Suurin osa harjoituksista on kertynyt mukaani sieltä ja täältä. Kokonaan omaa käsialaani oleviin harjoituskuvauksiin olen kirjoittanut MARIAN HARJOITUS. Susanne Montagilta, saksalaiselta, Suomessa asuvalta tanssinopettajalta saamani harjoitukset olen merkinnyt ilmaisulla ”Kiitos Susanne Montagille”, ja vastaavasti olen merkinnyt muilta kollegoiltani ja opiskelijoiltani tulleet harjoitukset. Jos harjoituksessa ei ole merkintää sen alkuperästä, en enää tiedä, mistä se on tullut omiin kokoelmiini mukaan.

 

Tutustumisharjoituksia (toimivat usein myös keskittymisharjoituksina)

• TUTTU JUTTU (T1), MARIAN HARJOITUS: ryhmästä sikin sokin kerrotaan, missä on nähnyt jonkun ryhmäläisistä aiemmin tai mistä tuntee jotkut ryhmästä.

Yllättävän hauska ja lähentävä harjoitus, ja nopea. Tekee tilanteen heti interaktiiviseksi ja vuorovaikutukselliseksi, saa ihmiset unohtamaan itsensä ja jännittämisen. Suhteet myöskin selvenevät ryhmän sisällä, ja roolit alkavat hahmottua. Epävarmuus vähenee, ryhmästä tulee tuttu.

• SMALL TALK (T2): Ryhmästä valitaan pikaisesti joku, joka tunnetaan huonoiten. Hänen luokseen mennään ja puhutaan muutaman minuutin ajan, ihan mistä vain (ohjaaja voi myös antaa aiheen). Kun vetäjä taputtaa käsiään, parit vaihtavat salamannopeasti paria, johonkin toiseen huonosti tuntemaansa.

Toimii hyvin. Tarkista, että ihmisiä on parillinen määrä. Harjaannuttaa puheviestinnällistä reaktionopeutta.

• COCKTAIL-HARJOITUS (T3): ryhmälle luodaan mielikuva tilanteesta. Ihmiset käyttäytyvät tämän tilanteen mukaisesti, kohtaavat “tuttuja” ja esittelevät näitä toisilleen. Hetken kuluttua tilannetta vaihdellaan. Tilanteita ovat esimerkiksi gaalaillallinen, bileet ja kauppajono, lapsiryhmille pikkulapset hiekkalaatikolla, virallinen kokous, mummot vanhainkodissa. Ohjaaja voi myös pyytää ryhmää heittämään ennen harjoituksen esittelyä kolme tilannetta, ihan mitä vain, kunhan niissä on yleensä paljon ihmisiä läsnä, ja näitä tilanteita käytetään harjoituksessa.

Harjoitus toimii ällistyttävän hyvin tai ällistyttävän huonosti. Yleensä harjoitus on todella hauska. Ei sovi ensimmäiseksi harjoitukseksi vaan vaatii sitä, että ryhmäläiset tuntevat jo hiukan toisiaan. Tärkeimpänä tarkoituksena tässä harjoituksessa oli alun perin kerrata nimiä, mutta minulla harjoitus on oikeastaan ilmaisutaidon lämmittelyharjoitus. Bile-osuus on yleensä hauskin hetki… Lapsilla koko jutusta voi tulla pelkkä kaaos, josta kukaan ei tajua mitään. Tärkeintä on, että ohjaaja luo silmät kiinni kuunteleville ryhmäläisille vahvan mielikuvan tilanteesta (”Miettikääpä mielessänne, miltä teiden mielestännen näyttää kokous. Mitä ihmiset tuntevat, miten he käyttäytyvät, miltä sinusta tuntuu siellä?”), ja harjoitus tehdään esim. näyttämöllä, niin että tila jäsentyy. Lapsille harjoitus sopii ainoastaan kurssin loppupuolelle, kun on jo tottumusta roolin sisäistämiseen. Aikuisten kanssa on hauskaa pohtia tilannetta harjoituksen jälkeen: mikä oli vaikeaa, mikä ei, milloin tilanteista tuli teennäisiä, milloin loppui puheenaihe, miten sai kiinnostavan keskustelun heti aikaiseksi.

