateriaalit ovat aitoja materiaaleja ja niin edelleen. Luvan painovoimaiseen ilmanvaihtoon saimme jo kaupungiltamme. Vesi tulee kyllä sisään, ja lämminkin vesi, mutta vessat ovat kompostoivia.

Pohjapiirustus

Nyt arkkitehdin viralliset pohjapiirustukset ovat lähes valmiita, mutta ennen niitä hioin omia ruutupiirroshahmotelmaani parin vuoden verran. (Ja niitä aiemmin olin väsännyt satoja erilaisia pohjapiirustusversioita kaksikymmentäviisi vuotta…)

Tiedonhaku verkosta näille kotisivuille toi ruutupiirrosvaiheessa suunnitelmiin monta muutosta. Muun muassa sain tietää kotikaupungiltani, että kaikkien sisäovien (vaatekomeroita ja sen sellaisia lukuunottamatta) täytyy olla 90 senttimetriä leveitä, mikä vaikuttaa paljon erityisesti kylpyhuoneiden mitoitukseen.

Alkeelliseen pohjapiirustukseeni en laskenut seinien paksuutta. Luin verkosta, että tavallisten väliseinien paksuus on yleensä 92 millimetriä eli suurin piirtein kymmenen senttiä. Meille tulee myös hirsi-väliseiniä, ja Hongan esitteissä näyttäisi siltä, että kapeat lamelli- ja höylähirret ovat suurin piirtein saman paksuisia, mutta niistä on paksumpiakin vaihtoehtoja. Tiiliseiniäkin saa samanpaksuisina ja paksumpina.

Hirsitaloista

Vilkuilin verkkokeskusteluja hirsitaloista, ja sain tietää, että hirsitalo ei ole sen kalliimpi kokonaiskustannuksiltaan kuin tavallinen puutalo. Materiaalina hirsi on huomattavasti hintavampaa, mutta työlle tulee hintaa mitättömästi. Hirttä rakastetaan paljon: se on luonnollinen, hengittävä ja kaunis materiaali.

Hirren ongelma on se, että se painuu parin ensimmäisen vuoden aikana. Talo elää, ja esimerkiksi sähkömiehen on osattava ottaa se huomioon. Toisaalta juuri Honkaa on kehuttu siitä, että sen lamellihirret painuvat yhtä vähän kuin tavallinen puurakenteinen talo. Hongalta kuulin myöhemmin myös, että pesutilojen painumisesta ja elämisestä ei kannata murehtia, koska ne rakennetaan eri pohjan päälle kuin muu talo.

Verkossa on keskusteltu hiukan siitä, että hirsitaloon kannattaa laittaa yläkerros kevytrakenteisena, jotta talo ei painuisi niin paljon ja jotta talosta tulisi halvempi. Hongalta kerrottiin, että niin yläkerta yleensä tehdäänkin kevytrakenteisena. Hirsinen yläkerta on erittäin kallis. En muistanut kysyä, miksi.

Päädyimme Honkaan, koska… nojaa, en oikeastaan tiedä, miksi. Olen yrittänyt vilkuilla muita hirsitalo-yhteyksiä, mutta vertailu on melkein mahdotonta, ellei ensin pistä joka yhtiön kanssa taloprojektia alkuun ja vasta juuri ennen viimeisiä sopimuksia peräänny muista paitsi yhdestä… Kaikkien valmistajien esitteet ovat niin kaupallisia, että niiden laatusanoihin on vähän vaikea luottaa. Kaikkien kuvissa hirsitalot ovat tunnelmallisia mutta myös hitusen kökköjä ja kömpelöitä. Mistään ei saa tietää ilman erityisiä yhteydenottoja, mitä yksityiskohtia on valittavana.

Honkaa nyt ainakin pidetään luotettavana mutta myös miedosti kalliina. Hinta olisi oikeastaan ainoa tekijä, miksi tekisi mieli ottaa selvää muista, mutta hintojen vertaaminen näin isossa projektissa on toivoton tehtävä. Toistaiseksi olen pitänyt Hongasta jonkin epämääräisen tuntuman vuoksi ja siksi, että jokainen meidän toivomamme osatekijä näyttäisi loksahtavan Hongan kanssa paikalleen. Toisaalta en voi näillä kokemuksilla Honkaa vielä ylistääkään.

Muita vaihtoehtoja olisivat Kontio, Finnlamelli, Rantasalmi, Vuokatti, KultaHirsi, Kuusamo, Lapponia, Peura, Ikihirsi, Hirsiykköset ja vaikka mitä muita. Rantasalmella hirsien sisältö on täynnä eristettä, ja haluaisin kyllä mieluummin ihan kunnon hirren (jos monilamellihirttä voi kunnon hirreksi kutsua…). Vuokatilla, Lapponialla, Kuusamolla ja ilmeisesti myös Kontiolla ja Finnlamellilla on vain valmistalopaketteja, ja me taas haluaisimme käyttää pohjana omaa pohjapiirustustamme. KultaHirsi esitteli yksityiskohta-vaihtoehtoja verkossa (hip hei), mutta en pitänyt niistä. Ikihirsi ja Peura ja Hirsiykköset ja ne muut sekalaiset tuntuivat hitusen pieniltä toimijoilta, ja minulla pitäisi olla niihin jokin henkilökohtainen kontakti ennen kuin uskaltaisin lähteä niiden kaveriksi.

