Vauvojen vaatteita

Painiskelin pitkään sen kanssa, millaisia käsitöitä haluan tehdä, ja pari vuotta sitten kaikki loksahti paikoilleen. Erään tytön syntymä muodostui vielä poikien äidille kumman inspiroivaksi tapahtumaksi…

Näissä kuvissa näkyvät preeriamyssy ja essumekko. Materiaalina on vanha pellavapöytäliina, jonka äitini oli saanut lahjaksi kummitädiltään ja josta hiiret pitivät yhtä paljon kuin hän.

Preeriamyssyn ohjeen löysin kahdestakin Suuri Käsityö -lehdestä, ja se oli yllättävän helppo ja nopea tehdä, joskin ohjeet edellyttivät pohtimista.

Myssy kävi yhden kuukauden ikäisestä vauvasta yli 1-vuotiaalle, joten sille riitti kunnolla käyttöä.

Preeriamyssy osoittautui myös hyväksi kesähatuksi: se suojaa sekä pienet korvat tuulelta että silmät auringolta.

Essumekkoon yhdistelin kahta kaavaa Suuri Käsityö -lehdestä. Perinnemekkoon ompelin kiinni pienet pussipikkuhousut, jotta tyttöva

uvan ei tarvitse makoilla sylissä helmat korvissa. Mekko sopi 1–10 kuukauden ikäiselle. Nämä vaatteet ompelin alkutalvella 2008.

Rakastan tätä pellavakangasta, joskin se liikkuu paljon leikattaessa. Mekon housuosan toisesta puolesta menikin lankasuora pitkin mäkeä. Lisäksi harmittaa, että käytin liian valkoista lankaa ompelemiseen, ja se loistaa keinotekoisen näköisenä luonnonmateriaalista.

Villamekon neuloin odottaessani pienintäni, varmuuden vuoksi, jos poikien jälkeen olisikin tulossa tyttö.

Neuloin hiekkarannalla kesällä 2008, katsellessani vanhimpani uimakoulua, ja lähdin kutomaan Suuri Käsityö -lehden ohjeen mukaan. Sitten malli oli mielestäni liian leveä ja lyhyt ja miehusta väärän mallinen, joten muokkasin neuloessani ohjetta. Sileään neuleeseen sirottelin osittain nurin neulottuja kerroksia sinne tänne.

Lankoina käytin kaikkea, mitä lankakorista löytyi, ja värimaailma

ksi valitsin harmaan, kellertävän ja vihreän sävyt.

Mekkoon neuloin pienen haarakappaleen, jotta helmojen ei taas tarvitsisi nousta korviin. Hametta käytettiin vastasyntyneestä seitsemän kuukauden ikäiseksi saakka.

(Suosittelen olkainmekkoja käsityöihmisten vauvanvaatteiksi… Muista vaatteista vauva kasvaa ulos ihan liian pian.)

Myssyn ja tossut virkkasin kesällä 2008. Niistä tuli ihanat ja somat, ja ne voisi laittaa vaikka vitriiniin esille. Vauvan päässä myssy ei pysy, eivätkä tossut jaloissa. Virkattu pinta on liian joustamaton. Ohje on Suuresta Käsityölehdestä.

Mini-olkainmekko ommeltiin puolisoni isänäidin vanhoista verhoista. Yhdistin taas kaksi Suuren Käsityölehden kaavaa: essumekon ja samojen pussipikkuhousujen kuin edellä. Reunat saivat pykäpistokoristelun.

Tätä aloin tehdä heti, kun pikkuinen syntyi lokakuussa 2008, ja se olikin sitten hänen ensimekkonsa. Pykäpistoreunat leikkasin ilman saumavaroja ja huolittelin ennen kirjomista siksakilla, mutta ratkaisu näytti läheltä katsottuna kömpelöltä.

Pikkukeinujan yllä on käytetty edellisen olkainmekon kaavaa suuremmassa koossa ja hiukan levennettynä ja pidennettynä. Materiaaleina on vanha pöytäliina ja äidiltäni joskus kesken jäänyt paita, ja vaate tehtiin keväällä 2009.

Mekko on ollut käyttökelpoinen – nyt se toimii 4-vuotiaalla liivinä.

Neulotun myssyn kudoin aina-oikein-neuleella kaksinkertaisella puuvillavirkkauslangalla Suuren Käsityölehden ohjetta muokkaillen. Lanka ostettiin – Lidlistä.

Pitsimyssyn ohje on vanhasta Suuri Käsityökerho -lehdestä. Se virkattiin äitini äidin jäämistöstä löytyneestä kalastanlangasta. Myssy ei ole kaikkein käytännöllisimpiä, mutta sievä se on. Myssyssä oli myös enemmän työtä kuin olin olettanut, ja ohje edellytti turhan paljon omaa puntarointia.