• MARIAN MUUNNOS COCKTAIL-HARJOITUKSESTA (T4); sama harjoitus mutta niin, että puolet ryhmästä tarkkailee harjoitusta tekeviä. Jälkikeskustelusta tulee erittäin kiinnostava: harjoituksessa tulee tarkkailijana oivallettua, mitkä yksittäiset, pienet asiat tekevät jostakin tilanteesta juuri sen tilanteen, millaisia tunteita vilahtelee harjoituksia tekevien kasvoilla ja eleissä, mitä tapahtuu ja miksi. Tämä harjoitus luisuu draama- ja ilmaisuharjoituksen puolelle, mutta se sopii kurssin alkuun.

• NIMISEKO (T5): Kukin esittelee itsensä oikealla puolellaan olevalle toisella etunimellään ja äitinsä tyttönimellä, vasemmalla puolellaan olevalle oikealla nimellään ja oikean puolen toiseksi lähimmälle sillä nimellä, jonka juuri äsken kuuli. Kiitos Teatterisudelle, joka käytti tätä improvisaatiokisoissaan yleisön vapauttamiseksi.

Nopea, hauska naurattamis- ja vapauttamisharjoitus. Tarkoitus on paitsi esitellä nimiä on myös harjaannuttaa kuuntelemaan sen toisen nimi…

• PARI-IMPROVISAATIO (T6): Valitaan pari, joka tunnetaan huonoiten, ja kerrotaan tästä (mahdollisesti yleisön edessä seisten) muulle ryhmälle ummet ja lammet, mitä toisen ulkonäöstä voi päätellä. Esitellä täytyy ainakin parin nimi, ammatti, harrastukset ja se, mitä tämä toivoo tältä kurssilta. Pari sitten korjaa virheelliset…

Kuuluu käyttämieni tutustumisharjoituksien peruspakkiin. Hauska harjoitus, joka samalla jännityttää että vapauttaa ja saa ihmiset oivaltamaan paljon non- ja paraverbaliikan merkityksestä. Toimii myös eteentulemisharjoituksena. Jos ryhmä on iso, harjoitus käy kyllä pitkästyttäväksi, joten silloin voi olla paras esitellä tällä tavoin vain esimerkiksi kolme paria, ja muut joutuvat tekemään jotain muuta vastaavaa. Lapsille tämä harjoitus ei sovi, he menevät lukkoon, eivät keksi mitään, kopioivat edellisiä tai luulevat, että on sanottava jotain ylihauskaa.

• PIENRYHMÄPATSASTUTUSTUMINEN (T7): Ryhmä jaetaan pienryhmiin, ja pienryhmissä yhdessä mietitään, mitä juuri he haluavat tältä kurssilta, mihin he tätä tarvitsevat. Sitten kukin ryhmä vuorollaan muodostaa vuorollaan keskustelusta ihmispatsaan. Olennaista on, että patsaan on pysyttävä paikoillaan ja jokaisen patsaan osan on oltava jollain tavoin fyysisessä kosketuksessa patsaan kokonaisuuteen.

Toimiva, eri aisteja ja kehollista läsnäoloa herättelevä harjoitus, josta tulee hauska tunnelma. Jos ryhmäläiset ovat paikalla vain opintopisteiden saamiseksi, patsaista tosin tulee tunnelmaa latistavia. Harjoituksella ohjaaja oppii joka tapauksessa tuntemaan ryhmää. Kannattaa käyttää näyttämöä tms. ja himmentää patsasta tehtäessä valoja. Toimii myös näköaistia ja kinesteettistä läsnäoloa harjaannuttavana harjoituksena.