Saimme uutta kommenttia siitä, että kuusesta tehty hirsitalo on kestävämpi kuin männystä. Honka käyttää mäntyä hirsitaloihinsa, Honkatalot taas kuusta. Hmm.

Verkkokeskustelujen perusteella molempia suositellaan, mutta Honkatalot tietenkin liputtaa kuusen puolesta. Kuusta moititaan myös siitä, että se vääntyilee ja elää enemmän kuin mänty, ja sen monet oksakohdat voivat tuottaa ongelmia. Kuusen kerrotaan kyllä kestävän 400 vuotta ja männyn 300… Mahtaako sama päteä monilamellihirrestä? Joku taas sanoo, että ennen rikkaat käytti mäntyä ja köyhät kuusta, koska mänty kesti paremmin. Mänty kuulemma pihkaa enemmän kuin kuusi. Toisten mielestä kuusi pihkaa hiukan enemmän. Tällä hetkellä kuusi on ihan hiukan kalliimpaa.

Rakentajat.fi kommentoi asiaa jollekulle, että kyse on lähinnä ulkonäkövalinnasta. Kuusi on vaaleampaa. Kuusi kestää ihan hiukan vettä paremmin kuin mänty, mutta silti mänty kestää yhtä lailla vuosisatoja.

Rakennaoikein-sivustolla oli ihan hyviä vinkkejä hirsitalorakentamisesta, vaikka en kaikesta samaa mieltä olekaan.

d

d

Lattiamateriaaleista: pesutilojen lattiat

Pesutiloihin meille tulee muovimatto. (Laattalattiaa viiden mämmikouran perheeseen ei voi edes harkita, olemme mestareita liukastumaan ja pudottelemaan särkyviä esineitä, ja pelkään laattojen kosteusvaurio-riskiä. Lisäksi muovimatto on muihin materiaaleihin verrattuna todella halpa.)

Muovimattoja märkätiloihin on erittäin huonosti tarjolla. Verkossa ja rautakaupoissa ei ole juuri minkäänlaista valikoimaa, vaan kaikki mallit näyttävät sairaalan suihkuhuoneilta. Ainoat minua viehättävät märkätilojen muovimatot löytyivät Tarkettilta, ja niistä pidin juuri ja juuri harmaan kivipinnan näköisestä ja laivan kantta muistuttavasta. Muilta sivuilta löytää upeita ja mykistyttäviä muovimattoja, mutta sähköpostiseikkailun jälkeen on ilmeistä, että yksikään niistä ei käy märkätiloihin. Märkätilojen mattovalikoima on todella aneeminen.

Forbon sivuilta löysin esitteen märkätiloihin sopivasta Aqualon pacific -mallistosta, josta kivipintainen muovimatto vaikutti hauskalta. Erityisesti pidin malleista 5804 (vaaleanharmaa kivikuvio), 5810 (kellertävä kivikuvio) ja 5891 (monivärinen kivikuvio). Myös ihan musta tai mustanharmaa voisi olla hauska. (Meidän murrosikää lähestyvä ainakin ilahtuisi. Hän murjottaa, koska ei saa maalata oman huoneensa seiniä mustiksi.) Silti taidan pikkuhiljaa taipua sen laivan kantta muistuttavan muovimaton puoleen (Tarkett Aquarelle, koodinumero 3851022). Se tuntuu oikeasti laivan kannelta, kun taas pikkukivikuviot ovat aina hiukan korneja, koska niistä ei voi oikeasti tuntea kivien pintaa.

Meille on tulossa mahdollisimman hengittävät rakenteet, ja jäin miettimään, aiheuttaako muovimatto sille ongelmia. Pienikin akryylipinta voi pilata talon luonnonmukaisen rakenteen ja tuoda kosteusvaurion. En kuitenkaan usko, että märkätilojen lattiamateriaalilla olisi meillä väliä… ensinnäkin niiden pinta-ala on hyvin pieni ja toiseksi perinneohjeiden mukaan märkätilat eivät kuulu vanhaan taloon vaan erilliseen rakennukseen, joten märkätilat pitää koteloida ikään kuin omaksi kopperokseen, irti talon muista rakenteista.

Jäin miettimään myös paloturvallisuutta. Pitäisikö meidän hankkia saunaan, keittiön puulieden eteen lattialle ja olohuoneen takan eteen lattialle kaakeleita vain paloturvallisuuden vuoksi? Nythän meillä on saunaan tulossa

muovimatto, keittiöön ja olohuoneeseen puulattia. Verkkotietojen mukaan metallilevy kuitenkin riittää. Paloturvallisuus mietityttää minua kyllä sen verran, että jossain vaiheessa rakennusprojektia voisin ottaa yhteyttä kaupunkimme palotarkastajaan ja kysyä näistä asioista.

Kyselin tarjouksia siitä Tarkettin laivankantta muistuttavasta märkätilamatosta, ja meille sitä tulisi 14,3 neliötä. Mattoliike Sepri Oy:n tarjouksessa sillä oli hintaa 24,40 euroa per neliö. Onpa paljon, muovimatosta. Mattoliike voi myös asentaa sen, eri hintaan. Seprillä on tätä varastossa, joten sitä voisi siellä käydä katsomassa, koska tavallisissa rautakaupoissa sitä on ollut vain tilattuna.