Kuvista löytyy myös mekkoneidin eniten käyttämä vaate: pienet pussimaiset pikkupöksyt. Malli on se, jonka olen aiemmissa mekoissa ommellut suoraan hameisiin.

Housut on helppo tehdä, ja malli on kaunis hameen kuin hameen kanssa. Vaate otettiin käyttöön puolen vuoden iässä, ja se sopii edelleen yksivuotiaalle. Kangas on äitini vanha pöytäliina, ja housut ommeltiin keväällä 2009.

Lierihatun ompelin keväällä 2009. Syvensin roimasti Suuren Käsityölehden kaavan kupua, ja silti se olisi saanut tulla vielä enemmän otsalle. Hauska siitä silti tuli.

Kankaiksi kannattaa valita tekstiilejä, jotka eivät kutita. Villat ja pellavat eivät siis käy.

Mansikkahaalarin neuloin odottaessani ensimmäistä, vuonna 1999.

Se on vekkuli, lämmin haalari, jonka sisään vauva hukkuu ja valuu kokonaan mutta jonka hihat ja lahkeet ovat aivan liian lyhyet.

Keskimmäistä lasta odottaessani, talvella 2002–2003 ompelin nallemakuupussin. Makuupussi korvaa haalarin ulkounilla.

Pikkuinen mahtuu siihen vastasyntyneenä, ja samassa makuupussissa koisaa kuvassa yksivuotias.

Kun pikkuisin nukahtaa rinnalle, hänet pystyy laskemaan varovaisesti nallemakuupussiin ja viemään ulos nukkumaan. (Jos siinä kohtaa alkaisi pukea, pieni heräisi. Ja jos pukisi unimaitoa ennen, jokainen hikoilisi.) Isot kaverit taas eivät pääse makuupussissa kiipeämään pois rattaista. Ohje on Suuresta Käsityölehdestä, ja kankaat – kummallista minulle – ostin.

Ikävä kyllä täyte on luisunut rintakehän kohdalta syrjään, mutta silti se on lämmin pakkasillakin.

Nämä preeriavaatteet ompelin kesällä 2009. Pöksyjä tuli käytettyä usein muidenkin mekkojen kanssa, ja kesäkuumalla essumekko käy sellaisenaan.

Malli on hyvät, mutta kuminauhakujista kannattaa tehdä löysähköt. Nämä ovat kokoa 80 cm, ja se on pienehkö. Kankaat tulivat vanhoista pöytäliinoista ja äitini jäännöspaloista.

Tässä pienessä luonnonvalkoisessa haalarissa meidän kaikki lapset ovat tulleet kotiin ensimmäistä kertaa. Se on ommeltu vuonna 1999 Eurokankaan tarjouspalasta.

Malli sopii ihan pikkuisille mutta mahtuu silti pitkään.

Hahtuvatöppöset neuloin Ruskovillan ohjeella joskus 1999. Suosittelen mallia. Töppöset ovat lämpimät ja pysyvät hyvin jalassa.

Vaalean neuleasun kudoin esikoiselle ehkä vuoden 2000 tienoilla. Lankana oli jokin äitini koneneulomiseen tarkoitettu vyyhti, jota kudoin moninkertaisena.

Malli on hyvä. Paita on patentti-, housut joustinneuletta.

Kauluspaitabodyyn (2008) yhdistelin kahta Suuren Käsityölehden kaavaa (nutun ja bodyn). Tavalliset käsityölehti-bodythan ovat aivan liian kapeita ja ahtaita, ja halusin tehdä tämän vielä raakapuuvillasta eli joustamattomasta kankaasta.

Hienojen olkainmekkojen kanssa ei tietenkään voi käyttää trikoobodya… Jos ehtisin eli jaksaisin, tekisin näitä vähän joka kokoa, mutta trikoobodeja käytetään, kun on pakko! Lisäksi kuvassa näkyy raakapuuvillasta ommellut puolipotkuhousut. Levensin kaavaa, mutta leveyttä olisi saanut laittaa vielä moninkertaisesti.

Pikkusisareni kuoli kesällä 2008, kolmatta lasta odottaessani, ja näistä käsitöistä pienimmälleni tuli osa suruprosessiani. Oli tärkeää tehdä käsillä jotain kaunista ja merkittävää.

Tässä oli esillä joitakin vauvoille tekemiäni vaatteita. Yli 1-vuotiaiden vaatteet löytyvät tavalliselta käsityö-sivultani. Lisäksi käsityöblogiani kannattaa vilkaista myös.)