• NIMI JA ROOLI (T8): Kukin menee eteen vuorollaan ja sanoo oman nimensä (“Hei, olen Maria”) mutta tyylillä, joka lukee saamassaan lapussa. Kyseessä voi olla jokin tietty identiteetti, kuten lastentarhatäti, tai jokin tyylilaji, kuten länkkäri, tai tunne, kuten surullinen, yllättynyt. Toimii eteentulemisharjoituksena ja ilmaisuharjoituksena.

Harjoitus voi toimia loistavasti tai epäonnistua pahasti. On tärkeää, että mennään järjestyksessä ja jokaisen on pakko mennä eteen, eikä lappua saa vaihtaa… Lapset, nuoret ja voimakkaan asiakeskeiset aikuiset kärsivät tästä harjoituksesta ainakin kurssin alussa: silloin edessä hutaistaan vain kliseisiä ilmaisuja eikä roolissa pysytä, jos siihen on edes päästy. Lapsilla lapun roolista voi tulla ikuinen stigma, josta jäädään kiusaamaan.

Helpompi versio on, että edessä ollaan pareittain. Toimii loistavasti, mutta toinen parista jää yleensä varjoon. Pari menee eteen ja kättelee, ja kumpikin esittelee itsensä. Kun he tulevat paikalleen, muut arvaavat, mikä rooli oli (parit eivät tiedä toisten rooleja). Harjoitus toimii silloin erittäin hyvänä eteentulemis- sekä tutustuttamisharjoitus. Versio on sekin, että parit lukevat laput etukäteen ääneen. Tämä toimii parhaiten silloin, kun ryhmällä ei ole tottumusta näyttelemiseen ja roolin ottamiseen.

• MENNEISYYS JA TULEVAISUUS (T9): Ryhmä jaetaan pareiksi, ja parit keskustelevat siitä, mitä yhteistä heillä on menneisyydessä. Entä tulevaisuudessa?

• LAAJEMPI TUTUSTUMINEN (T10): kukin valitsee joukosta sen, jonka tuntee huonoiten, ja muodostetaan parit. Parit keskustelevat keskenään viitisen minuuttia siitä, mikä on mukavin asia kummankin mielestä. Tämän jälkeen keskustelu puretaan siten, että toinen parista kertoo toisesta, ei sitä, mikä on ollut tämän mielestä mukavinta, vaan sitä, minkälaisen tulkinnan on toisesta tehnyt, minkälainen ihminen toinen on. Se, kenestä on kerrottu, saa tämän jälkeen kertoa, pitääkö kerrottu paikkansa.

Toimiva harjoitus. Tekee mukavan olon ja tutustuttaa. Purkamisessa on hyvä kerrata nimiä. Ehkä keskusteluaiheen voisi vaihtaa joksikin aivan muuksi, vaikkapa lempiruoaksi. Harjoitus vie aikaa ja on puuduttava isolla ryhmällä.

• NALLE- TAI TYYNYTUTUSTUMINEN (T11): Istutaan ringissä, yksi keskellä. Joku huutaa jonkun toisen nimen, ja keskelläolijan täytyy humauttaa tätä nallella tai tyynyllä päähän. Jos tämä ehtii huutaa jonkun toisen nimen, mitään ei tapahdu, mutta jos hän ei ehdi, hän tulee keskelle.

On hauska, fyysinen harjoitus, joka on enemmän tutustumisleikki kuin -harjoitus. Ryhmän täytyy jo hiukan tietää toistensa nimiä. Sopii jo valmiiksi ilmaisusta innostuneelle, leikkimieliselle ryhmälle.

• KATSEET KOHTAAVAT (T12): Osallistujat seisovat piirissä. Jokainen kääntyy katsomaan vasemmalla puolellaan olevaa. Katsottuaan hetken hän siirtää katseensa seuraavaan jne. Jos kaksi ihmistä huomaa katsovansa toisiaan, he vaihtavat hiljaa paikkoja keskenään. Uudella paikalla jatketaan taas vasemmalta puolelta. Miltä tuntuu vain katsella ihmisiä?