Aninkaisten Tapetti ja Väri eli ATV myy kyseistä mattoa 18,95 eurolla neliö, samoin Piispanristin Rautia. Tarkettin mattoa on vaikeasti nähtävillä, mutta Bauhausissa sitä on oikein iso rulla, ja sitä sai kaistaleen kotiinkin saakka. Se on ikävän muovisen tuntuinen, tummempi kuin verkkokuvissa mutta silti hauskempi kuin mikään muu kostean tilan muovimatto. Bauhausissa hinta on 19,95 euroa per neliö.

Lattiamateriaaleista: lauta- ja lankkulattiat

Lattioihin ajattelin ensin laittaa Hongan vakiolattialaudat, jota on hiukan kapeampaa ja sitten leveämpää mallia. Kapeampi tuntuisi olevan parempi lattialämmitykselle (se on erikoiskuivattu), muta leveää oikeastaan haluaisin. Hiukan mietin, minkä hintaiseksi tulisi vanhan ajan tapa laittaa lattiaan huoneen päihin yksi lauta eri suuntaan kuin muut laudat.

Lankut olisivat siis tulossa joka huoneeseen, vaatekomeroita myöten. Tietenkin voisi harkita kaikenlaisia parketteja ja laminaatteja, mutta en harkitse. Rakastan oikeita puulattioita.

Mitähän puulieden ja takan eteen tulee? Haluaisin vain metallisen kipinäalustan, mutta toisaalta jonkinlainen kaakeli olisi kyllä turvallisempi. Toisaalta juuri takan edessä syödään usein, enkä kaipaisi sirpaleita heti, kun mukit lentävät.

Pohjapiirustusvaiheessa saimme kuulla, että lattialautoina Hongalla on ympärivuotiseen asuntoon tarjota kahta eri laatua, kapeampaa ja levempää, joista kumpikin on erikoiskuivattua, jotta ne eivät rakoile. Leveästä tulee 17 % lisäkustannuksia, noin 1500 euroa koko talosta. Kapealla hinta koko talosta on 8 400 euroa. Eri huoneissa voi olla eri lautaa.

Kapean hinta on siis 49,25 euroa per neliö. Leveä olisi sitten 57,6 euroa per neliö. Lattialautapaketti sisältää myös jalkalistat, ja laudat ovat huonekohtaisesti määrämittaisia.

Netrauta myy verkossa Boen-tammilankkua, jonka neliöhinta on 54 euroa per neliö. Yhden lankun leveys on 137 mm, paksuus 20 mm, ja nyt tiedän, että tällainen lankku tarkoittaa todella ohutta mutta leveää lattialautaa. Postimaksuja tulee sen verran, että lopullinen hinta on 66 euroa per neliö. Kiinnitys on ”uiva kiinnitys tai ruuvaus alustaan”. Mitähän se tarkoittaa? Levein lankku, 187 mm leveä, on neliöhinnaltaan 60 euroa per neliö, postimaksuineen 67 euroa per neliö.

Leveissä on se ongelma, että ne ehkä irvistelevät ja elävät lattialämmityksen päällä enemmän kuin kapeat.

Nyt tiedän, että uiva kiinnitys on se, mikä tulee silloin, kun pinnan alla on kipsilevyä, betonivalu tms. eikä puurakennetta, johon voisi hakata laudat kiinni. Vaikuttaisi siltä, että kyseiset Boen-lankut eivät oikeasti ole lankkuja vaan jotain melkein-lankkua, kun ne kerran voivat olla uiviakin.

Sain myös tiedon, että 30 mm ja 25 mm paksut lankut käyvät suoraan koolinkien päälle, kun taas 20:n ja 21:n mm:n laudat vaativat harvalaudoituksen ja 14:n ja 9:n mm:n laudat vaativat kantavan aluslattian eli uivan kiinnityksen. Hongan kapeat lattialaudat ovat 28 mm x 95 mm, leveä 26 x 132 mm.

Taloon.com-sivuilla myydään lattialautaa, joka on ympäripontattu ja erikoiskuiva. Paksuus on 28 mm, leveys 95 mm, hyötyleveys 85 mm. Se on siis paksu ja kapea. Sen neliöhinta on 26 euroa. Rahti toi isolle määrälle lautoja 70 snt lisää neliöhintaa.

Sahatavara.fi myy lattialautaa, pontattua, mutta merkinnät ovat niin outoja, että en tajua, mitä hinta tarkoittaa ja onko lauta ympäripontattua.

Otin Puuinfon sivuilta selvää, että esimerkiksi STV-merkinnässä S on sisätavaraa, ja sen tilalla voi olla U, ulkotavaraa. T on täyspontti, Y on yksinkertainen pontti. (Sitä Y:tä käytetään usein vuorilaudoissa ja ulkolaudoituksessa, kun ei haluta joutua sahailemaan ylimääräistä ponttia pois reunojen tullen.) Loppumerkinnän tunnenkin (V:ssa laudassa on vino profiili, P:ssä pyöristetty, S:ssa suora jne.) Lattialauta tarkoittaa, että se on toiselta puolen höylätty, toiselta puolen karkeahöylätty. HLL tarkoittaa höylättyä lattialautaa. E tarkoittaa lattialaudoissa erikoisluokkaa eli oksatonta (ei siis erikoiskuivaa!), V vähäoksaista, T terveoksaista (joka tarkoittaa normaalioksaista), O oksaista, M mäntyä, K kuusta.

Sahatavara.fi käyttää myös merkintöjä LA ja PP ja PK. Mitähän ne ovat?

Erikoiskuiva näyttäisi tarkoittavan sitä, että kosteusprosentti on alle 10 %.

Sahatavara.fi myy erikoiskuivaa, ympäripontattua tavallisen levyistä lattialautaa 2,4 euron hintaan. Sivusto ei kyllä kerro, per mitä hinta on. Kai se tarkoittaa juoksumetriä. Silloin hinta olisi 29 euroa per neliö, ilman rahtikuluja.

Hmm. Löysin sellaisen paikan kuin Hakulan puu, ja se on Liedossa eli kohtuulähellä. Siellä oli todella hyviä lattialautatarjouksia, muun muassa leveää lattialankkua kahdeksalla eurolla neliö.

Nettikeskusteluissa lattialautaa on ostettu kympillä, parilla per neliö. Täytyy tarkistaa Hongalta, pitääkö hinta paikkansa.

Väheksyä ei kannata sitäkään, että LuviaWoodilta saa lattialaudat Osmon öljyvahoilla sävytettynä. Sillä saisi pois yhden ison työvaiheen rakentamisen lopusta. Lattioiden vahaaminen ei ole helppoa hommaa. LuviaFloor 95 mm leveää myydään vain käsittelemättömänä, mutta 145 mm leveänä sitä myydään erittäin monenvärisenä. Sävyt eivät ole Osmon lattiavahojen vaan tavallisen vahojen sävyjä. Hmm. Valittavana on valkoinen, kirkas, pyökki, mahonki, konjakki, eebenpuu, harmaa, antiikkitammi, poppeli, käsittelemätön.

Muun muassa Sarokas myy LuviaWoodin tuotteita. Kysyin LuviaWoodin puutavaraliikkeeltä omaa tarjousta, ja he myivät 145 mm leveyistä lattialautaa, jonka sävyinä on Osmon antiikitammi, ebenpuu, valkoinen, konjakki ja harmaa, 42 euron neliöhinnalla, jos ostaisimme sitä esimerkiksi kuudenkymmenen neliön verran. Se on ihan hyvä hinta. Toimitusaika on kuusi viikkoa. Rahtikuluja ei ollut laskettu ilmeisesti mukaan. Verkosta löysin jutun, jossa näkyy kuvia Osmon antiikkitammella käsitellystä lattiasta.

Lähi-puutavarapaikkamme Norrbyn puu ei myy leveää lattialankkua (tarvittaessa sitä voi tilata), mutta kapeana se maksaisi 9,60 euroa per juoksumetri. Sen neliöhinta olisi 113 euroa neliö. Huh. Kuulinkohan hinnan oikein?

Metsä-Tappura antoi tarjouksen, jossa lattialauta 33×145 olisi 3,15 euroa per metri eli 22 euroa per neliö. Se on erinomainen hinta. Siihen täytyy laskea sitten rahti päälle, mutta se ei ollut paljon. Muu Metsä-Tappuran lautatavara, josta pyysin tarjouksen, ei ollut edullisempaa kuin muualla katselemani. Pirttijoen saha antoi tarjouksen, jossa 28×145 mm leveä lattialauta olisi 27 euroa per neliö. Rahti tulee hintaan päälle.

Johtopäätöksiä kaikista näistä: Luviawood on leveistä lankuista paras vaihtoehto, koska lattian saa osmottuna 45 euron neliöhinnalla. Sävyinä tosin on vain ne, mistä kerroin edellä. Leveistä puuvalmiista lankuista saattaa myös löytyä hulppeita tarjouksia, ja tällä hetkellä sellainen on Hakulan Puulla Liedossa (8 euroa neliö). Myös Metsä-Tappuralla ja Pirttijoen sahalla oli hyvän hintaista leveää lattialautaa (20-30 euroa per neliö). Kapeasta lattialaudasta hinta kannattaa tarkistaa, koska hintahaitari on alalla mieletön ja se voi olla paljon kalliimpi kuin leveä.

Mittähän lattioiden osmoaminen tulisi maksamaan? Aineen hinta on neljä euroa per neliö, mutta lattioiden vahaaminen vaatii hiomista, tuulettamista, pitkäjänteistä työtä ja odottelua. Taitaa se Luviawood kannattaa joka tapauksessa.

LVI-suunnittelijamme kertoi kuitenkin, että lattialämmityksen päälle ei missään nimessä kannata laittaa paksua lautaa, vaan maksimipaksuus on 22 mm. Kun katselin noita edellisiä tarjouksia, sellaisia lautoja tuntuisi löytyvän leveinäkin. Täytyy vain pyytää taas uusia tarjousehdotuksia. Rakennusmestarimme kommentoi, että ohut lauta ei tosin voi olla kantava, eli alla täytyy olla kantava pohja, niin kuin vesikiertoisessa lattialämmityksessä on pakko olla. Ongelma kuitenkin on, että 22 mm paksuus on sen verran harvinainen, että sille saattaa tulla hintaa. Isompi ongelma on, että itse asiassa tavallista 22 mm paksuista lautaa ei voi nakutella sen lattialämmityksen päälle, vaan laudat on kiinnitettävä uivasti. Tähän se Boen (66-67 euroa per neliö postimaksuineen, leveä) käy, mutta eivät tavalliset lankut.

Yleisin vaihtoehto tällaisissa tapauksissa on Timberwise, josta kerron kohta.