Avaa huomiokykyä sanattomalle ja keholliselle läsnäolemiselle sekä toimii keskittymisharjoituksena. Itse ehkä laittaisin tämän viimeiseksi harjoitukseksi, joka päättyisi sanattomasti minun poistuessani nyökäten harjoituksesta, enkä purkaisi harjoitusta ääneen vaan sen vaikutus saisi jäädä mietityttämään kutakin hiljaa.

• HENKILÖKOHTAISTA (T13): Osallistujat laativat kontakti-ilmoituksen (eli siis näitä ilmoituksia: “Olen urheilullinen, seksikäs mies ja etsin kaunista, 20–30 v. naista”) niin, että kuvaavat itseään puheviestijöinä ja etsivät puheviestinnän kurssia.

En ole kokeillut itse tätä harjoitusta. Voi olla hauska.

• RAKASTATKO LÄHIMMÄISTÄSI -NIMIEN KERTAUS (T14): Osallistujat istuvat piirissä, yksi seisoo keskellä, kysyy joltakulta: “Rakastatko lähimmäistäsi?” Jos tämä vastaa “Rakastan”, kyselijä tiedustelee, ketä, ja vastaaja sanoo kahden piirissä olevien nimet, jotka vaihtavat paikkaa keskenään. Keskelläolijan täytyy ehtiä tyhjälle paikalle. Jos joku vastaa “En”, kaikkien on vaihdettava paikkoja.

Toimii myös keskittymisharjoituksena. Enemmän leikki kuin harjoitus.

• JOS KENKÄSI KERTOISIVAT SINUSTA (T15): Ohjaaja kysyy kysymyksen, johon kaikkien on vastattava järjestyksessä, lyhyesti. Tutustuttaa, on hauska, luova, asettaa näkemään itsen uudesta näkökulmasta,. Kysymyksiä: “Jos kenkäsi juttelisivat sinusta, mitä ne kertoisivat? Mikä eläin haluaisit olla? Mikä soitin haluaisit olla? Kertokaa nimenne ja samalla se, mikä huonekalu haluaisitte olla.” Toimii myös kertomisharjoituksena.

• MIC MAC (T16): Osallistujat istuvat piirissä, yksi on piirin keskellä. Keskelläolija osoittaa jotakuta ja sanoo “Mic”. Osoitettu sanoo oikealla puolella olevan nimen nopeasti. Jos sanotaan “Mac”, pitää sanoa vasemmalla puolella olevan. Jos keskelläolija sanoo “Mic Mac”, kaikkien pitää vaihtaa paikkaa.

Enemmän leikki kuin harjoitus.

• TAVOITTEIDEN MIETTIMINEN KURSSILLE (T17). Kun osallistujat miettivät omaa tavoitetta kurssille, sitä voi helpottaa joillakin seuraavista kysymyksistä: Mitä haluat tältä kurssilta? Miksi olet täällä? Onko sinulla huonoja kokemuksia tai ennakkoluuloja? Mitä et halua tältä kurssilta? Missä olet hyvä kurssin asiassa, missä kaipaat kehitystä? Milloin olisit tyytyväinen kurssin asian suhteen itsessäsi? Miltä sinusta tuntuu, kun tavoitteesi on toteutunut? Mitä jos olisi tapahtunut ihme ja tavoitteesi olisi toteutunut; mikä olisi silloin tilanne? Mikä on ensimmäinen merkki, josta tiedät, että tavoitteesi on toteutunut? Jos tavoite ei toteudu, mitä elämästäsi jää silloin pois? Miksi haluat juuri tämän tavoitteen? Tavoite käydään kertomassa ryhmän edessä, siitä keskustellaan pienryhmässä tai siitä kirjoitetaan alkukyselyyn.