…Ja sitten tuli taas muutoksia. Paria päivää ennen kuin piti tilata tällaisen lattian tarvikkeet löin jarrut pohjaan, sillä rahat olivat loppumassa ja lautaparketin (tai laminaatin) alle tuleva ratkaisu on ihan mielipuolisen kallis. Lautaparketin alle tarvitaan ensin yksi kerros kipsilevyä (meidän talossa se maksaa noin tonnin verran, tarvikkeet, ja päälle tulee vielä tuntityöt niiden laittamiseen), sitten tulisi lattialämmitysputket ja niiden päälle joko kaksi kerrosta kipsilevyä tai sitten kipsivalu. Nämä taas maksaisivat kummassakin tapauksessa töineen seitsemän tuhannen euron verran. Sitten tulisi vielä lautaparketti, jonka hinta halvimmillaan on 40-50 euroa neliöltä. Kun äimistelin hintoja, sain kuulla, että halvimmalla pääsisi, jos laittaisi sittenkin lautalattian.

Lankkulattian alle ei tarvita kuin tiheä harvalaudoitus (joka tarvittiin harvempana myös kipsilevy-lautaparketti-ratkaisussa) ja paperi, ja sitten tulisi lattialämmitysputket metallikouruissa. Ja sitten tulisi vain lankut päälle. Kaikki mielipuolisen hintaiset kipsijutut jäävät välistä pois. Lankut maksavat per neliö huomattavasti vähemmän kuin lautaparketti, ja alta häviäisi seitsemän tuhannen euron verran ratkaisua pois. LVI-suunnittelija ja lattialämpöfirma tietenkin hyppäävät tästä ratkaisusta kattoon, sillä lauta eristää vähän turhan paljon lämpöä pois, mutta käytännössä lämpö vain siirtyy hitaammin asuintilaan.

Timberwise-jutut jätän kuitenkin näille sivuille niitä varten, joita juuri ne kiinnostavat.

Selvittelin sitä, kannattaako hankkia valmiiksi osmotut lautalattiat (45 euroa neliö) vai edulliset lattiat ja osmota itse (osmo 4 euroa neliö + lauta edullisimmillaan 8 euroa neliö + hionta). Itse osmottaessa hionta on jätettävä ammattilaisille, eikä meidän talon rakentajille ole tarvittavia koneita. Hiomiseen on ihan omat ammattilaisensa, ja nyt yritän löytää heitä. Koneen voi myös vuokrata noin satasella. Joiltain verkkosivuilta näin, että jos ammattilainen sekä hioo että käsittelee pinnan, hintaa tulee 20 euroa per neliö. Täältä läheltä löysin sellaisia firmoja kuin Parketti- ja lattiatyö. Sitten löysin Oivaran, ja oli Teppman ja jotain. Aika kehnosti löytyy väkeä, varmasti tekijöitä on enemmän. Meidän kunnan keltaisilta sivuiltakaan ei löydy oikein mitään. Laittelin sähköposteja vähän sinne ja tänne, mitä löytyi yrityshaku-sivuilta.

Parkettiset-firma kertoi, että heiltä saa hionnan 15 euron neliöhinnalla (sis. matkakulut ja kaikki mahdolliset). Jos haluaa osmokäsittelyn (3x), hinta on 30 euroa neliöltä, värillisellä osmolla 35 euroa. Valmiiksi öljytyissä on se ongelma, että rakennusaikaisia vaurioita ei saa korjattua ja joskus ne täytyy silti öljytä etukäteen.

Hakulan puusta sai lattialautaa huikean pienellä 14 eurolla neliö (145 mm leveä, 28 mm paksu, talousalaatu, erikoiskuivattu). Jos lattian osmoaa itse, päälle tulisi 4 euroa Osmon hintaa ja 15 euroa hiontaa, mikä tekee neliöltä yhteensä 33 euroa, ja itse pitäisi sitten osmota.

Sarokas myy Turun seudulla myös Luviawoodin tuotteita, ja heiltä sain Luviawoodin valmiiksi osmotun lattialaudan hinnaksi 35 euroa neliöltä. Pinta olisi suoraan valmis. Eipä siis juuri kannata itse osmota ja käyttää päivää hiojan etsimiseen ja vetoketjuttaa lattian käsittelyä hiomis- ja kuivumisaikoineen muuhun talorakentamiseen ja niin edelleen.

Lattiamateriaaleista: öljyvahatut lautaparketit

Lattialämmityksen kanssa on erittäin hankalaa laittaa aitoja lankkulattioita (lankku eristää liikaa, niin että lämmitystä pitää nostaa, joka on paitsi ei-ekologista myös huonoa lankulle, koska se kuivattaa puuta liikaa). Sen sijaan suositellaan Timberwise-tyyppisiä lautaparketteja, jotka ovat ristiliimattua puuta eli vähän samaa kuin parketti mutta näyttävät lattialaudalta. Se ei hengitä, mutta lattialämmityksen kipsit ja muut eivät hengitä kuitenkaan, joten samapa tuo. Sen pinta on aivan aitoa puuta, jota voi käsitellä puun tavoin. Sitäkin saa Luviawoodin lailla valmiiksi öljyvahattuna. Se on hyvin ohutta ja vahvaa, ja se kiinnitetään uivasti. Timberwise on suomalainen, ja verkkosivut ovat hyvin viehättävät.