• OMAN ITSEN JÄSENNYS (T18): A) Jos jonkun olisi ymmärrettävä perusteellisesti sinua, mitkä olisivat ne kymmenen pääasiaa, jotka hänen pitäisi sinusta tietää? Älä sisällytä näihin lauseisiin mitään ilmeisiä ulospäinnäkyviä seikkoja. Kerro, mitä pelkäät, mikä on ollut elämäsi käännekohta tms. Kirjoita nämä ylös. Kerro sitten niistä meille ilman paperia. B) Jokainen valmistelee minäkollaasin leikkaamalla lehdistä yms. itseä kuvaavia asioita ja liimaamalla ne kartongille. Oma minä visualisoidaan kollaasiksi.

• MAINOS (T19): Yksilöt tai ryhmät tekevät mainoksen itsestään, ryhmästään, kurssista… Aikaa on 15 min., paljon värejä ja papereita mukaan. Kiitos tiimityön opiskelijoilleni Turun ammattikorkeakoulun yrittäjäpuolelta.

Yllättävän kiva humanistillekin, varsinkin, jos on hakemassa parhaillaan töitä. Ajatukset lentävät, tulee ideoitua niin vauhdikkaasti, ettei muissa tilanteissa tulisi ikinä, ja mainoksella saa visualisoitua itsensä muille niin, että muut muistavat kuulemansa jälkikäteenkin…

 

Eteentulemisharjoituksia

• SANAKERRONTA (E1): osa ryhmästä (2 – 5 henkilöä) menee eteen riviin. Muut antavat kolme sanaa, jotka kirjoitetaan esille. Edessäolijat alkavat kertoa tarinaa, kukin jäsen yhden sanan kerrallaan sanoen, ja tarinassa on tultava ryhmän antamat sanat esille. Leikin ohjaaja lopettaa jossain vaiheessa tarinan käsientaputuksella, ja lopuksi sanotaan sana kerrallaan: “Tämän tarinan opetus oli se, että…”.

Kokemuksia: Erittäin hauska harjoitus. Ensimmäinen kierros on vaikea, vaatii harjoituskierroksen. Harjoitus on sekä eteentulemis-, ilmaisu- että kertomisharjoitus, joskin kertominen on aika pienellä sijalla. Muunnos: ryhmä mainostaa näin itseään, kertoo omista vahvuuksistaan, sopimatta mitään etukäteen. Kiitos Milla Sahlalle ja Matteus Alsille.

• MINÄ-HARJOITUS (E2): Kukin käy edessä, hengittää, pysähtyy, sanoo “Minä”, odottaa tuokion ja lähtee pois. Tällöin tutustutaan edessäolemiseen helposti, tunnustellaan samalla, miltä tuntuu olla edessä, mitä edessä tapahtuu, nostaako jännitystä jne. Keskustelu on tarpeen harjoituksen jälkeen. Kiitos Anna Kortelaiselle (jos muistan hänen nimensä oikein.)

• OMAN PAIKAN KOKEILU EDESSÄ, MARIAN HARJOITUS (E3): Kukin osallistuja menee eteen, etsii itselleen sopivan paikan, kokeilee puhua jotain yhdentekevää. Edessäolon kokeilu avaa edessäkävijän silmät esiintymistilanteen ja omien tuntemusten visualisoinnille etukäteen ja saa jäsentämään henkisen ja teknisen valmistautumisen erilleen. Tarkkailijat näkevät kouriintuntuvasti, mitä tuhansia merkityksiä tilaan asemoitumisella voi luoda, ja oman vuoron tullen hahmottavat erilleen sen, millaisena haluaa itsensä nähdä edessä, ja sen, miltä edessä tuntuu ja mitä sieltä näkee. Ohjaaja ja ryhmä kehottavat edessäolijaa eri paikkoihin, tekemään eri asioita, seisomaan tukevasti, puhumaan hiljaa ja kovaa, käyttämään apuvälineitä ja muistipaperia, istumaan, kokeilemaan käsille eri paikkoja, puhumaan liikkuen ja niin edelleen.

Kokemuksia: Purkaa erinomaisesti jännitystä ja puhetilanteisiin liittyvää kaoottisuuden ja häpeän tunnetta. Antaa puheviestinnän kurssilla tilaa ja välineitä puheen ei-sanallisten puolien käsittelyyn, avaa silmät. Keskeistä on kokeileminen: etsimällä mahdollisimman huonoa ja epäluontevinta paikkaa on helpointa löytää se, mikä on luonteva, miellyttävä ja oma paikka edessä. Rikkoo päähänpinttymiä siitä, miten edessä tulee olla, ja pakottaa etsimään sitä, miten edessä olisi hyvä olla. Harjoitus vie kokeiluineen ja keskusteluineen aikaa.

• MINÄ OLEN (E4): Kukin tulee eteen ja kertoo nimensä ja yhden luonteenpiirteen, joka auttaa häntä esiintyjänä tai puheen pitäjänä. Toiselle kierroksella muistellaan yhdessä kunkin nimi ja luonteenpiirre. Toimii myös nimenmuistamisharjoituksena ja tutustumisharjoituksena, vahvistaa osallistujien itsetuntoa ja itsen tiedostamista.

• PICTIONARY NÄYTELLEN (E5): ryhmä jaetaan kahdeksi joukkueeksi. Kukin saa vuorollaan lapun, jossa lukee jokin sana. Se täytyy näytellä minuutissa muille niin, että he arvaavat, mikä sana on kyseessä. Arvauksesta saa pisteen; jos ryhmä ei arvaa, toinen ryhmä saa arvata. Ilmaisuharjoitus.

Kokemuksia: Oikein hyvä harjoitus alkuun, varsinkin jos tilanne on vieras, ryhmä ei tunne toisiaan eikä ilmaisutaitoa, vierastaa. Saa kielteisetkin innostumaan. Voi olla naiivi kehittyneelle ryhmälle, ohjaa havainnolliseen esittämiseen mutta kliseiseen ilmaisemiseen.

• HAUSKA PEILI (E6): ryhmä jakaantuu pareiksi; toiselle parista annetaan lappu, jossa lukee jokin toiminta. Hän toimii tämän mukaan käyttäen pariaan peilinä. Parin tulee toistaa kaikki, mitä toinen tekee. Ilmaisuharjoitus.

Kokemuksia: Erittäin hauska ja kiva harjoitus! Lämmin ja naurattava. Voinee liittää luottamusharjoituksiin ja muihin peilitehtäviin. Toimii tutustuttamis- ja eteentulemisharjoituksenakin. Lapset eivät osaa pitää peilipintaa paikallaan. Kokeiltu myös siten, että toinen pareista saa tehdä mitä haluaa – tanssia, irvistellä ja niin edelleen, musiikin tahdissa. Toiminee vain hyvässä ryhmässä. Harjoitus on (hiuken muunneltuna) Inkeri Lammen kirjasta Puhekasvatusohjelma vuodelta 1961.

meikkaaminen hampaiden pesu parranajo papiljottien kiertäminen hiuksiin puhetilanteen harjoitteleminen

näppylän puristaminen nenänpäästä housujen sovittaminen sovituskopissa

olet malli ja harjoittelet sopivaa valokuvaushymyä krapula-aamu, peilikuvasi on kauhea, yritä kohentua

olet alkuasukas, joka ei ole koskaan nähnyt peiliä otsatukan leikkaaminen

pukeudut juhliin pikkupoika tekee koiruuksia äidin hienolle peilille vauva luulee peilikuvaa oikeaksi vauvaksi

• RYHMÄPANTOMIIMI (E7): yhdelle annetaan lappu, jossa lukee jokin tilanne. Tämä yksi menee suorittamaan hommaa, ja yleisö tulee mukaan sitä mukaa kun hoksaa, mistä tilanteesta on kyse. Puhetta ei saa käyttää, mutta ääntä kyllä.