(Ja sitten päädyin kuitenkin lautalattiaan, mistä voi lukea edeltä, mutta yhtä kaikki Timberwise-jutut jätän tähän kiinnostuneita varten…)

Timberwisesta ja lattialämmityksestä löytyy erilliset ohjeet. Pintapuuvaihtoehtoina on mänty, tammi (!) ja saarni (!) ja siperian lehtikuusi (!). Vahattuina vain kolme viimeistä on vaihtoehtoina. Öh? Mitähän hintaeroa noilla puulajeilla on? Käyttösuositusluokituksissa mäntyä ei suositeltu mihinkään kovan kulutuksen paikkaan. Ehkä se on siis liian pehmeä niin ohuena viiluna. Muualta sivuilta luin, että mänty patinoituu kauniisti, tammi taas on kovaa ja kestää paremmin. Original collection tarkoittaa tuotteita, jotka ovat puunvärisiä, mutta niihin saa öljyvahauksen. Color collection öljyvahat ovat samoja, mutta öljyvahassa on väri. Pinta voi olla hiottu tai harjattu. Mitähän se tarkoittaa? Lehtipuuta ja mäntyä on vain yhdenlaisena, mutta sitten laatueroina on tammella select (tasavärinen, lähes oksaton), classic (keskiverto), rustic (paljon oksia ja muutakin), history/vintage (lisäksi myös kitattuja halkeamia) ja saarnilla select, classic ja olive. Käytyäni katsomassa näitä tammella rustic ja history/vintage näyttivat todella hyvältä; classic ja select ovat todella aneemisia ja siisteydessään muovisen tuntuisia. Saarnista en ole pitänyt lainkaan. Lehtikuusi ja mänty ovat näyttäneet ihan hyviltä, mutta tammi on kyllä komeampi, vanhanaikaisempi, brittiläisempi. Ehkä painotan siis tammea.

Värillisistä vaihtoehdoista olen ihan pihalla. Vaihtoehtoja on niin monta. Edellisten hiottujen ja harjattujen ja rusticien ja eri puulajien ja muiden lisäksi on sitten värejäkin, joita ei kuitenkaan ole määrätön valikoima.

Timberwisien paksuus on 15 mm, leveys 185 tai 222. Molemmat ovat leveitä lautoja.

Verkkoesitteestä luin, että harjattu ja hiottu pinta näyttävät valokuvissa samalta. Käytännössä hiottu pinta on sileämpi, liukkaampi, ja siinä vauriot ja kolahdukset näkyvät paremmin. Meille siis voisi olla hyväksi harjattu pinta. Esitteen sivulla on Osmon purkin kuva. Voi, toivottavasti, vahaus tarkoittaa osmottamista… Ainakin hoitoaineiksi ja puhdistusaineiksi on lueteltu Osmon aineita.

Meille sopivia ovat original-sarjasta tammen rustic tai history harjattu mattavahattu (tammella on luonnostaan aika tumma, punertava väri). Värillisestä sarjasta ajattelin aluksi tammen harjattu rustic tai history-vintage ja väreinä silver (hopeanharmaa, ehkä hiukan kylmä), mahonki, cognac, pähkinä, antique. Toisaalta se väritönkin on varsin tumma.

Jälleenmyyjinä on iso kokoelma rautakauppoja ja muita tahoja. Löytyisiköhän tätä verkosta, niin pääsisi heti vertailemaan hintoja? Hiukan huonosti löytyy, mutta jostain löytyi aleilmoitus, jossa Timberwisea oli normaalihinnalla 77 euroa per neliö ja alennuksessa 50 euroa per neliö. Auts, hintaa siis sillä on. Toisaalta sitä ei sitten tarvitse käsitellä, ja sen asennus on nopeaa ja helppoa.

Parketti-Romanoffin sivuilla on muitakin lautaparketti-vaihtoehtoja. Tahoja ovat Ellett (jolta ei saa öljyttyä lautaa), Kährs ja Parla. Kährsillä on tuhat erilaista vaihtoehtoja, ja öljytyn öljy on Kährsin omaa. Meidän käyttöömme soveltuvat malleista parhaiten Original. Puuvaihtoehtoja ovat saarni, tammi, pyökki, pähkinä, kovavaahtera, jarrah, koivu (pehmeää), kirsikka. Original-sarjasta minua viehätti Classic Nouveau Collection, jossa on öljykäsiteltyä tummaa tammea (tammi nouveau brown tai bronze). Sivuilla saa hauskasti katsottua samaa esimerkkihuonetta eri lattioilla. Minua viehätti myös Artisan collection, joka on todella rustiikkia ja jossa oli öljykäsiteltynä Tammi Earth, Tammi Saw, Tammi Slate (harmaa). Sävyt ovat fantastisia (olisi hyvä tietää niiden hintoja). Heritage collection -kokoelmassa oli ihan-kivoja vaihtoehtoja, joita voi harkita, jos ne ovat halvempia kuin edelliset. Parlalla ei ollut öljyttyä, meille sopivaa lattiaa.

Googlasin lautaparketti-sanalla, ja silloin löytyi verkkokauppoja. Erikoisparketti.fi myy monenmerkkisiä lautaparketteja, joiden merkkejä en tunne. Yrityksestä saa tilata ilmaisia näytteitä. Neliöhinta on 50 euron luokkaa (postimaksuista en tiedä). Minulle sopivat vaihtoehdot ovat Teka Tammi country-1, joka on öljytty mutta ei sävytetty, Parador Trendtime 4 Tammi Living-1, Parador Classic 3050 Tammi living-1. Erikoisparketin lautoja saa vain tiettyjä pakettimääriä, eli hukkaa tulee.