Kokemuksia: Oikein mukava harjoitus, parantaa ryhmähenkeä. Tutustuttamis- ja ilmaisuharjoitus.

turistilauma suursiivous sienestys pihan siivoustalkoot jännittävä jääkiekkomatsi kahvikutsut koululuokka umpisuolen leikkaaminen

• PARIPANTOMIIMI (E8): ryhmäläiset saavat lappuja, joissa lukee rooli. Yksi ryhmäläisistä menee eteen esittämään rooliaan, ja ryhmässä on joku, joka tunnistaa olevansa tämän pari. Hän tulee mukaan näyttelemään.

hevonen – ratsastaja kissa – hiiri
lehmä – lypsäjä tanssija – tanssija
opettaja – oppilas lääkäri – potilas
poliisi – rosvo
äiti – vauva

Esiintymisharjoituksia

• HAASTATTELU JA REPORTAASI: kukin ryhmäläinen selostaa jonkin kuvitellun tilanteen. Harjoituksessa käytetään siis radion ja television toimintamuotoja.

g

Keskustelu- ja ryhmäviestintäharjoituksia

• VAIHDOT KESKUSTELUSTA VÄITTELYYN JA NEUVOTTELUUN, MARIAN HARJOITUS (K1). Kurssilla käydään läpi keskustelemisen, väittelyn ja neuvottelun eroja. Opiskelijat jaetaan kolmen hengen ryhmiin, ja jokaiselle pienryhmälle annetaan jokin melko yhdentekevä aihe (päivän sää, hyvä aamupala jne.). Muu ryhmä tarkkailee, kun pienryhmä alkaa ensin keskustella aiheesta. Ohjaaja käskee vaihtaa väittelyyn, sitten neuvotteluun. Harjoituksen jälkeen käydään muun ryhmän kanssa läpi, mitä tapahtui. Mikä onnistui ja mikä ei? Lähes ryhmässä kuin ryhmässä väittely ajautuu neuvotteluksi ja neuvottelu väittelyksi. Harjoitusta voidaan tehdä toinen kierros, jossa vaihdetaan aihetta ja kukin osallistuja yrittää parantaa toimintaansa. Voidaan myös tehdä niin, että jokainen keskustelu keskeytetään, muu ryhmä ja ohjaaja antavat parannusehdotuksensa, ja keskustelu jatketaan loppuun uusilla vinkeillä.

Kokemuksia: harjoitus on ällistyttävän hauska, erinomainen ja kohtuullisen nopea harjoitus havainnollistamaan keskustelun, väittelyn ja neuvottelun eroja. Tarkkailijat oppivat eniten: he näkevät suoraan edessään, mitä yleensä menee pieleen näissä viestintätilanteissa, ja yhdessä ohjaajan kanssa etsitään, mitä voisi tehdä toisin. Samalla saadaan omalla vuorolla tuntea omissa nahoissa, että jokainen näistä lajeista on vaikea. Hämmästyttävintä on, että keskustelu-osuudessa tulee yleensä välittömästi esiin jokaisen kurssilaisen vahvuudet ja heikkoudet ryhmäviestijänä.

• ROOLIHARJOITUKSIA, MARIAN HARJOITUKSIA (K2): kullekin on jaettu roolit (ei välttämättä kaikille, tällöin muut eivät saa tietää kyseessä olevan rooliharjoitus), ja keskustellaan annetusta aiheesta roolien mukaisesti. Tällaisina keskusteluina toimivat esimerkiksi keskinäisviestinnän tilanteet (työhaastattelu, avioriita, haastattelu jne.).