Erikoisparketin kotiin tulleista näytteistä huomasin, että vaikka värjäämätön tammi on tumma, se on mielestäni hiukan aneemisen ja omakotitalon näköinen. Meille tulee siis jokin tujumpi väri kuin tammen oma.

Netrauta myy myös lautaparkettia. Hintaluokka on tyyristä, sadan euron neliöhintaa. Haro näyttäisi olevan yleinen merkki siellä. Öljytty höyrypyökki on 50-60 euroa neliö, mutta en pidä sen vaaleudesta. Boen-merkkinen öljytty tammi Mountain on 50 euroa neliö, ja sen väri tuntuisi olevan kaunis tammen oma väri.

Villen parkettikin myy verkossa parkettia, ja siellä merkkejä oli edellisten lisäksi Barlinek, Karelia, Tarkett. Tarkett oli aika yllättävä taho. Sen sivuilta luin, että sen öljykäsittely on Proteco-kovavahaöljyä, mutta en löytänyt meille sopivaa lautaparkettia, jossa olisi ollut se eikä lakkaus. Karelia taas on Upofloorin lautaparkettimerkki. Karelian sivuilta oli vaikea saada esiin sellaista tietoa, jota halusin.

Lähetin tarjouspyyntöjä lautaparketista, joka olisi tammea, öljytty ja joko väritön tai tumma ja jollain tapaa rustiikki mutta kohtuuhintainen. Pinta-alaksi laitoin 82, joka tarkoittaa, että alakertaan tulisi kaikkialle tätä lautaparkettia, pesutiloja lukuun ottamatta. Parhain tarjous tuli Sarokkaalta, jossa oli Timberwise, kirkas, history, 45 euroa neliö. Toimitusaika olisi neljä viikkoa. Sama cognac-värisenä olisi 47 euroa neliö, samoin mahongin värisenä. Lisäksi tulisi alusmatto (?), noin 140 euroa. Muitakin värejä saa tilattaessa.

Sarokkaan neliöhinta on todella hyvä, ja myynnissä oli nimenomaan Timberwisea, jonka pinta on Osmoa. Vau. Samoissa hinnoissahan oli aito lattialankku, joka sekin oli jo valmiiksi käsitelty Osmolla.

Starkilta tuli myös tarjous, ja siellä Timberwisesta ehdotettiin Rustic-vaihtoehtoa 64 euron neliöhintaan. Kareliaa saisi halvemmalla (50-62 euroa neliö). Myös muita merkkejä löytyy. K-Rauta Itäharju laittoi tarjoukseen Upofloorin parketin, joka on tammi, Mocca, Tano, neliöhinta 52,95 euroa. Piispanristin Rautia ehdotti Timberwisen Rustic-mallia 66,90 euroa per neliö (classic on kalliimpi). Turun tapetti ja matto Orikedonkadulta tarjosi monenlaisia malleja (Kährs, Boen jne.), mutta ne olivat lakattuja. Neliöhinnat olivat halpoja, 25-45 euroa per neliö.

Kävin katsomassa rautakaupoissa Timberwisen lautaparketteja, ja olin pettynyt. Ne olivat aika muovisen ja kliseisen näköisiä, tavallisen omakotitalon. Toisin sanoen ne olivat liian siistejä. Myös värit yllättivät. Oheinen kuva on siltä katselukierrokselta, mutta kuva ei näytä sitä, mikä häiritsi minua väreissä. Jotenkin tammen omat kuviot päilyvät teennäisen näköisesti väripinnassa. Konjakki oli ihan kauhea, pähkinä rumanruskea. Mahonki oli punertava ja menetteli. Värjäämätön taas oli lattea. Mitähän meille nyt sitten oikein on tulossa?

Sitten kävin toisessa liikkeessä katsomassa niitä, ja siellä oli enemmän värejä. En tosiaankaan pidä niistä, joista luulin – konjakista, pähkinästä, mahongista. Ne näyttävät 1960-luvulta. Clay näytti homehtuneelta puulta. Sen sijaan eben eli musta oli erittäin kaunis. Sehän ei ole kokonaan musta vaan puun oma väri ja syyt näkyvät sen läpi, ja siinä on selkeästi vanhan tuntua noin niin kuin sadan vuoden takaa eikä viidenkymmenen.

Bauhausissa ei ole Timberwisea eikä lautaparketteja ylipäätään.

Turunmaan lämpötalosta päiviteltiin Timberwisea. Se vaatii kummallisen alhaisen lämpötilan lattialämmitykseltä, eli putkia täytyy laittaa aika paljon.

Lisäksi lautaparketti tulee kyllä elämään. Eli ei se Timberwisekaan ihan paras lattialämmitykselle ole…

Seilailtuani eri liikkeissä suosittelen lämpimästi Timberwisesta kiinnostuneille Sarokasta. Siellä oli valtava määrä malleja esillä, osa niistä oli laitettu ihan isoiksi lattiapinnoiksi ja lisäksi siellä oli erittäin hyvä asiantuntemus asiassa. (Muissa rautakaupoissa ehkä yhteensä kolme mallipalaa löytyy jostain varaston-oven pölyisimmästä peränurkasta ja olen tiennyt Timberwisesta enemmän kuin myyjät.) Sain myös nähdä ja kokea, miten todella kaunis on Timberwisen history-vintage-laatu: sen kaikki laudat ovat hiukan erivärisiä, siinä on puun omia kuvioita ja oksankoloja, huomattavasti enemmän kuin rustic-laadussa. Lautaparkettia oli laitettu isot lattiapinta-alat, jolloin myös näin, että tammen oma väri on isona pintana sittenkin hyvin kaunis. Sarokkaalla on ollut Timberwisea myös kaikkein edullisimmalla hinnalla.