Kokemuksia: Harjoitus toimii, mutta on korostettava, että ei pidä ylinäytellä vaan olla tosissaan sen roolin mukainen kuin on esitetty. Toimii usein parhaiten kaksoisharjoituksena (esim. työhaastattelussa), niin että toinen ei tiedä, että toisella on jokin rooli (työhön ottaja on erittäin flegmaattinen ja kyllästynyt, törkeä jne.). Tärkeintä on puida tilannetta jälkeenpäin: mikä oli itselle omaa, mikä vierasta, miten osallistujat muuttuivat reagoidessaan toisen negatiiviseen tai positiiviseen rooliin. Pelottavinta harjoituksessa on, että vaikka osa näyttelisi ylettömän törkeitä ihmisiä, vielä kaameampia tapauksia löytyy todellisuudesta…
Yksi versio harjoituksesta on sellainen, että on jokin aihe, johon jokaiselle jäsenelle on valittu suhtautuminen, jota muut eivät tiedä (täysin vastaan, täysin puolesta, puolesta tai vastaan oman maun mukaan). Keskustellaan, neuvotellaan tai väitellään asiasta.

• TARKKAILTU PERUSHARJOITUS (K3): Ihmiset keskustelevat annetusta aiheesta yleisön edessä, ja muut tarkkailevat. Kullekin annetaan palautetta, esim. siten että jokainen sanoo jotain jokaisesta, tai jokaiselle on valittu tarkkailijat, jotka antavat palautetta kirjallisesti.

Kokemuksia: Keskustelijat hämmentyvät yleensä siitä, miten tarkkaan heitä pystyy analysoimaan pienen, teennäiseltäkin tuntuvan harjoituksen jälkeen. Palautekierrokselle on varattava aikaa. Tärkeää on paitsi henkilökohtainen palaute myös kaikki se, mitä samalla tulee esille hyvästä keskustelutaidosta ylipäätään.

• KUUMA PERUNA (K4): Ohjaaja heittää jonkin esineen yhdelle osallistujista, joka kertoo mielipiteensä kysytystä aiheesta, heittää sitten seuraavalle jne. Samantapainen on SALAMAKIERROS, jossa jokainen vastaa nopeasti kysymykseen, eikä kenenkään sanoja kommentoida.

Kokemuksia: Toimii liian puheliaalla ryhmällä, kun ohjaaja haluaisi yleistä keskustelua jostakin aiheesta mutta tietää kokemuksesta, että keskustelu ei tule päättymään ikinä. Jäsentää keskustelua. Toimii myös passiivisen, hiljaisen ryhmän kanssa: pakottaa sanomaan jotain.

• VIIVAHARJOITUS (K5): kukin osallistuja piirtää paperille yhdellä sellaisella kuviolla, josta ei ole kertaakaan nostettu kynää ilmaan, oman tuntemuksensa ja ajatuksensa esim. tästä kurssikerrasta, kurssista, opetettavasta asiasta, ryhmästä jne. Paperit heitetään lattialle. Niistä kukin valitsee kiinnostavimmalta näyttävän ja kertoo, miksi valitsi sen.

• AIHEET KESKUSTELUHARJOITUKSIIN: Osallistujat keskustelevat yleensä mielellään juuri sillä hetkellä ajankohtaisista aiheista tai oman opiskelu- ja työympäristönsä ongelmista. Ryhmäläiset voi myös pyytää etsimään sellainen aihe, jota olisi käytännössä oikeasti tarpeellista puida, tai aihe, jonka kanssa painimista olisi tarpeen harjoitella. Kevyempinä keskusteluaiheina voi käyttää monenlaisia puuhaharjoituksia. Kukin osallistuja esimerkiksi kirjoittaa lapulle minkä tahansa lauseen tietämättä, mihin se on tulossa, ja seuraavassa keskusteluharjoituksessa kukin ryhmä ottaa niistä yhden. Melko yhdentekevissä aiheissa on se hyvä puoli, että tarkkailijoiden huomio kiinnittyy ylipäätään keskustelemiselle merkittäviin asioihin eikä itse aiheeseen.