Olin skipannut mielestäni Timberwiselta pois handwash collection -sarjan, koska jotenkin oletin, että niiden pinnassa ei ole Osmoa. Kuitenkin niissäkin on mahdollisuus yhtä lailla öljyvahaan kuin lakkaan. Ja niissä saa myös history-laatua. Sarokkaalla niitä katsellessani meidän pienin kuitenkin alkoi itkeskellä niin paljon, että en saanut handwash-sarjan eri väreistä kunnolla otetta… Täytyy käydä katsomassa niitä uudestaan, ja kyselemässä hintaeroja. Sähköpostilla sain kuulla, että pienehköllä määrällä (eli ei tule koko talo) ja kun otetaan kanta-asiakasalennukseni huomioon, handwash collectionin hinta on kuitenkin noin 73–75 euroa per neliö. Eli se on aika lailla hintavampaa kuin tavallinen.

Tammessa on se ominaisuus, että sen syykuviointi on niin voimakas, että moni väri ei näytä sen pinnassa kauniilta (vaikka verkkosivuilla näyttäisi siltä). Handwash collection -laudoissa väri oli kaunis, mutta toisaalta värjäämätön oli kaunis yhtä lailla.

Kyselin Timberwiselta juttuja, ja he kertoivat, että kaikkiin öljyttyihin parketteihin tulee Osmo Colorin öljyjä, myös handwash collection -sarjaan. Kaikkiin voi valita tavallisen öljyn tai mattaöljyn, ja jälkimmäistä olen siis haluamassa.

Vanhoja rakennusosia, tietoa perinteistä ja ekologisesta asumisesta

Vanhoja osia taloihin ja tietoa perinteisestä, luonnonmukaisesta rakentamisesta löytyy monesta paikkaa verkosta. Rakennusapteekki, korjaamisrakentamisyhdistys Curatio ja Talotori ja Perinnemestari ovat sivuja, joita kannattaa käydä nuuskimassa.

Rakennusluuppi oli minulle uusi tuttavuus, ja Maskussa sijaitsevaa Tamminaulaakin voi vilkaista. Sellainenkin paikka on kuin Romuritari.

Yksityisiltä voi myös ostaa vanhaa roinaa. Huuto.net ja Keltainen pörssi ovat verkossa ne yleisimmät foorumit.

Hirsirakennuskeskuksen sivuilla kannattaa käydä.

Kuluttajaviraston sivulla kerrottiin, että rakentamisella on huomattavia ympäristövaikutuksia. Rakentamiseen ja rakennusten käyttöön kuluu noin 40 % kaikesta energiasta ja rakennukset aiheuttavat kolmasosan hiilidioksidipäästöistä.

Ekologista asumista edistävät muun muassa se, että käytetään perinteisiä rakennusmateriaaleja ja menetelmiä: puu- ja hirsirakenteita, luonnonmukaista ilmanvaihtoa, perinteisiä maaleja ja pinnoitteita. Talo kannattaa suunata etelään, pintoina käytetään puuta tai kiveä, materiaaleja tilataan paikallisilta tuottajilta, eristä ja ikkunoi energiatehokkaasti, kierrätä rakentamisjätteet hyötykäyttöön.

Mitä voi tehdä itse

Tiesimme, että meillä ei ole aikaa pyöriä rakennuksilla koko ajan, ja jätämme ihan mielellämme tärkeät asiat ammattilaisten vastuulle. Näin myös teimme. Silloin emme oikeasti ihan tajunneet, MITEN paljon työ maksaa ja miten paljon työtunteja menee ihan kaikkialle. Toisaalta varsinkin alkuvaiheessa emme olisi ainakaan omin päin voineet paljoa tehdäkään.

Loppuvaiheessa rahat alkoivat loppua ja tuli yhä enemmän juttuja, jotka oikeasti osaamme tehdä ja joista meillä on kokemusta – ja jotka ovat lähinnä ulkonäköseikkoja eivätkä vaikuta turvallisuuteen. Lisäksi rohkeus kasvoi. Urakoijamme vielä mainosti opastavansa meitä tekemään juttuja ilman palkkiota, mitä lupausta hän varmasti katui myöhemmin… Saimme juuri ne pienet, tärkeät käytännön vinkit, joita tarvittiin.

Ennen kaikkea tontilla kannattaa siivoilla paljon. Ongelma tosin on, että suurimmasta osasta kaikesta roskan näköisestä meillä ei ollut aavistustakaan, onko se oikeasti roskaa vai ei. Ja työmiehemme siivosivat todella vikkelästi omia jälkiään, enkä useinkaan ehtinyt perään…

Loppuvaiheen juttuja, joita kannattaa tehdä itse: Sisäseinien panelointi ja väliseinien villoitus. Sisäseinien maalaustyöt. Lautaparketin asennus. Saunan panelointi (työmiehet laittavat harkon päälle harvalaudoituksen, sen kiinnityksen on oltava ammattimainen, ja sitten sen päälle tulee paneelit).